Kulttuuri
Katso videolta kokkolalaisen kirjastovirkailija Mami Kolppasen vauvaperheen kirjavinkit – Keskipohjanmaan uudessa juttusarjassa paneudutaan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen
Vauvakirjallisuudessa on runsauden pula, kun Kokkolan kaupunginkirjaston virkailijaMami Kolppanen valitsee pikkuväelle sopivaa luettavaa, josta tehdään video.
.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }
Kolppanen on alkuperäiseltä koulutukseltaan lastentarhanopettaja. Tästä työstä hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus, joten nykyisessä työpaikassa luontevana osaamisalueena on juuri lastenkirjallisuus.
Kolppanen sanoo, että kirjoihin olisi tärkeää tarttua kun uusi perheenjäsen kotiutuu synnytysosastolta äidin kanssa kotiin. Mitä pienemmälle luetaan, sen parempi.
– Vauva on jo kohdussa tottunut vanhempiensa ääneen, joten on luontevaa myös lukea hänelle. Kirjan avulla laajennetaan lapsen maailmaa. Lukuhetkessä vauva tuntee läheisyyttä ja lämpöä. Hän tuntee olevansa rakastettu, ja minusta tämä on tärkeintä lukuhetkissä.
Tuoreet vanhemmat saattavat ajatella, ettei lapselle kannata lukea, kun ei tämä vielä osaa edes sanoja. Tämän harhaluulon Mami Kolppanen pyyhkäisee heti pois. Vauva alkaa opetella elämää välittömästi, ja kirjoista löytyy sanoja ja sanontoja, joita perheen arkikielessä ei kuule. Lorukirjat ovatkin yksi osa vauvakirjallisuutta.
Kolppanen nauraa, että hän ostaa edelleen suvun uusille tulokkaille lorukirjoja. Kirsi Kunnaksen, Hannele Huovin ja Kaarina Helakisan runo- ja lorukirjat kulkevat sukupolvilta toiselle.
– Tykätäänhän niistä kun uusia painoksia on otettu tasaisesti.
Loruissa kieli on todella monipuolista ja ne ovat lukijalle hauskoja lorutella. Tilanteeseen liittyy näin huumoria ja leikkiä – silkkaa iloa.
Mami Kolppanen toteaakin, että vauvakirjallisuudessa aiheet ovat ainoastaan iloisia. Sen sijaan taaperoikäisille suunnatuissa kirjoissa voidaan käsitellä jo vakavampia aiheita sadun keinoin. Niistä lisää viikon kuluttua, jolloin Keskipohjanmaan lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsittelevässä sarjassa on vuorossa taaperokirjallisuus.
Räikeitä, hyökkääviä ja kovia värejä Mami Kolppanen välttelisi ensimmäisinä kuukausina, syntyyhän lapsi maailmaan hämärästä ja pehmoisesta tilasta. Eläinkirjoissa suositaan pyöreitä muotoja ja suuria silmiä.
– Eläinkirjat saavat olla paksuja ja kestäviä, joten niitä voi jopa hieman maistella.
Suosittuja ovat myös pehmeät kangaskirjat, joita voi sijoittaa vaikka vauvan sängyn laitaan katseltavaksi.
Kolmanneksi vauvakirjallisuuden ryhmäksi Mami Kolppanen nostaa satuhieronnan.
Hänen mukaansa kirjoissa on helpot ohjeet. Satuhieronnassa lapsi hahmottaa omaa kroppaansa ja – jälleen kerran – tuntee läheisyyttä vanhemman kanssa.
Pintojen tunnustelu on myös mukavaa puuhaa. Tätä varten on kehitelty tunnusteltavia kirjoja, joissa on erilaisia pintoja kuten karheaa ja pehmeää.
Viimeiseksi ryhmäksi vauvakirjallisuudessa Mami Kolppanen nostaa tietokirjat.
– Kyllä vauvoillekin on tietokirjoja, hän nauraa ja näyttää teosta, jossa on pelkkiä kuvia. Niitä on aikuisen hyvä sanoittaa ja nimetä, kehitellä myös tarinaa.
Vauvakirjallisuus on yhtä tärkeää vauvalle kuin lukijalle. Kun lapselle luetaan syntymästä saakka, tapahtumaan ei synny minkäänlaista kynnystä. Lukutuokiosta kehkeytyy luonteva tapa viettää aikaa yhdessä ja kirjallisuudesta tulee osa perheen arkea.
– Lukea voi vaikka sarjakuvia. Jos perheessä on esimerkiksi isoveli, joka tykkää Aku Ankasta, vauva voi köllötellä kainalossa kun veli lukee ääneen. Ihan samalla lailla aikuinen voi lukea ääneen vaikka lehteä älylaitteelta kun vauva on sylissä, Kolppanen vinkkaa.
Vauvoille on tarjolla paljon hyviä kirjoja. Edelleen äitiyspakkauksesta löytyy myös kirja, jolla on hyvä aloittaa.
Kirjastossa on laaja kokoelma vauva- ja taaperokirjallisuutta, ja moni lapsiperhe viihtyykin lastenosastolla. Tosin korona-aika on rajoittanut kirjastovierailuja, mutta rajoituksista ollaan luopumassa.
Valitettavasti on paljon perheitä, joissa ei lueta lainkaan. Kuitenkin sanavaraston kasvattaminen on tärkeää, eikä arkikieli ole niin monipuolista kuin mitä kirjallisuus tarjoaa. Kuvitelma siitä, että lapsi itse tarttuisi kirjaan myöhemmin, on silkkaa harhaa.
Entä millainen on Mami Kolppasen oma lapsuusmuisto?
– Äiti oli kova esittämään runoja. Muistoissa ovat esimerkiksi Lauri Pohjanpään eläinrunot.
Uusi juttusarja
Keskipohjanmaa julkaisee kevään aikana sunnuntain kulttuurisivulla juttusarjan, jossa käsitellään lasten- ja nuorten kirjallisuutta vauvasta murrosikään.
Näköislehdessä ja verkkolehdessä julkaistaan aiheeseen liittyen aina myös video, jossa annetaan lukuvinkkejä.