Paikallisuutiset

Kun tuli vei kaiken - Näin kokkolalaispariskuntien elämä järjestyi kodin ja tavarat vieneen tulipalon jälkeen

Marraskuun 18. 2017 oli kiinteistöhuoltoyrittäjinä toimivilleJuhani jaHarriet Mäkelälle ensin aivan tavallinen keskiviikko. Viiden aikaan iltapäivällä tuli puhelu, joka muutti kaiken.

- Kävimme kahdelta kotona, koira jäi kotiin ja me lähdimme takaisin töihin. Sitten tulikin soitto miniältä, että talo palaa, Juhani muistelee.

Mäkelät asuttivat Ouluntiellä sijaitsevaa vuonna 1957 rakennettua kaksikerroksista puutaloa yhdessä pariskunnan pojanSami Mäkelän ja tämän naisystävänEmma Lehtomäen kanssa. Nuoripari asutti yläkertaa Mäkelöiden asuessa alakerrassa. Tulipalossa molemmat pariskunnat menettivät paitsi kotinsa ja käytännössä kaiken irtaimen omaisuutensa, myös yhteensä yhdeksän lemmikkieläintä. Yksi koira ja kahdeksan kissaa menetti henkensä. Yksi kissa jäi henkiin sen oltua poissa kotoa palon syttymishetkellä. Nykyään se on Mäkelöiden nuoremmalla pojalla.

- Emme ole pystyneet ottamaan eläimiä enää sen jälkeen. Luopuminen olisi liian kova paikka, Juhani sanoo.

Eläinten lisäksi vähällä piti, ettei palo vaatinut ihmishenkiäkin. Lehtomäki oli palon alkaessa talon yläkerrassa ja olisi normaalisti ollut palon aikaan töiden jälkeisillä nokosilla. Nyt hän sattui olemaan poikkeuksellisesti hereillä, havaitsi palovaroitinten äänen ja pelastautui palavasta talosta.

Ensimmäiset kaksitoista vuorokautta palon jälkeen Mäkelät asuivat Sokos Hotelli Kaarlessa vakuutusyhtiön luvattua korvata hotelliyöt. Sami ja Emma majoittuivat Lehtomäen vanhempien luona. Tapahtuneen sisäistäminen oli vaikeaa.

- Kaksi ensimmäistä kuukautta meni ainakin ihan täysin pimennossa, ei siinä osannut oikein ajatella mitään, Harriet sanoo.

Palo sai alkunsa Mäkelöiden vuoden ikäisen ajokoiran järsittyä akkukäyttöistä puhdistuslaitetta, minkä seurauksena akku räjähti tuhoisin seurauksin. Tulipalon synnystä saatiin tarkka kuva tilanteen tallennuttua kodin valvontakameran kuviin. Juhani kertoo syyttäneensä tapahtuneen jälkeen hetken aikaa itseäänkin hankittuaan palon aiheuttaneen pesulaitteen. Koiraa tai pesurin myynyttä yritystä hän ei ole missään vaiheessa kuitenkaan syyttänyt.

- Sen kuitenkin kysyin laitteen myyjältä, että tarviiko sen laskua maksaa, kun meni koko omaisuus. Harkinnan jälkeen he ilmoittivat, että ei tarvitse, Juhani lisää.

Kaksitoista päivää tilapäismajoituksissa oltuaan pariskunnat saivat vuokrattua asunnon. Tullikamarin talossa sijainnut huoneisto oli kaksikerroksinen, ja Samikin muutti puolisoineen saman asunnon yläkertaan. Samalla perhe saattoi alkaa vastaanottamaan tavaralahjoituksia, joita tuli muun muassa Sari Kivelän perustaman Facebook-ryhmän kautta.

- Avustuksilla päästiin alkuun siellä Tullikamarilla, esimerkiksi astioita ei tarvinnut ostaa, vaan kaikki tuli avustuksina. Mattoja, huonekaluja ja tällaista tuli myös, Harriet kertoo.

SPR auttoi myös osaltaan ja lahjoitti kummallekin pariskunnalle 1200 euron lahjakortin Halpa-Halliin. Apua ja rahalahjoituksiakin saatiin myös alueen yrityksiltä ja muilta toimijoilta, yksityisiltäkin.

- Lahjakorteilla saatiin esimerkiksi vaatteita, kun niitäkään ei ollut. Ilman SPR:ää olisimme olleet aika hukassa, Harriet sanoo.

Tullikamarin huoneistoon ei kuitenkaan oltu jäämässä, vaan uuden talon rakentaminen entisen paikalle oli selvää.

- Heittelimme ajatuksia, että ostetaan muualta talo, mutta olemme asuneet 19 vuotta tässä ja minun vanhempani ovat asuneet tässä, eikä me haluttu kotoa pois, Juhani sanoo.

Edellinen talo irtaimistoineen oli vakuutettu täydestä arvostaan, mikä helpotti kodin jälleenrakennusta. Uutta taloa päästiin rakentamaan viime vuoden maaliskuussa, muuttamaan perhe pääsi syyskuun 29. päivä.

