Paikallisuutiset

Kokkolasta kotoisin oleva Camilla Hollanti on yksi harvoista naispuolisista matematiikan professoreista – Valtaosa tytöistä ei hakeudu matemattisille aloille, vaikka ne tarjoavat yhteiskuntaa kehittäviä työpaikkoja: "matemaatikko pystyy parantamaan maailmaa"

Minna Canthin aikaan tytöille ei juuri opetettu matematiikkaa. Tyttökoulujen ohjelmassa oli esimerkiksi koruompelua, sillä naisten elämäntehtävä oli tulla vaimoksi ja äidiksi. Canth kampanjoi voimakkaasti tyttöjen koulutuksen puolesta.

Pidettäköön etupäässä silmällä elämän todellisia vaatimuksia. Koulu tarjotkoon ensiksikin naiselle samoin kuin miehellekin sellaisia tietoja, joiden avulla hän vastedes taipumustensa ja voimainsa mukaan saattaa hankkia itselleen tarpeellisen elatuksen. Tuottavan työn ja toimen kyky on naiselle tarpeellinen, joutui hän sitten naimiseen tai ei.

Reilut 130 vuotta myöhemmin tytöt ja pojat istuvat samoilla matematiikan tunneilla. Silti Kokkolasta kotoisin olevaCamilla Hollanti on huippuammattilainen alalla, jolla naiset ovat selvä vähemmistö. Hän on matematiikan professori ja Aalto-yliopiston matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen varajohtaja.

Monelle korkeasti koulutetulle akateeminen ura on lapsesta saakka itsestään selvä valinta. Hollannin kohdalla näin ei ollut. Hän kuvaa perhettään aivan tavalliseksi perheeksi, jolle akateeminen ympäristö oli vieras. Opiskeluun kannustettiin, mutta ei painostettu.

Matematiikan opiskelu auttaa jo pelkästään siihen, miten opiskelee ja oppii muita asioita. Camilla Hollanti Matematiikan professori

Tärkeä vaikuttaja oli isä, joka oli kiinnostunut tähtitieteestä ja matemaattisista pähkinöistä. Niitä hän ratkoi myös yhdessä tyttärensä kanssa.

– Olen pienestä pitäen tiennyt, mikä on meidän lähin tähtemme auringon jälkeen ja kuinka kaukana on galaksimme keskus, Hollanti kuvaa.

Hän kävi lukion Länsipuistossa hyvällä menestyksellä, ja alkoi opettajien ja vanhempiensa kannustamana ajatella, että yliopistoon hakeminen olisi hänellekin mahdollista.

Ei hänen tosin tarvinnut paikkaa Turun yliopiston matematiikan laitoksella varsinaisesti hakea, sillä kirjoitettuaan pitkästä matematiikasta laudaturin hän pääsi suoraan sisään.

Sen jälkeen Hollannin ura tuntuu edenneen kuin tasaisesti nouseva käyrä. Hän luki itsensä ensin viidessä vuodessa maisteriksi ja valmistui sitten reilussa neljässä vuodessa tohtoriksi.

Hollanti oli alun perin kiinnostunut ”puhtaasta” matematiikasta, eli matematiikasta, jolle ei välttämättä ole käytännön sovelluksia. Hänen erikoisalojaan ovat diskreetti matematiikka ja erilaisten lukujoukkojen rakenteita tutkiva algebrallinen lukuteoria. Kesätyöpaikan kautta hän päätyi kuitenkin gradussaan tutkimaan, miten algebrallista lukuteoriaa voidaan hyödyntää langattomassa viestinnässä.

Samaa aihepiiriä hän käsitteli myös väitöskirjassaan. Hollanti on kehittänyt tutkimusryhmänsä kanssa työkaluja, joiden avulla voidaan suunnitella informaatiota pakkaavia kanavakoodeja. Niitä käytetään digitaalisessa viestinnässä.

