Taikahuilua komeasti kolmella kielellä

Monostatos (Macke Söderström) vikittelee Paminaa (Minna-Leena Lahti). SANTERI JUTILA

Anni Saari

PIETARSAARI (KP)

Kokopitkän oopperan toteuttaminen on valtavan iso projekti. Jo pelkästään sen vuoksi Pietarsaaressa ja Kokkolassa tällä viikolla nähtävä W.A.Mozartin Taikahuilu on kunnioitettava saavutus.

Toinen syy hatunnostolle on kielipolitiikassa. Novian ja Centrian yhteistyö kiteytyy siihen, että oopperassa jokainen esiintyjä puhuu omaa äidinkieltään. Dialogikohtauksissa siis esimerkiksi Tamino puhuu ruotsia ja Pamina vastaa suomeksi. Puheita ei käännetty yleisölle, mutta en usko sen haitanneen kenenkään esityksen seuraamista. Hauskat ja hyvin kokonaisuuteen sopivat dialogit esitykseen on kirjoittanut Birthe Wingren.

Se, että esiintyjät saavat puhua äidinkieltään helpottaa varmasti näyttelemistä. Esiintyjät ovat nimittäin lavalla melkoisen tehtävän edessä. Tässä ohjauksessa oopperan tapahtumat ovat sananmukaisesti lasten leikkiä, joten esiintyjä ei esitä prinssiä, vaan lasta, joka esittää prinssiä. Hienosti nuoret esiintyjät tästä tehtävästä selviävät. Erityisesti papit Sampo-Elias Asikainen ja Filip Vikström olivat sisäistäneet ohjauksen näkökulman hyvin, mutta myös monta muuta erinomaista näyttelijäsuoritusta lavalla nähtiin.

Kun lähtökohtana on leikki, mahdollistetaan hauskat ratkaisut puvuissa, lavasteissa ja tarpeistossa. Visuaalinen maailma on ehdottomasti yksi tämän oopperan vahvuuksista. Huilu on pyöränpumppu, ja matosta tehdään käärme. Värit ovat tärkeitä. Lavalla nähdään aluksi vain kasa harmaita laatikoita, mutta kun niiden kannet avataan, esiin tulee värejä, joita on paljon myös esiintyjien vaatteissa. Toteutus on kekseliäs ja toimiva.

Laatikkokasa mahdollistaa oopperan tapahtumien esittämisen lavalla, jonne esiintyjien täytyy mahtua yhdessä orkesterin kanssa. Värit ja tavaroiden kekseliäs käyttö elävöittävät esitystä varsinkin toisella puoliskolla, joka tylsästä libretosta johtuen ei juuri tarjoa tapahtumia. Tässä Taikahuilussa väriä kuitenkin riittää koko esityksen ajaksi.

Musiikin taso korkealla

Kolmas syy kehuille on sitten se musiikki. Esityksen orkesteri on alkuperäistä oopperaorkesteria pienempi, mutta sitä ei juuri huomannut. Kapellimestari Jukka Untamala sai siitä irti aivan tarvittavasti tehoja. Orkesterin balanssi oli erinomainen, ja etenkin puhaltajat soittivat taitavasti. Viulujen yhtenäisessä soinnissa on vielä tekemistä. Kun esityksiä on alla tarpeeksi, orkesteri myös luultavasti vapautuu seuraamaan paremmin Untamalan tempoja. Ensi-illassa soitosta puuttui vielä sähäkkyyttä. Orkesterin ja laulajien yhteistyö sujui kuitenkin koko ajan hienosti.

Laulajat lauloivat kautta linjan puhtaasti ja tasapainoisesti. Taso onkin molemmissa ammattikorkeakoulussa ilmeisen korkea. Esiintyjien yhteispeli näyttää myös toimivan erittäin hyvin, ja lavaakin osataan käyttää. Toki kun kyseessä ovat pääosin nuoret esiintyjät, kaikkien ääni ei vielä aivan riitä suureen saliin, mutta tässähän sitä harjoitusta tulee parhaalla mahdollisella tavalla. Jännitys myös varmaan hiukan vaivasi, mutta ainakaan ensi-illan perusteella onnistumista ei tarvitse jännittää. Mozartissa saa vähän irrotellakin.

Taikahuilussa on suurimassa osassa rooleista kaksoismiehitys. Missään esityksen materiaaleissa ei sanota, kumpi laulaja missäkin näytöksessä esiintyy. Ehkä se kuuluu yhteistyöprojektin luonteeseen, mutta mielestäni yleisön pitäisi saada tietää, ketä kuuntelee.

Ensi-illassa nousi esiin erityisesti Papageno Robin Turunen, joka nähdään kesällä myös Kokkolan oopperassa. Hän lauloi vahvasti, ja kykeni laulaessaan myös näyttelemään. Paminan roolin laulanut Minna-Leena Lahti oli niin ikään erinomainen. Hän lauloi säkenöivästi, ja kaiken lisäksi äänsi saksaa hyvin.

Oopperassa lauluosuudet tosiaan lauletaan alkuperäiskielellä eli saksaksi, ja sanat heijastettiin molemmilla kotimaisilla kielillä salin takaseinälle. Valitettavasti salin valaistus oli tehty niin, että sanoja oli vaikea erottaa. Lisäksi ainakin suomenkielinen käännös oli niin kapulakielinen, että se ei mitenkään helpottanut tapahtumien seuraamista. Taikahuilun kaltaisessa klassikossa se ei varmaankaan suuremmin haittaa, koska suurin osa yleisöstä tuntee tapahtumat jo etukäteen.

Esityksen voi nähdä Schaumansalissa vielä keskiviikkona 26.4. ja sen jälkeen Kokkolassa Centrian konserttisalissa perjantaina 28.4. ja lauantaina 29.4.

Kommentit

Uutisella ei ole vielä yhtään kommentteja
Kommentoidaksesi ole hyvä ja
kirjaudu sisään