- Kesän aikana ruvettiin tilailemaan huonekaluja ja käytiin Ikeassa pariinkin otteeseen hakemassa kodintarvikkeita ja muuta sellaista. Kyllä se oli monen kuukauden prosessi, että saatiin kasattua tavarat uuteen kotiin, Harriet kertoo.

Myös osa lahjoitustavaroista päätyi uuteen kotiin. Harriet kertoo lahjoituksena tulleita astioita olevan heillä nykyäänkin käytössä, Sami puolestaan kertoo hänen käyttävän edelleen lahjoitusvaatteitakin.

- Hyvää tavaraa se on ollut, ei kannata heittää menemään, Harriet toteaa.

Muuton jälkeen he ovat lahjoittaneet saamiaan huonekaluja eteenpäin tarvitseville. Tosin Tullikamarissa käytössä ollut pöytä on edelleen varastossa. Uuteen kotiin sitä ei ole tuotu, vaikka Juhanin mukaan se olisikin nykyistä, uutena ostettua pöytää parempi.

- Nämä sisustussuunnittelijat eivät ole antaneet, vaikka olen sanonut että maalaan sen valkoiseksi, Juhani velmuilee ja vakavoituu:

- Se muistuttaisi Tullikamarista. Asunto ei ollut huono enkä sitä moiti, mutta se oli henkisesti raskasta aikaa. Siksi sitä ei ole haluttu tänne.

Vuosi ja kolme kuukautta tulipalon jälkeen niin Mäkelät kuin myös Sami ja Emma asuvat jälleen Ouluntien varressa, Sami ja Emma yhä yläkerrassa ja Mäkelät alakerrassa. Uusi koti on valmiin näköinen vaikkakaan kaikkia palossa tuhoutuneita esineitä ole saatu korvattua.

- Aina välillä tulee mieleen, että minullahan on se ja se tavara kaapissa, paitsi että sehän paloi, Juhani sanoo.

- Sitten on sellaisiakin mitä ei saa enää hankittua, kuten poikien vauvakuvat. Niiden menettäminen harmittaa, Harriet sanoo.

Vaikka pariskuntien asiat ovatkin järjestyneet olosuhteisiin nähden hyvin ja kaikki voivat olla tyytyväisiä vakuutusyhtiön toimintaan, on kokemus ollut kuitenkin rankka. Juhani myöntää parisuhteenkin olleen ajoittain koetuksella vastoinkäymisten keskellä.

- En haluaisi kokea tätä uudelleen, enkä toivoisi tätä kellekään koettavaksi. Nämä asiat tulevat vielä toisinaan uniinkin, Juhani sanoo.

- Minä käsittelen edelleen vähän joka päivä näitä asioita, yksin rappukäytäviä siivoillessa on aikaa miettiä, Harriet lisää.

- Se voi tulla se ajatus yhtäkkiä, että miksi näin piti käydä. Pitäisi saada jotenkin välillä aina pääkytkin pois päältä, deletoitua, nollattua. Näitä asioita ei pitäisi kuitenkaan hirveästi ruveta miettimään, pitää päästä puhumaan ja juttelemaan muiden kanssa, Juhani puolestaan jatkaa.

Perhe on päässyt tapahtumien myötä näkemään myös ihmismielen nurjaa puolta. Palon jälkeen Mäkelät joutuivat hankkimaan tontille vartioinnin raunioiden houkuteltua uteliaita tonkimaan paikkoja.

- Siitä huolimatta joku ehti käydä varastamassa pihalta renkaita, Sami puuskahtaa.

- Polkupyöriäkin vietiin, Juhani lisää.

Mäkelät ovat kuulleet tapahtumiin liittyen myös erilaisia huhuja ja juoruja, onpa perheen epäilty sytyttäneen palon itse tai jopa järjestäneen koiran sytyttäjäksi.

- Kyllähän se vähän suututtaa kun tuollaisia puhutaan, mutta meillä on niin hyvät todisteet ja hyvä omatunto, että siinäpähän puhuvat jos haluavat, Juhani sanoo.

Kodin palaminen on herättänyt myös kateutta, on katsottu että Mäkelät olisivat saaneet vanhan talonsa tilalle uuden ansiottoman helpolla.

- Minun veljelleni on tultu sanomaan että jaa, veljes sai ilmaisen uuden talon. Ei se kyllä ilmaiseksi ole tullut. Tämän rakentamiseen jouduttiin ottamaan lisälainaakin, Juhani toteaa.

Kokemastaan huolimatta nelikko katsoo kuitenkin tulevaisuuteen positiivisin mielin. Kevään koittaessa on aika tarttua pihatöihin, ja Mäkelät pohtivat tupareidenkin pitämistä tulevana suvena.

- Kyllä, valoisammalta näyttää. Positiivisempi fiilis on kuin vuosi sitten tähän aikaan, Juhani toteaa.

- Toiveikkaana eteenpäin, Harriet summaa.