Herrain huvilaparatiisista tuli työväen toive ja lopuksi kulttuurin kehto

Ykspihlaja on suvaitsevainen ja toimelias

Soiva Sammakko on Joni Tialan ja Pia Leinosen lasten nukketeatterin sekä sammakkohahmon nimi. Soivan sammakon seurassa viihtyvät Mauri Myyrä, Kalle Kala sekä pariskunnan lontoolainen ystävä Chris Simons.

”On satamista varmaan Suomenmaan, Ykspihlaja ensimmäinen. Sen rantoja huuhtoo laineillaan, tuo Pohjanlahti jäinen. Täällä aaltoset karkeloi, täällä laivojen pillit soi. Ykspihlaja paikka on verraton, se laulumme aihe on.” (Laulu Ykspihlajasta; Heimo Antiroikko, 1950-luvulta, Ykspihlaja kirja; Outi Airola)

Ykspihlaja tiedetään nykyään parhaiten satamastaan. Vanhemman sukupolven kokkolalaiset saattavat yhdistää Ykspihlajan vasemmistolaisuuteen ja aikoihin, jolloin viina virtasi ja tehtaan piiput lauloivat. Värikäs satamaelämä ja työväenaate ovat kuitenkin vain osa Ykspihlajan historiaa. Vanhalla kaupunginosalla on vaiherikas menneisyys ja vireä nykyisyys.

Ykspihlajan historia
ei ole aina ollut punainen. Vielä 1900-luvun alulla alueen asutus sisälsi satamaa lukuun ottamatta lähinnä herrain huviloita. Ykspihlajasta muodostui huvila-alue 1860-luvulla meren ja kauniiden hiekkarantojen ansiosta. Sataman kehitystyöt asettivat rajoituksia huviloiden rakentamiselle ja viimeiset huvilat koottiin 1900-luvun alussa. Tänä päivänä suurin osa Ykspihlajan huviloista on purettu.

– Isäni oli kova rakentamaan taloja. Hän osti Satamakadun varrelta hirsisen Huukkalan pitsihuvilan, jossa oli iso terassi merelle päin. Hän purki rakennuksen ja kokosi veljensä kanssa hirsistä uuden talon. Moni muukin huvila koki samantapaisen kohtalon, koko ikänsä Ykspihlajassa asunut
Tapio ”Tiiti” Jokela
avaa.

Satama laivoineen
on sen sijaan kestänyt aikaa. Ykspihlajan sataman perustamisvuotta ei tiedetä tarkasti, mutta laivoja on rannassa lastattu ainakin 1820-luvulta. 1800-luvun lopulla satamatoiminta vilkastui. Merimiehiä saapui satamaan kaikkialta maailmasta ja myös Ykspihlajasta lähdettiin merta päin.

– Kun ensimmäisen kerran lähdin merille, olin 15-vuotias messipoika. Ensimmäisellä reissullani 70-luvulla veimme Ykspihlajasta tukkeja Napolin ja Monopolin satamiin, kertoo merillä puoli elämää viettänyt
Jan-Erik ”Janne” Niemelä.

Merimiehen työ oli rankkaa. Niemelä kertoo tehneensä 15-vuotiaana 10-12 tuntisia työpäiviä putkeen, sillä merellä laivaa tuli huoltaa koko ajan. Pursimiehenä toimineen Niemelän mukaan Ykspihlajasta kuljetettiin ulkomaille enimmäkseen sinkkiä ja puutavaraa.

– Tavaraa kuljetettiin pääosin Eurooppaan, etenkin Välimeren alueelle, Englantiin ja Hollantiin.

Niemelän mukaan merenkäynti on 80-luvulta lähtien muuttunut niin, että laivat pysyttelevät satamissa korkeintaan päiviä. Rahtilaivoissa saattoi olla ennen 40 jäsentä, mutta nykyään valtavissakin aluksissa miehistöä on enää vain kymmenkunta. Entisenlaista satamakulttuuria ei enää ole.

