Paikallisuutiset

Tänä keväänä äidit ovat joutuneet koville koronan vaikutusten vuoksi – Kokkolalaiselle Jessica Tuikkaselle osui toinenkin takaisku: "Ensimmäisen kuukauden olimme leirintäalueella kuudenkymmenen neliön asunnossa"

"Villa Romantica" lukee Hiekkakadulla tienposkessa, paikassa jossa navigaattori ohjaa kääntymään pihaan. Täällä majailee nyt vesivahinkoa pakeneva Tuikkasen perhe, joka joutui evakkoon omasta kodistaan Mesilästä.

– Tämähän on jo luksusta. Ensimmäisen kuukauden olimme leirintäalueella kuudenkymmenen neliön asunnossa ja se oli kyllä pieni, toteaa neljän lapsen kotirumbaa pyörittäväJessica Tuikkanen.

Nyt evakkopaikan olohuoneessa on isän sänky, ruokailuhuoneessa äidin sänky, lapset nukkuvat ylhäällä. Nukkumajärjestelyt ovat poikkeukselliset.

– Mies on kolmivuorotyössä ja hänen pitäisi saada nukkua rauhassa, toteaa Jessica.

Onhan se vaatinut minulta vähän pitempää pinnaa kuin tavallisesti. Ja kun se ei ole maailman pisin alunperinkään.

Tänä keväänä Suomen äidit ovat joutuneet koville, kun peruskoulu on muuttunut etäkouluksi ja monen työkin etätyöksi. Tuikkasen nelilapsisessa perheessä kevät on ollut astetta hankalampi, kun etäkoulun kanssa yhtä aikaa alkoi evakkomatka.

– Kotona tuli vesivahinko, joka oli arvioitua laajempi. Siellä on kaksi huonetta, aula, portaikko ja wc vesivahingon vuoksi nyt remontissa. Käymme välillä siellä miehen kanssa repimässä tapetteja ja tekemässä muutakin, mitä vakuutus ei kata, kertoo Jessica Tuikkanen.

Kotona on nyt aamusta iltaan neljä lasta, joista nuorin on eskari-ikäinen ja muut peruskoulussa. Alunperin lapsia on ollut kuusi, mutta kaksi on jo lentänyt pesästä. Ruokaa kuluu ja sitä pitää olla tarjolla porukalle, joka on innokasta jalkapallosakkia ja kova liikkumaan.

– Kaksi lämmintä ateriaa päivässä täytyy valmistaa. Nyt tosin olemme hakeneet jo kaksi kertaa kouluruokaa, mistä on ollut suuri apu, kiittelee Jessica.

Läksyjen teko sujuu nyt jo paremmin kuin alussa.

– Kyllähän siinä itsekin piti harjoitella aika lailla, kun oli wilmaa ja otso-sovelluksia ja joka tuutista pukkasi jotakin viestiä. Mutta nyt sujuu jo hyvin, sanoo Jessica.

Etäkoulu on myös avannut äidin silmät lasten koulunkäynnille ja eskariopetukselle.

– Täytyy sanoa, että korkealle nostan hattua opettajille ja hoitajille. He ovat hienosti hoitaneet asiat näinä aikoina.

Jessicalle etäopetus on avannut myös aivan uuden maailman.

– Olen päässyt näkemään läheltä, mitä koulunkäynti on ja millaisia asioita siellä käsitellään. Täytyy sanoa, että lasten arki on tullut paljon lähemmäksi.

Takana on nyt vajaat kaksi kuukautta etäkoulua ja evakkoa. Tunnelma on jo seesteinen, kun arki rullaa ja asuntokin on isompi.

– Mutta kieltämättä on ollut aika hurjan erilainen kevät, toteaa Jessica.

Suuri murhe on ollut sekin, että riskiryhmään kuuluvat isovanhemmat eivät ole päässeet tapaamaan lastenlapsia.

– Terassikahveilla on käyty ja samalla tapaa sujuu myös äitienpäivä. Heille on ollut tosi vaikeaa olla erossa lapsista, tietää Jessica.

Lapsille vaikeinta on ollut harrastusten katkeaminen. Perheessä pelataan jalkapalloa ja koripalloa joka ilta, nyt rutiinit ovat siltäkin osin jäissä.

– Tiedän, että se on lapsille ollut kaikkein vaikein asia.

Helpotusta ei tuo vielä tänä keväänä koulun alkaminen. Jessica on hakenut vapautusta koulunkäynnistä, sillä perheessä on useampi riskiryhmäläinen. Hektinen elämä siis jatkuu.

– Kyllä, hektistähän se on aina ollut, mutta nyt vielä tavallista hektisempää.

Miten äidin nuppi on kestänyt pientä kaaosta ja pieniä tiloja?

– Onhan se vaatinut minulta vähän pitempää pinnaa kuin tavallisesti. Ja kun se ei ole maailman pisin alunperinkään, niin sitä on joutunut kehittämään tässä, nauraa Jessica.

Silti aika on ollut antoisaa ja perhe on hitsautunut entistä tiiviimmin yhteen.

– Kyllä. Hirveää ehkä sanoa, mutta olen viihtynyt ja tykännyt, toteaa Jessica.