– Tutkitaan, kuinka paljon ja millä tavalla voidaan lähettää tietoa mahdollisimman virheettömästi ja turvallisesti. Viime vuosina olemme tutkineet myös pilvitallennusta ja sen turvallisuutta sekä yksityistä tiedonhakua koodausteoreettisin menetelmin, hän selittää.

Monelle korkean tason matematiikka voi tuntua kuin vieraalta kieleltä. Kaavat ovat pitkiä ja monimutkaisia, ja on vaikea ymmärtää, mitä niillä oikeastaan tehdään.

Hollanti sanookin, että matematiikka auttaa abstraktin ajattelun ja suurten kokonaisuuksien hahmotuskyvyn kehittymistä.

– Matematiikan opiskelu auttaa jo pelkästään siihen, miten opiskelee ja oppii muita asioita. Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen voi olla helpompaa, Hollanti toteaa.

Matematiikka itsessään kuitenkin liittyy lähes kaikkeen nyky-yhteiskunnan toimintaan. Hollanti onkin sitä mieltä, että jaottelu ns. puhtaaseen ja sovellettuun matematiikkaan ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen, sillä nykyään myös “puhdasta” matematiikkaa voidaan soveltaa hyvin laajasti.

Sovelluksia tarvitaan yhteiskunnan digitalisoituessa, ja tämä kehitys tarvitsee tekijöitä. Teknologiateollisuuden yrityksissä on jo nyt pula koulutetusta työvoimasta.

Moni nuori nainen jättää nämä mahdollisuudet käyttämättä.

Vuonna 2019 yliopistossa tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alan sekä teknisen alan opiskelijoista yli 70 % oli miehiä. Ammatillisessa koulutuksessa vastaavilla aloilla miespuolisia oli yli 80 %.

Jostakin syystä valtaosa tytöistä ei hakeudu matemaattisille aloille.

Kyse lienee myös henkilökohtaisista valinnoista, mutta Hollannin mielestä opetuksessa pitäisi kyetä ottamaan huomioon poikien ja tyttöjen tutkitusti erilaiset tavat oppia ja pyrkiä olemaan vahvistamatta vallitsevia stereotypioita. Tasa-arvoa ei pitäisi ymmärtää niin, että kaikkia opetetaan täysin samalla tavalla. Näin kaikilla olisi mahdollisuus tehdä aito valinta sen pohjalta, mikä itseä kiinnostaa.

Opetus on toki kehittynyt historian hämärissä vallalla olleista menetelmistä.

– Aika paljon on ollut sellaista ajattelua, että tytöt pärjäävät työllä ja pojat lahjakkuudella. Se vaikuttaa siihen, miten tytöille ja pojille puhutaan. Tiedostamattomat asenteet saattavat edelleen vaikuttaa. Minun pitää itsekin miettiä niitä esimerkiksi, kun kirjoitan suosituskirjeitä tutkijoille, Hollanti kuvaa.

Hän itse sanoo saaneensa koulussa aina hyvää opetusta. Lisäksi hän oli luonnostaan utelias ja kiinnostunut ratkaisemaan ongelmia.

Hollanti on ilmiselvästi matemaattisesti huippulahjakas, mutta edes lahjakkaan ihmisen päähän tieto ei mene itsestään. Kun Hollanti valmistautui ylioppilaskirjoituksiin, hän harjoitteli laskemalla huvikseen kaikki matematiikan ylioppilastehtävät monelta aiemmalta vuodelta.

– Mutta se on aina ollut minusta hauskaa. Nytkin nautin työssäni kaikista sen osa-alueista, Hollanti toteaa.

Lahjakkuuden, työstä nauttimisen ja kovan työnteon yhdistelmä oli luultavasti se, mikä vei Hollannin vuonna 2011 yhtenä ensimmäisistä suomalaisista tutkijoista professorien urapolulle.