– Merimiehet viettivät satamassa ennen viikkoja, joten sen läheltä täytyi löytyä palveluita. Ykspihlajassa oli sataman läheisyydessä useita kahviloita, baareja ja kauppoja. Silloin täällä oli hyvin vilkasta.

Työväen kasvu
vilkastutti Ykspihlajaa entisestään. Friisin veljekset muuttivat Ykspihlajaan Kalajoelta 1895 ja perustivat ympärivuotista ja vakituista työtä tarjoavan konepajan. Friisien saapumisen jälkeen tehtaita alkoi nousta alueelle enemmänkin, suurimpina Rikkihappo 40-luvun alussa ja Outokumpu 60-luvun alussa.

– Tehtaiden perässä muutti paljon ihmisiä muista maakunnista. Tehtaiden lisäksi alueella on ollut esimerkiksi saha, puuteollisuutta, pienviljelyä, öljy-yhtiöiden varastoja ja veneenrakennusta, monen polven ykspihlajalainen
Heimo Mäenpää
luettelee.

Lempinimensä Pikku-Moskova
Ykspihlaja sai jo 1900-luvun alussa. Kaupunkilaisten suhtautuminen verrattain köyhään työväenkaupunginosaan oli usein ennakkoluuloista ja nuivaa. Ennakkoluulojen mukaisesti työväenaatteen kannattajia Ykspihlajasta toki löytyi. Heimo Mäenpään setä kansanedustaja Onni ”Aukusti” Mäenpää piti eduskunnan istunnossa 27.3.1930 puheen työttömien heikosta asemasta.

”Vallassa oleva luokka on itsekin huomannut sen rappiosuunnan, minkä taloudellisen elämän alaspäin meno on aiheuttanut, ja sen vuoksi se on tyytynyt kaikenlaisiin pakkotoimiin työväenluokan työttömyystaistelun vastarinnan murtamiseksi. – – Toteutettakoonpa minkälaista taantumasuunnitelmaa tahansa, aina jää työttömyyskysymys ratkaisematta niin kauan kun kapitalistinen järjestelmä on olemassa.”

Kommunistiseksi mielletty puhe oli Lapuan liikkeen aikana liikaa. Kansanedustaja Mäenpää joutui lopulta pakenemaan mielipiteidensä takia Neuvostoliittoon. Hän ei ole ainoa ykspihlajalainen mielipideuhri.

– Isäni Olavi Jokela oli uuttera ja pidetty vaatturimestari, mutta myös kommunisti. Isäni joutui viettämään kuritushuoneessa vuodet 1934–1937, sillä hän oli jakanut lentolehtisiä, jossa pyydettiin Suomen luovan ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon. Hän ei koskaan puhunut minulle ajastaan vankilassa, Tapio Jokela harmittelee.

Nykyään vasemmistolaisuus
ei juuri näy Ykspihlajassa. Työväenliikkeen perintöä kantavat lähinnä järjestöjen nimet. Yli 30-vuotta Ykspihlajan Työväen Soittajissa musisoineen Tapio Jokelan mielestä vasemmistolaisuus on Ykspihlajassa haalentunut. Soittokunnassakaan ei puhuta enää politiikasta.

– Meillä on mukana kaikenlaisista taustoista tulevia soittajia. Joskus kyllä olen huomannut, että konsertin kuuluttajalla on hankaluuksia sanoa soittokunnan nimi. Joillekin sana ”työväki” on vaikea.

Ykspihlajalle tärkeä ominaispiirre
on punaisista ajoista tähän päivään saakka ollut suvaitsevaisuus. Alueelle on saapunut ainakin merimiehiä vieraista maista, työntekijöitä maakunnista, eri uskonlahkojen edustajia ja kulttuuriharrastajia. Jokela muistaa nuoruudestaan, että ulkomaalaisia merimiehiä ei alueella ihmetelty.

– Tanssilavakulttuurin ollessa suosittua, tulivat myös ulkomaalaiset merimiehet lavalle soittelemaan. Eri värisiä ei Ykspihlajassa mitenkään kummasteltu, sillä he olivat tuttu näky.

