Laadukasta epookkia brittimestarilta

Agyness Dayn Terence Daviesin skottikuvauksessa Sunset Song. RICARDO VAZ PALMA

Hannu Björkbacka

HELSINKI

Lewis Grassic Gibbonin meillä tuntemattomaan klassikkoromaaniin perustuva Sunset Song on visuaalisesti häikäisevänä, juonipainotteisena ja rehevänä tarinana brittimestari Terence Daviesin tavanomaisin elokuva. Sellaisena se saattaa myös olla ohjaajan teoksista helpoimmin lähestyttävä yleisöfilmi. 1900-luvun alun Skotlannin ankariin oloihin pohjaava traaginen perhe- ja rakkaustarina on tasokasta, luotettavaa laatua.

Minun on vain hankala löytää aiempien töiden ja uusimman A Quiet Passionin ainutlaatuista tekijää Sunset Songin verrattain sovinnaisesta kertomatyylistä. Kun vielä tärkein roolivalinta on susi, kohoavat peribrittiläisellä, joskin karummalla ja painokkaammalla tavalla komean epookkidraaman tasaisuuden yli vain yksittäiset loistohetket, jotka muistuttavat ohjaajaneron ydinosaamisesta.

Agyness Dayn esittää itsenäistä ja vahvaa Chrissietä lahjakkaasta varhaisteinistä kaksikymppiseksi vaimoksi ja äidiksi. Lapsuudenkotia varjostaa arvaamaton ja väkivaltainen isä. ”Olet lihaani ja vertani ja minä voin tehdä sinulle mitä haluan”, sanoo taas kerran hienon roolin järkkymättömänä perheenpäänä tekevä Peter Mullan.

Vaikka tytär säästyy isän pieksännältä, silmätikuksi joutuu isoveli Will. Epäoikeudenmukaisesti kohdeltua veljeä näyttelevän Jack Greenleesin taipumattomuus ja lämpimät välit sisareen ovat Sunset Songin tähtihetkiä.

Äidin kuoltua toistuvien raskauksien uuvuttamana, Chrissie ehtii kokea kauniin ensirakkauden ennen maailmansodan puhkeamista. Syrjäisen skottikylänkin miehet kutsutaan rintamalle kilteissään. Taisteluja näyttämättä ja kummemmin selittelemättä Davies saa Kevin Guthrien aviomiesroolin kautta esille meille suomalaisillekin tutun ja nykyisin lähempään tarkasteluun otetun ilmiön mielen järkkymisestä sodan traumasta.

Kirves kiveen

Tavallisesti valinnoissaan erehtymätön ja hieno näyttelijäohjaaja Davies tuntuu kerrankin iskeneen kirveensä kiveen Sunset Songin pääosassa. Agyness Dayn on tuore kasvo ja hyvin kaunis, mutta mitään kehitystä tai kasvua hänen olemuksensa ei Chrissien koettelemuksista rekisteröi ja avainkohtausten puheilmaisuakin olisi voinut suitsia.

Myös jaksojen rakentaminen ja kohtausten sijoittelu tuntuvat epävarmoilta ja päättämättömiltä. Kuin Davies olisi sekoittanut tyypillistä intiimiä ilmaisuaan laveampaan kerrontaan, mutta jättänyt saumat näkyviin. Karanneiden hevosten kiinniotto rankkasateessa ja teloituskohtaus ovat väkevää elokuvantekemistä. Mutta pitkäkestoinen filmi jatkaa juttua senkin jälkeen, kun katsojasta tuntuu, että tarina on päättynyt. Sunset Songin vaikea ja pitkällinen tuotantohistoria näkyy kompromissina lopputuloksessa.

Kommentit

Uutisella ei ole vielä yhtään kommentteja
Kommentoidaksesi ole hyvä ja
kirjaudu sisään