Ihmiset 

Mastohaverin kokenut keskipohjalaislähtöinen yksinpurjehtija Ari Känsäkoski pakenee nyt myrskyä: ”Eniten pelottaa juuri nyt”

Voisiko seuraava olla painajaisten peruskuvastoa: olet purjehtimassa yksin keskellä valtamerta, kun veneesi masto katkeaa. Näin kävi oikeasti suomalaiselle yksinpurjehtijalle Ari Känsäkoskelle Intian valtamerellä ennen joulua.

Hänelle jäivät kuitenkin käyttöön pikkupurjeet ja dieselmoottori.

– En ole missään vaiheessa nyt pyytänyt merihätään liittyvää apua, Känsäkoski kertoi STT:lle, joka sai ääni- ja kuvayhteyden alustaan levollisen oloisena ohjanneeseen mieheen perjantaina.

Class 40 -tyyppisestä ja Fuji-nimisestä veneestä katkesi ensin mastoa kannatteleva vantti eli vaijeri. Hetkeä myöhemmin kaatui koko masto.

– Sain pelastettua katkenneen maston merestä ja kiinnitettyä sen veneen kyljelle, purjehtija kertoi.

Sellainen vaikutus haverilla oli, että Australian suuntaan purjehtinut Känsäkoski kääntyi takaisin Afrikan suuntaan. Hänen oli ollut määrä kiertää maapallo Global Solo Challenge -kilpailussa, joka alkoi lokakuussa Espanjan La Corunasta.

Satamaan ennen myrskyä

Känsäkoski myöntää, että kääntyminen takaisin ei ollut helppoa kilpailutavoitteiden takia – eikä myöskään käytännössä.

– Lähteminen takaisin Afrikkaan oli haastavaa tuulten suunnan takia sekä siksi, että sillä alueella voimakkaat merivirrat kuljettavat idän suuntaan. Pikkupurjeilla ja moottorilla olen tullut paluumatkaa länteen runsaat 3 000 kilometriä, vaikkakin varsin hitaasti.

Kisaaja ei kuitenkaan ollut keskeyttänyt mittelöä vielä perjantaina.

– Todellisuudessa kilpailuni ei tule jatkumaan, jos ei jotain ihmettä, kuten uutta mastoa, jostain yllättäen Afrikassa ilmesty.

Perjantaina Känsäkoski oli noin 500 kilometrin päässä paluuetapistaan, Etelä-Afrikan Durbanista. Nyt hän oli saanut tietoonsa uuden huolen: Durbanin edustalle on tulossa ensi keskiviikkona tuhti myrsky.

– Tällä hetkellä yritän pitää vähän vauhtiakin. Yritän ehtiä myrskyn alta ajoissa satamaan.

Korskeus eri asia kuin rohkeus

Mikä sitten saa miehen lähtemään riskialttiille maratonmatkalle maailman merille? Syynä on Känsäkosken mukaan osittain juuri riski.

– Valtamerellä olemista, varsinkin yksin, voin verrata vain siihen, mitä saan kokea kiipeillessä vuoristossa. Siellä kokemus on yhtä voimakas: saat eteesi haasteita, ja olet välillä vähän pahassakin paikassa.

Känsäkoski samalla korostaa, että uhkarohkeus ei ole merellä järkevää.

– Pieni terve pelko, olosuhteiden kunnioitus, pitää aina olla mielessä. Pieni terve pelko kuuluu siihen jännitykseen, joka tässä koko tekemisessä on.

Känsäkosken mukaan hänen tämän purjehduksensa kaikkein epämiellyttävin tilanne oli päällä juuri perjantaina.

– Olen moottorin varassa, ja minun pitää ehtiä Durbaniin ennen myrskyä. Voi sanoa, että eniten pelottaa juuri nyt.

Tilanne ei toki ole toivoton, vaikka yksinpurjehtija ei sataman ehtisikään ennen rajuilmaa.

– Silloin pitää joko pysähtyä tai jos myrskyyn joudun, sulkeutua veneen sisätiloihin ja odottaa myräkän päättymistä. Hätätilanteissa myös viranomaiset tai vapaaehtoiset pelastajat voivat tulla avuksi hinaamaan näin läheltä rannikkoa.

Merenkävijät auttavat toisiaan

Osa merielämän viehätystä on Känsäkosken mukaan siellä matkaavien keskinäinen avunanto, solidaarisuus.

– Jos joutuu merellä pulmiin ja kohtaa sitten muun veneen tai aluksen, saa kyllä apua. Merenkulkuun lisäksi kuuluu velvollisuus auttaa.

Maston katkeamisen jälkeen sai Känsäkoskikin apua. Ensin hänelle antoi polttoainetta japanilainen kalastusalus. Myöhemmin samalle reitille osui ja dieseliä antoi suomalainen Finnlinesin uusi laiva Finncanopus, jota oltiin tuomassa Kiinasta Suomeen.

– Minun onnekseni koitui se, että Punaisenmeren levottomuuksien takia Finnlines päätti ajaa laivan Suezin sijasta Afrikan kiertävää reittiä. Kaiken lisäksi Finnlines sattuu olemaan yhteistyökumppanini tällä purjehdusprojektilla.

Presidenttiehdokas innosti

Maallikkoa voi kiinnostaa, miten valtamerta kyntävää venettä yksin ajava pystyy nukkumaan.

– Itse asiassa olen nukkunut tällä matkalla tosi hyvin. Lähellä rannikkoja purjehtiessa täytyy olla tarkkana muun liikenteen ja rantakarien takia, mutta täällä avomerellä ei näy pitkiin aikoihin muuta kuin aaltoja, meren ääreltä Kokkolasta lähtöisin oleva Känsäkoski sanoo.

Hän lisäksi kertoo oppineensa valtameriveneen käyttäytymisen jo niin hyvin, että hän tunnistaa sen liikkeestä ilman mittareitakin, jos jokin ei ole kunnossa.

Kun Känsäkoskelta kysyy, miten hän sai kipinän yksinpurjehdukseen, esiin pomppaa presidenttiehdokkaan nimi.

– Olin 17-vuotiaana kesätöissä Kokkolassa purjehdusseura GSF:llä, kun maapallon yksin purjehtimalla kiertänyt Harry Harkimo purjehti sinne. Paikalla ei sattunut olemaan muita kuin me kaksi, ja Harkimo kertoi puoli päivää tarinoita purjehtimisestaan. Siitä se ratkaiseva kipinä taisi minulle syttyä, Känsäkoski muistelee.

Känsäkoski on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kokkolassa. Hänen isänsä on kotoisin Kaustiselta ja äiti Toholammilta.