Suvaitsevaisuudesta Ykspihlajaa kiittelevät Vaasasta muuttaneet alun perin kokkolalainen
Joni Tiala
ja rovaniemeläinen
Pia Leinonen
. Nelisen vuotta sitten muuttaneelle parille suvaitsevainen ilmapiiri oli yksi tärkeimmistä syistä asettua Ykspihlajaan. Naapuri ei kyräile, vaan hymyilee.

– Kun saavuin tänne, tunsin ensimmäistä kertaa Rovaniemeltä lähdön jälkeen, että jossakin voi viihtyä. Täällä on rento ja reilu meininki, Leinonen hymyilee.

Pariskunta yllättyi siitä, että heidät kutsuttiin heti mukaan yhteisön toimintaan.

– Voisi kuvitella, että perinteisellä alueella ei otettaisi ulkopuolisia mukaan, mutta meidät hyväksyttiin alusta asti osaksi yhteisöä.

Yhteisöllisyys ja toimeliaisuus
ovatkin sanoja, joilla ykspihlajalaiset useimmiten kuvaavat kotiseutuaan. Yhteisöllisyyttä luovat esimerkiksi Ykspihlajan järjestöt, joista moni on toiminut jo satakunta vuotta. Suurimpia tekijöitä paikkakunnalla ovat Ykspihlajan asukasyhdistys, urheiluseura Ykspihlajan Reima sekä erilaiset kulttuuritoimijat, joihin kuuluvat esimerkiksi Ykspihlajan Työväen Näyttämö ja Ykspihlajan Työväen Soittajat. Monet tekijöistä ovat kokoaan tunnetumpia.

– Ykspihlajan näyttämö on Suomessa arvostettu ja se tunnetaan laajasti teatteripiireissä. Ykspihlajan ilmapiiri on sopiva teatterin ja musiikin tekemiseen, Pia Leinonen selittää.

Ykspihlajan kulttuuritarjonnan tasosta kertoo myös joka kesä järjestettävä Ykspihlajan kulttuuriviikko, jonne tulee esiintyjiä läheltä ja kaukaa. Lisäksi Kahvila Saha tarjoaa kesällä runsaasti livemusiikkia. Alueella on myös paljon vapaamuotoista toimintaa.

– Meillä on seitsemän Ykspihlajan satamasta merille lähteneen kanssa ”Yxpila Seaman”-ryhmä. Se ei ole virallinen, mutta näemme aina välillä. Olen myös mukana porukassa, jonka kanssa käymme torstaisin moottoripyöräajelulla, Janne Niemelä kertoo.

Yhtenäistä Ykspihlajaa
ei ole aina muualla kaupungissa ymmärretty. Satamakansa ja tehdastyöläiset vaikuttivat ulkopuolisista uhkaavilta ja alue saikin levottoman ja huonon maineen. Vielä nykyäänkin jotkut pitävät Ykspihlajaa rauhattomana paheiden tyyssijana.

– Olen kuullut vieläkin joiltain kaupunkilaisilta kommenttia, että he eivät ikinä tulisi Pihlajaan. Tämä on nykyään yksi Kokkolan rauhallisimmista asuinalueista, Heimo Mäenpää ihmettelee.

Jokela komppaa Mäenpäätä. Hän ei ole koskaan kokenut Ykspihlajaa vaaralliseksi, vaikka tietää, että kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut.

– Tehtaat siirtyvät koko ajan kauemmas kohti Hopeakivenlahtea. Aivan kylän tuntumassa on enää rehutehdas. Nykyään Ykspihlaja on idyllinen omakotitaloalue, jonne muuttaa koko ajan lisää lapsiperheitä.

Riina Rastas, teksti

Ella Kiviniemi, kuvat

Kommentit

Uutisella ei ole vielä yhtään kommentteja
Kommentoidaksesi ole hyvä ja
kirjaudu sisään