Paikallisuutiset

Alueen kirkkoherrat pohtivat, kuinka kirkko pitää jäsenensä tulevaisuudessa – Katso myös, kuinka suuri osa asukkaista kuuluu kirkkoon omassa kotikunnassasi

Vaikka evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrä vähenee valtakunnallisten tilastojen ohella myös Keskipohjanmaan vaikutusalueella, täällä seurakuntaan kuuluvien osuus kuntien asukkaista on selvästi valtakunnallista keskiarvoa yleisempää.

Kun kirkkoon kuuluvien osuus oli koko Suomessa 68,64 vuonna 2019, esimerkiksi Perhossa luku oli peräti 92,46. Keskipohjanmaan vaikutusalueen pienin prosentti löytyy Pietarsaaren seudun seurakuntayhtymästä, 75,11, sekin siis selkeästi yli valtakunnallisen keskiarvon.

Tulevaisuus on kuitenkin avoin. Miten kirkko siis pitää jäsenensä tulevaisuudessa?

– Joskus sanotaan, että kirkon tulevaisuus ratkaistaan suurissa kaupungeissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tällainen argumentointi ei minua erityisesti innosta. Kristinuskon historia on nimittäin täynnä esimerkkejä siitä, miten sen tulevaisuus ratkaistaan aivan muualla kuin keskuksissa eli laidoilla ja periferioissa. Kristittyjen määrä kasvaa nytkin voimakkaasti länsimaista katsottuna periferiassa eli Afrikassa ja Aasiassa, toteaa Haapajärven kirkkoherraKari Tiirola.

Tiirolan mukaan seurakuntien merkitys alueen ihmisille on edelleenkin suuri eikä se näytä lähitulevaisuudessa dramaattisesti vähenevän. Ongelmat johtuvat enemmän pienten paikkakuntien negatiivisesta muuttoliikkeestä ja syntyvyyden vähenemisestä.

Tiirolan mielestä seurakuntien on uudistettava toimintakulttuuriaan siten, että vapaaehtoisista seurakuntalaisista tulee yhä enemmän toiminnan tekijöitä palkattujen työntekijöiden rinnalle.

– Halukkaille seurakuntalaisille on annettava yhä enemmän mahdollisuuksia toimia ja kantaa vastuuta seurakunnassa. Kyse on siis eräänlaisesta omistajuudesta. Tällainen muutos on hidas, mutta rakenteita on pikkuhiljaa muutettava.

Tiirolan mukaan kirkon hiljattain ilmestynyt strategia ”Ovet auki” sisältää hyviä avauksia.

– Olen erityisen viehättynyt siitä, että uskalletaan olla rohkeasti kirkko, kuten strategiassa todetaan: ”Strategiseksi tavoitteeksi on nostettava se, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko antaa tämänhetkisessä toimintaympäristössään selkeän todistuksen Kristuksesta maailman pelastajana”. Jos me emme tätä pidä esillä, ei sitä pidä kukaan muukaan.

Myös Ylivieskan kirkkoherraEija Nivala viittaa kirkon uuteen strategiaan.

– Siinä yritetään löytää ja tarjota vastausta siihen, miten kirkko voisi olla myös tulevaisuudessa merkittävä yhteisö, johon halutaan kuulua ja jossa halutaan elää kristittyinä seurakunnan jäseninä. Tulla lähelle ihmistä ja lähelle Jumalaa, niin kuin me Ylivieskassa sanomme. Pysyvyys ja muutos kietoutuvat kirkossa toisiinsa.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherraJouni Sirviön mukaan kirkossa eletään erikoisessa tilanteessa, jossa yhtäältä vaikuttaa vanhan sukupolven kantama perinteinen arvomaailma.

– Sen välttämättöminä ehtoina aikaisemmin oli mm. yhtenäiskulttuuri ja siitä kumpuavat kaikille yhteiset arvostukset. Silloin yhtenäisyyttä loukkaavat asiat lakaistiin vaivihkaa piiloon. Toisaalta nuorempaa sukupolvea eivät vanhat arvot kuormita, vaan heille tärkeää on myös erilaisten ihmisten yhdenvertaisuus ja kaikkien oikeudenmukainen kohtelu. Nämä arvomaailmat, vanha ja uusi, näyttävät törmäilevän.

– Nuorempi sukupolvi on hyvin herkkä jättämään kirkon, jos se kokee kirkossa epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa. Tässä puhutaan myös erityisesti nuorista naisista. Kuitenkin nuorempi sukupolvi tutkimustenkin mukaan etsii myös sisäistä elämää ja hengellisyyttä, pohtii Sirviö.

Sirviö näkee, että kirkon toiminnassa olisi otettava vakavasti molemmat puolet – perinteistä kiinnipitävä joukko mutta oltava herkkä myös uudemman ajan kyseleville ihmisille.

– Jos kirkko näyttäytyy torjuvana, moralisoivana, maailman murroksen hylkäävänä, mitä uudelle sukupolvelle jää jäljelle? Viime kädessä varmaan on niin, että jokaisesta sukupolvesta on noustava ne kirkon työntekijät, jotka osaavat sanoittaa kristillisen uskon omalle sukupolvelleen.

Kaustisen ja Ullavan seurakuntien kirkkoherraVeli-Pekka Harjun mielestä on tärkeää, että kirkon taholta voitaisiin tehdä rohkeammin uusia avauksia ja olla läsnä eri foorumeilla.

– Tähän suuntaan työ verkossa kuljettaa, joskaan ei formulavauhtia. Samalla perustyö on hoidettava hyvin. Kohtaamiset esimerkiksi sairaaloissa, kodeissa, kouluissa, tilaisuuksissa ja keskusteluissa lujittavat onnistuessaan seurakuntalaisen jäsenyyttä merkittävästi.

Harju muistuttaa, että myös seurakuntalaisten on oltava valmiita uudistumiseen.

– Se merkitsee ehkä ennen muuta paluuta pyhän kunnioittamiseen ja uskonelämän hoitamiseen aktiivisesti, ei ainoastaan silloin, kun on tarve soittaa ”taivaalliseen 112:een”.

Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan kirkkoherraLotta Endtbackan mukaan kirkon ja paikallisseurakunnan on tehtävä sitä työtä, mihin heidät on kutsuttu.

– Kirkon oppi on perusta, mutta se, miten ihmisiä kohdataan, muuttuu. Ajattelen, että se voi ja saa vaihdella eri seurakunnissa paikallisesta tilanteesta riippuen.