Paikallisuutiset
Keskipohjanmaan pääkirjoitus 19.5: Metsien avohakkuille löytyy hyviä vaihtoehtoja
Valtion metsissä tehtävät avohakkuut pitäisi lopettaa ja kieltää lailla. Näin esitetään ympäristöjärjestöjen torstaina käynnistämässä kansalaisaloitteessa.
Muutos tarkoittaisi siirtymistä avohakkuista jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Metsästä kaadettaisiin vain kookkaimmat puut 15–30 vuoden välein. Metsä uudistuisi itsekseen.
On ymmärrettävää, että ympäristöjärjestöt ovat valinneet huomiohakuisen avohakkuu-ilmaisun. Yhtä hyvin voisi puhua päätehakkuista, sillä metsäsertifioinnissa edellytetään jo nyt säästöpuiden jättämistä hakkuualueille. Niiden tarkoitus on lisätä luonnon monimuotoisuutta ja toimia siemenpuina.
Ympäristöjärjestöjen isolle puheenvuorolle on joka tapauksessa selkeä tilaus.
Avohakkuut ovat päässeet hallitsevaan asemaan Suomessa. Taustalla on muun muassa paperi- ja selluteollisuuden vahva, vuosikymmeniä jatkunut lobbaaminen. Teollisuus tarvitsee halpaa raaka-ainetta, kuitupuuta.
Lainsäädäntö, neuvontaorganisaatiot ja metsäalan koulutus ovat rakentuneet tukemaan tätä tavoitetta. Jatkuvapeitteisestä metsänhoidosta ei ole päässyt syntymään merkittävää tutkimustietoa tai käytännön kokemusta, mikä osaltaan selittää metsäammattilaisten ja metsänomistajien asenteet.
WWF:n tilaaman tutkimuksen mukaan metsänomistajille ei kerrota vaihtoehtoisista metsänhoitotavoista. Reilu vuosi sitten julkaistujen tulosten mukaan avohakkuut ovat Suomessa yhä oletusarvo.
Mallia voisi hakea Saksasta, jossa ihanteellinen metsätalous oli pitkään yksinkertaista ja kaavamaista. Suunnanmuutoksen jälkeen Saksassa on pyritty eroon avohakkuista ja tähdätty kerroksellisiin metsiin, joissa kasvuresurssien käyttö on tehokkainta.
Samalla metsien virkistyskäyttömahdollisuudet ovat parantuneet. Sama voi tapahtua Suomessa.
Metsien jatkuva kasvatus voi olla taloudellisestikin kannattavaa. Se johtuu siitä, että toisin kuin avohakkuumetsissä, kalliit perustamiskustannukset istutuksineen ja taimikonhoitoineen jäävät pois. Hakkuut tehdään yläharvennuksina, joissa korjataan lähinnä isoja, arvokkaita puita.
Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen myötä puunkäyttö voisi monipuolistua korkeamman jalostusasteen tuotteisiin ja puurakentamisessa tarvittavaan järeään puuhun. Jatkuva kasvatus voi olla avohakkuita kannattavampaa varsinkin, jos kasvupaikka on karu tai uuden metsän istuttaminen on kallista.
Oppia on saatu myös aikaisempien vuosikymmenten ylilyönneistä. Tuskin kukaan haikailee Kainuussa, Pudasjärvellä ja Posiolla sijaitsevien Osaran aukeiden perään. Sodan jälkeen 1940-luvulla käynnistynyt hakkuutoiminta johti Euroopan suurimpana pidettyyn avohakkuualueeseen.
Metsän ja maiseman uusiutuminen on vuosikymmenten pitkä tie.
Ympäristöjärjestöjen kansalaisaloite luo metsätaloudelle tervettä uusiutumispainetta. Suomessa voi olla rinnakkain sekä päätehakkuita että jatkuvaa kasvatusta.
Päätöksiä tehtäessä on muistettava muutkin kuin puuntuotannolliset hyödyt; hiilensidonta, monimuotoisuus, vesistöjen kunto, virkistys sekä syötävät sienet ja marjat. Etenkin Metsähallituksen hallinnoimissa valtion metsissä, jotka ovat veronmaksajien yhteistä omaisuutta.
Ensimmäisen vuorokauden aikana Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen kävi allekirjoittamassa 10 000 suomalaista. Se on toiseksi suurin avausvuorokauden aikana kerätty nimimäärä.
Jouni Nikula