Mielipiteet

Lukijan mielipide: Suomen turvallisuus ja tulevaisuus Venäjän naapurina

Keskipohjanmaa-lehti on peräänkuuluttanut yhteistä keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta todeten: ”Ota kantaa, perustele näkemyksesi”.

Venäjän laajentumishalut täyden sodan keinoin ja myös siviiliväestöön kohdistuvin sotatoimin, on yllättänyt lähes koko maailman. Tapahtuneen johdosta Suomi on sijaintinsa puolesta valitettavasti riskipisteissä korkealla. Vaikka halua diplomatiaa ja sopimuskulttuuria kohtaan jatkossa ilmenisi, niin Venäjän viimeaikaisten toimien perusteella sen valtiojohtoon ei ole luottamista.

Kaikesta tapahtuneesta on Suomessa vedetty johtopäätöksiä. Venäjän toimia kukaan ei voi ennakoida. Selvää on, että pieni Suomi ei voi yksin olla vastavoima Venäjälle, eikä voi yksin padota Venäjän laajentumishaluja. Siitä seuraa kysymys, miten vastavoimaa voitaisiin kasvattaa. Siihen Suomessa haetaan ja toivottavasti löydetään riittävät lääkkeet ja pikaisesti. Selvää on, että liittolaisia tarvitaan ja mielellään vahvoja. Suomen koskemattomuuden turvaaminen on tietysti tärkein asia nyt ja tulevaisuudessa uskottavimmalla mahdollisella tavalla.

Maailmalla usko Suomen suvereniteettiin on tärkeää myös maan talouden ja tulevan kehityksen kannalta. Voi vain kuvitella miten elinkeinoelämä ja investointeja harkitsevat yritykset niin Suomessa kuin ulkomailla arvioivat tällä hetkellä Suomen riskitasoa Venäjän arvaamattomuuden vuoksi. Nyt tarvitaan sen tason liittolaisia, joilla on tosiasiallista kykyä Suomen oman puolustuksen lisänä vaikuttaa Venäjän voimalle vahvana vastavoimana ennalta ehkäisevästi rauhan säilymiseksi Pohjolassa.

Ainoaksi keinoksi näyttää jäävän liittoutumalla luoda niin vahva pelote, että se vakuuttaa Suomen kansan ja kotimaiset sekä ulkomaiset yritykset Suomen maaperän koskemattomuudesta ja täydestä suvereniteetista päätöksenteossa. Se vaatinee kahdenvälisten liittolaissuhteiden lisäksi Nato-jäsenyyden nostamista vuosikausia tapahtuneesta kumppanuudesta täysjäsenyyden vakavaan harkintaan. Puhuttaessa mahdollisesta jäsenyydestä, on hyvä tiedostaa että kyse on puolustusliitosta, jonka jäseniä kohtaan ei ole koskaan hyökätty, eikä liitosta ole kukaan eronnut. Liekö syy se, että puolustusliitto on toiminut ajatellulla tavalla, ennalta ehkäisevänä voimana rauhan säilymiseksi. Ei liene sattuma, että valtaosa EU-maista ja osa Pohjoismaista kuuluu puolustusliittoon. Liiton merkitys rauhan takaajana on nähty merkittävämmäksi kuin riski joutua aseellisesti puolustamaan itseään tai liittolaisiaan jäsenyyden vuoksi.

Sen kaltaista liittolaisjärjestelyä tuskin on olemassakaan, johon ei liittyisi myös velvoitteita, vastuita ja joitain ehkä epämiellyttäviä piirteitä. Jos Suomen osalta haitat ovat arvioitavissa pienemmäksi pahaksi kuin mahdollinen suvereniteettiongelma, sananvapauden kapeneminen, investointipako, osaamisen vuotaminen pois Suomesta, kehityksen pysähtyminen tai taantuminen ja jatkuva epävarmuus tulevasta, niin perusteltua on ottaa ne pienemmät kiusat ja jatkaa kehitystä valitulla pohjoismaisella ja eurooppalaisella linjalla. Tien valitseminen tosiasioihin, tietoon ja ymmärrykseen perustuen on kuitenkin Suomen valtiojohdon tehtävä näistä kansalaiskeskusteluista ja -mielipiteistä huolimatta.

Matti Koivisto

Evp. apulaispelastusjohtaja ja riskien hallinnan ammattilainen