Susifoorumi yritti avata umpisolmuja

Suden ja ihmisen tulehtuneet suhteet ovat puhuttaneet Suomessa jo vuosikymmeniä
Kuvan susi on ikuistettu elokuussa Köyliössä.

Saila Karpiola

Riihimäki

Kaikkien aikojen ensimmäisessä susifoorumissa tartuttiin härkää sarvista. Mielipiteitä jakavaan susikeskusteluun haluttiin löytää ratkaisu yhteisessä pöydässä. Sen ääreen istuivat niin metsästäjät, luonnonsuojelijat kuin virkamiehetkin.

Foorumin osanottajat myönsivät, että tilanne on vaikea. Samaan aikaan, kun osa suomalaisista olisi valmis kaatamaan lisää lähinnä hirviöinä pitämiään susia, puhuu osa ihmisistä susista kuin sylikoirista, joita on turha pelätä.

Mitä lähemmäs peto ihmistä pääsee, sitä kärkevämpi on yleensä ihmisen reaktio.

– Keskustelu on helposti hyvin riitaisaa, eikä ratkaisua ole helppo löytää, maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies
Sami Niemi
sanoo.

Susifoorumin tärkein tavoite oli käynnistää yhteistyö. Tavoitteessa onnistuttiin, vaikka tarkkoja päivämääriä jatkosta ei lukkoon saatukaan vielä lyötyä.

Suomen metsissä
liikkuu tällä hetkellä 150–180 sutta kaikkiaan 21 laumassa. Pelkästään Varsinais-Suomessa on viisi laumaa, joissa on 45 sutta. Laumoista seitsemän on itärajalla, ja ne liikkuvat rajan kummallakin puolella.

Tarkkoja lukuja ei vielä tiedetä, sillä susien määrä on laskettu perinteisesti jäljistä, eikä vielä ole lunta. Kaiken lisäksi susien pennut syntyvät vasta keväällä.

Luonnonvarakeskus on käynnistänyt susien määrän arvioinnin dna-näytteillä. Dna saadaan selville ulostenäytteistä. Vapaaehtoiset alkavat taas kohta kerätä susien virtsa- ja ulostenäytteitä niiden kulkureiteiltä.

– Ruotsissa on tehty dna-näytteiden avulla jopa susien sukupuu. Suomessa se ei olisi mahdollista Venäjältä tulevien susien takia. Paljon mielenkiintoista tietoa dna:n avulla susista ja vaikkapa lauman sukulaisuussuhteista kuitenkin saadaan, Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja
Heli Siitari
sanoo.

Erätalousneuvos
Vesa Ruusila
maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston erätalousyksiköstä sanoo, että Suomessa tuskin päästään tänäkään vuonna tavoitteeseen eli 25 laumaan.

– Meidän velvollisuutemme on pitää susistamme mahdollisimman hyvää huolta. Ei niitä niin paljoa ole, että niitä pitäisi ampua, Ruusila sanoo.

Sudet metsästettiin
Suomesta 1800-luvulla käytännössä sukupuuttoon. 1900-luvun alkaessa maassa ei ollut käytännössä ollenkaan susia. Aina tähän päivään asti Suomen susikanta on ollut Venäjältä vaeltaneiden varassa.

– Meillä ei ole liikaa susia, kun ajatellaan, että koko Euroopassa on 14 000 sutta. Ne kylläkin elävät maissa, joissa sudet ja ihmiset eivät törmää niin usein toisiinsa kuin Suomessa, Ruusila miettii.

Eniten tunteita
Suomessa nostattavat sudet, jotka tulevat liian lähelle eli pyörivät omakotitalojen tai koulujen pihoilla.

Erikoistutkija
Katja Holmala
Luonnonvarakeskuksesta pitää pihoilla pyöriviä eläimiä poikkeusyksilöinä.

– Voi olla, että eläimet ovat ohikulkumatkalla ja sattuvat poikkeamaan pihalla. Susi on sosiaalinen koiraeläin, joka haluaa tutkia kaikkea mielenkiintoista. Ruuan perässä susi ei pihoille tule, Holmala korostaa.

– Jos susi alkaa pyöriä pihalla, eikä lähde sieltä pois, kannattaa soittaa ensimmäiseksi vaikka tutulle metsämiehelle. Poliisille tämä ei kuulu. Vain siinä tapauksessa, jos susi on loukkaantunut, voi soittaa yleiseen hälytysnumeroon.
Susilauma jäi Renkoon

Saila Karpiola

Hämeenlinna

Poliisi on taas joutunut hätistelemään susia Rengon pihoilta. Susilaumasta ammuttiin viime talvena kaksi sutta, mutta loppulauma on ilmeisesti jäänyt alueelle.

Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen riistapäällikkö
Jyri Rauhala
sanoo kartoituksissa selvinneen, että alueella liikkuu varmasti yksi susi.

– On ilmeistä, että susia on ainakin kolme, mutta vähemmän kuin kymmenen. Susien tarkkaa määrää ei ole päästy vielä laskemaan, kun maassa ei ole lunta. Uusia pentuja laumaan ei ilmeisesti ole syntynyt, Rauhala sanoo.

Susien reviiri on suuri - ainakin tuhat neliökilometriä. Ns. Rengon laumakin liikkuu asutulla seudulla osin Rengon ja Hattulan alueella. Eläinten reviiri ulottuu myös Tammelaan, Hämeenlinnaan, Lopelle ja Janakkalaan.

Sudet on houkutellut eteläiseen Hämeeseen virkeä valkohäntäpeurakanta. Rauhala muistuttaa, että pelkkä ruoka ei eläimiä houkuttele, vaan ilmeisesti alueen metsät tarjoavat sille muutenkin mieluisan ympäristön.

Susien lisäksi Kanta-Hämeessä liikkuu ennen kaikkea ilveksiä, jotka vierailevat myös ahkerasti talojen pihoilla. Pedot ovat yleensä liikkeellä öisin, eivätkä asukkaat välttämättä edes huomaa niitä.

Kommentit

Uutisella ei ole vielä yhtään kommentteja
Kommentoidaksesi ole hyvä ja
kirjaudu sisään