Kyseessä oli Suomessa uusi järjestelmä.

– Se sopi minulle, koska en pidä kilpailemisesta. Professorin urapolulla ei periaatteessa tarvitse kilpailla muita tutkijoita vastaan, vaan riittää, että täyttää asetetut kriteerit, Hollanti kertoo.

Polulla tehdään omaa tutkimusta, opetetaan, perustetaan tutkimusryhmä ja luodaan uutta teoriaa. Alussa pääpaino on omalla tutkimuksella, mutta vähitellen hallintovastuu kasvaa. Apulaisprofessorin pestistä edetään askelittain vakinaiseksi professoriksi, joka Hollanti on ollut vuodesta 2018.

Hänen työhönsä kuuluu esimerkiksi tutkimusryhmän ja väitöskirjojen ohjaaminen, rahoituksen hakeminen sekä roolit monissa komiteoissa Suomessa ja ulkomailla.

Matematiikan ala on miesvaltainen, mutta Hollanti ei ole yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kokenut työskentelyään hankalaksi tai joutuneensa sukupuolensa takia syrjityksi.

– Pikemminkin niin, että kun diversiteettiasioihin on herätty, halutaan, että esimerkiksi konferensseissa ei ole pelkästään miespuhujia. Siksi minulle ja muille naisille tulee todella paljon puhujakutsuja. On ollut pakko opetella sanomaan ei, muuten työmäärä kasvaa aivan mahdottomaksi, Hollanti sanoo.

Lukiossa Hollantia kiinnostivat myös filosofia, psykologia ja kielet. Oppi ei mennyt hukkaan. Vuonna 2017 Hollanti valittiin kolmeksi vuodeksi vierailevaksi professoriksi Münchenin teknillisen yliopiston tutkimuslaitokseen. Hän on uransa aikana tehnyt myös tutkimusvierailuja mm. Singaporeen, Prahaan ja Melbourneen. Lisäksi hän toimii monessa kansainvälisessä tiedejärjestössä.

Vaikka matematiikka toimii kaikkialla maailmassa samoin, kysymykset, joihin niistä haetaan ratkaisuja sekä lähestymiskulmat niihin ovat erilaisia. Hollanti pitääkin kansainvälistä yhteistyötä hyvin tärkeänä ja avartavana.

Hollannin oma tutkimusryhmä Aalto-yliopistossakin on kansainvälinen. Työkieli on englanti.

Hollannille se, tekeekö hän itse tieteellisen läpimurron, ei ole tärkeintä.

– Kuuluisia matemaattisia ongelmia ratkotaan edelleen, mutta ne eivät ehkä ole yhteiskunnan kannalta kaikkein tärkeimpiä asioita. Tieteellisiä läpimurtoja tekee vain muutama ihminen, mutta heidän takanaan on massa ihmisiä, jotka tekevät kovasti töitä ja tuloksia, mihin nämäkin läpimurrot sitten pohjaavat. Oma tärkein aikaansaannokseni on mielestäni se, että osallistun tieteen tekemiseen ja koulutan laaja-alaisia huippuosaajia.

Jokainen tarvitsee perusmatematiikkaa arjessaan joka päivä. Dieselin hinnannousun vaikutus avautuu, kun laskee, paljonko sitä kuukauden työmatkoilla autoon menee. Kännykät ja luottokortit hyödyntävät kryptografiaa.

Suuremmassa mittakaavassa matemaatikko kykenee myös kehittämään ratkaisuja moniin yhteiskunnan ongelmiin ja Hollannin mielestä ehdottomasti parantamaan maailmaa. Yhteiskunnalla ei olisi varaa jättää tyttöjä ja naisia tästä ulkopuolelle.

Minna Canth -ote on vuoden 1884 Valvoja-lehden artikkelista Naiskysymyksestä II. Se sisältyy Suvi Aholan teokseen Mitä Minna Canth todella sanoi (WSOY 2019).