Paikallisuutiset

Ajak Majokin kolumni: Maailman tärkein kysymys

Kuva:

Joka vuosi, 10. lokakuuta, kun vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää - Aleksis Kiven päivää - vietetään myös maailman mielenterveyspäivää. Kansainvälisesti päivän tavoitteena on lisätä yleisesti tietoa mielenterveyskysymyksistä, sekä vähentää mielenterveyteen yhä liitettävää leimaantumista.

Tämän vuoden teema oli itsemurhien ehkäisy, ja Mieli - Suomen mielenterveys ry jatkoi teemallisesti itsemurhien ehkäisypäivän kampanjaa, jossa kehotetaan kysymään maailman tärkein kysymys: mitä kuuluu?

WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviämään elämään kuuluvissa haasteissa. Hyvä mielenterveys on voimavara, joka auttaa ihmistä kokemaan elämän mielekkääksi ja nauttimaan elämästä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Meillä jokaisella on mielenterveys jota voi vahvistaa ja tukea, mutta joka myös saattaa kuormittua. Mielenterveyttä kuormittavia asioita ovat esimerkiksi turvattomuus, köyhyys, aikuisten ja läheisten puute, ihmiselämään väistämättä kuuluvat muutokset, ja yksinäisyys.

Suomessa joka viides henkilö kärsii ajoittain yksinäisyydestä, ja joka kymmenennellä yksinäisyys on pysyvä olotila. Yksinäisyys voi siis rajoittua tiettyihin tilanteisiin, ja helpottaa ajan myötä, kun elämäntilanteet muuttuvat. Mutta yksinäisyys voi olla myös pysyvämpää, ja ulottua monille elämänalueille.

Pitkittyneenä, eli kroonistuneena yksinäisyys on terveysriski, joka lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä, sekä lyhentää elinajanodotetta huomattavasti. Krooninen yksinäisyys vaikuttaa siis voimakkaasti psyykkiseen hyvinvointiin, fyysiseen terveyteen sekä kognitiiviseen suoriutumiseen.

Yksinäisyys- ja eriarvoisuustutkija Niina Junttila kirjoittaa kirjassaan Kaiken keskellä yksin - Aikuisten yksinäisyydestä, siitä miltä tuntuu kun kukaan ei näe, kuule tai kosketa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

”Olla olemassa, eikä kukaan tiedä. Siltä se tuntuu. Olemassaolo kyseenalaistuu. Tuntuu, ettei minulla ole paikkaa eikä sijaa, tehtävää eikä merkitystä tässä yhteisössä, maailmassa, elämässä.”

Eriarvoisuuden äärelle pysyäyttävässä kirjassaan Junttila kuitenkin korostaa, että yksinäisyydestä voi päästä eroon. Pelkkä puhuminen jollekulle - toisen henkilön kohtaaminen voi auttaa. Asioiden ei tarvitse heti ratketa, mutta nähdyksi tuleminen on jo suuri askel pois yksinäisyydestä.

Toisen kuulumisten kysyminen voi vaikuttaa erittäin pieneltä ja vähäpätöiseltä asialta. Tähän voi vaikuttaa osin keskustelukulttuurimme, jossa emme usein aina edes odota, että toinen kertoo aidosti mitä hänelle kuuluu. Tavallisesti odotamme vastaukseksi “ihan hyvää” tai “eipä kummempaa”, mutta jos jokin on varmaa, niin aina ei todellakaan kuulu - eikä tarvitse kuulua hyvää. Kysymällä maailman tärkeimmän kysymyksen, voit siis osoittaa välittäväsi, arvostavasi ja olevasi läsnä.

Siitä huolimatta, että maailman mielenterveyspäivää vietetään vain kerran vuodessa, niin emme aina voi tietää kenen kohtaamamme henkilön voimavarat ovat vähissä, tai kuka kärsii yksinäisyydestä, mutta voimme aina kysyä maailman tärkeimmän kysymyksen - mitä kuuluu?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kirjoittaja on memejä rakastava milleniaali, joka tanssii sekä vapaa-ajalla että töissä hyvän musiikin tahtiin.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä