Paikallisuutiset
Galleristi Leena Koskinen muistaa 400-vuotiasta Kokkolaa tarjoamalla näyttelytilat vuokratta – Tämä elämän moniottelija on ehtinyt tehdä monenlaista, muun muassa keittänyt kahvit Ruotsin kuninkaalle
KokkolalaisenLeena Koskisen filosofia on, että tärkeintä ei ole perille pääsy, vaan matka.
– Eli opinnoissakaan ei tutkinto ja titteli, vaan tieto, joka karttuu. Esimerkiksi taidehistorian opintoja Chydenius-instituutissa tehdessäni halusin päästä kiinni syvällisemmin taiteeseen ja syventää taidehistorian tuntemustani.
Taide on kulkenut Koskisen elämässä lapsuudesta saakka. Nykyään hän on paitsi taiteen harrastaja, myös galleristi ja isännöitsijä. Hän onkin elävä esimerkki siitä, että ripeästi liikkuen ehtii elämässään tehdä monenlaista. Hän nauraa, että missään hän ei ole huippu.
– Tykkään haastaa itseni ja kokeilla kaikenlaista. Olin jo lapsena vilkas ja harrastin monenlaista: piirsin ja maalasin ja harrastin monenlaista urheilua.
Koskinen on syntynyt Kannuksessa, mutta asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Hyvinkäällä. 17-vuotiaana hän muutti Tukholmaan, jossa vierähti kymmenen vuotta. Takaisin Keski-Pohjanmaalle hän palasi noin 30 vuotta sitten.
Ennen Tukholmaan muuttoaan Leena Koskinen ehti valmistua merkantiksi ja kokeilla jalkinetehtaassa ompelijan työtä.
– Itse asiassa olen kauppiksen käynyt kahdesti. Kokkolaan muutettuani valmistuin atk-merkonomiksi.
Sitä ennen kuitenkin nelosen ruotsista koulutodistukseensa saanut nuori nainen muutti Tukholmaan.
– Kun asuu vieraassa maassa, kieli tarttuu helposti. Kävin kuitenkin suomenkielisen Skanstullin lukion yhteiskuntatieteeseen painottuvan linjan.
Työssään vanhainkodissa hän oli ensin siivoojana, mutta työnantajan kannustuksesta opiskeli apuhoitajaksi.
– Se oli ihana paikka. Viihdyin siellä viisi vuotta – sain palkan lisäksi sujuvan ruotsin taidon ja tutustua moniin mielenkiintoisiin vanhuksiin.
Tyttären syntymän jälkeen Koskinen vaihtoi alaa. Hän pääsi Tukholman Oopperakellariin töihin.
– Oopperatalolla on hieno historia. Ikimuistoinen siitä tuli minullekin. Olin siellä erikoiskahvien keittäjänä ja sain keitellä kahvit myös kuninkaalle.
Suomeen paluu osui hyvään saumaan, koska tyttären esikoulu alkoi silloin. Työpaikka löytyi sairaalan taloushallinnosta. Tutuksi tulivat niin atk-osasto, kahvio kuin röntgenarkistokin. Työn ohessa Leena Koskinen opiskeli iltaisin atk-merkonomiksi.
– Olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja tykännyt värkätä koneiden parissa. Myöhemmin kävin sovellusneuvojakoulutuksen, jossa opetettiin muun muassa rakentamaan tietokone.
Ennen oman tilitoimiston perustamista hän ehti olla muutaman vuoden rakennusliikkeen toimistotehtävissä, vesipiirillä ja GBK:n toimistossa.
– En tietoisesti ole pyrkinyt taloushallinnon tehtäviin, mutta en nuorena tullut ajatelleeksi, että taidettakin voi opiskella ammatiksi asti.
Yrityspalvelu Koskinen Oy:n juuret ovat vuodessa 2000 eli tänä vuonna yritys täyttää 20 vuotta. Alkuun se oli tilitoimisto, mutta jo toistakymmentä vuotta toimiala on painottunut isännöintiin.
– Minulla on muutama tilitoimistoasiakas vielä, jotta säilyy tuntuma alaan. Isännöitsijän toimenkuva on laaja eikä kahta samanlaista päivää ole. Näin alkutalvesta alkaa kiihkeä kevätkokouskierre ja tilinpäätösten teko, joka jatkuu kesään asti.
Taloushallinto ei Koskisen mukaan ole lainkaan kuivaa, vaikka niin voisi ajatellakin. – Numerot ovat kiehtovia.
Oman gallerian perustaminen kutkutteli Leena Koskista vuosikaudet. Kun galleristi Pirkko Stenman lopetti, uudelle taidegallerialle oli kaupungissa tilaa. Viimeinen sysäys oli Yrityspalvelun uudet tilat.
– Kun hankin huoneiston, ajattelin heti, että kadun puoleinen osa on kuin tehty gallerialle. Isot ikkunat antavat taiteelle kaunista luonnonvaloa.
Galleria Artista avattiin helmikuussa 2011.
– Tavoitteeni on edistää taiteen tuntemusta ja tarjota ilmaisia taide-elämyksiä. Haluan galleriaani niin ammattitaiteilijoiden kuin itseoppineidenkin. töitä. Jälkimmäiset omalta osaltaan tuovat taiteen lähemmäs ihmisiä ja madaltavat kynnystä tulla tutustumaan galleriaan.
Koskinen painottaa, että galleriaan uskaltaa piipahtaa ilman ostoaikeitakin.
– Pääasia, että kaupunkilaiset uskaltautuvat sisälle. Mielelläni kerron heille taiteilijasta, teosten tekniikasta ja taiteesta yleisesti.
Pelkäksi galleristiksi Koskinen ei heittäytynyt. Hän toteaa, että pitää tehdä ”oikeaakin” työtä saadakseen ruokaa pöytään.
– Kokkola on kuitenkin aika pieni kaupunki. Galleria tuottaa juuri ja juuri kulunsa. Mutta tuottaa se minulle ja kävijöille hyvinvointia, jota ei rahassa voi mitata.
Koskinen sanookin purkavansa työstressiään pitämällä hengähdystauon gallerian puolella.
– Taide on tutkitustikin terveellistä.
400-vuotiaalle Kokkolan kaupungille lahjana Leena Koskinen antaa gallerian ilman vuokraa. Teemana vuodelle on kuvataidekasvatus ja näyttelyt liittyvät lähinnä Lasten- ja nuorten kuvataidekouluun.
– Se on tällä hetkellä Kokkolassa ainoa taideopetusta antava. Sieltä on ponnahtanut maailmalle aika nimekkäitäkin tekijöitä.
Juhlavuosi alkaa koulun perustajan ja entisen rehtorin Ritva Kankaan näyttelyllä maaliskuussa. Huhtikuussa on kuvataidekoulun töiden näyttely ja toukokuussa nuorten lopputöiden näyttely.
– Kesäkuun varaan yritykseni 20-vuotisjuhlaa ajatellen.
Heinäkuussa galleria on perinteisesti kiinni. Sen jälkeen on vuorossa kahden entisen kuvataidekoululaisen töiden näyttelyt, Joel Slotten juhlaviikoilla ja Mira Roivaisen lokakuussa. Marraskuu on varattu kuvataidekoulun opettajan Kukka-Maaria Koskisen näyttelylle. Joulukuu on vielä avoin.
– Vähän täytyy jättää tilaa yllättäville yhteyden otoille.
Galleristin omia taideteoksia ei nähdä julkisesti. – Kotini seinillä on omia tekeleitäni, mutta en tuo niitä galleriaan.
Leena Koskinen harrastaa taidetta monipuolisesti. Öljymaalauskursseilla hän oli jo Tukholman-vuosinaan. Kokkolassa hän on harrastanut muun muassa keramiikkaa Merja Pohjosen opissa useamman vuoden.
– Ajatukseni taiteen tekemisessä on haastaa itseni. Opettelen eri tekniikoita. Lopputuloksella ei ole niin merkitystä, kunhan opin.
Eräänä unettomana yönä hän mietti silloin galleriassa esillä olleita Irene Välimäen metallineuloksia. Hän pohti, miten vaikeaa niiden tekeminen on. Eipä siis kuin toimeksi. Yöllä syntyi metallilangasta virkkaamalla laukku.
– Tekeminen oli hauskaa ja yllättävän nopeaa.