Nyt tuntuu susirajoitteisista suojelijoista ja viranomaisista tosi hyvältä kun tarkoituksellinen susipolitiikka on tuottanut toivottua tulosta. Tavoitteena on ollut suojella kaikkialle maailmassa levinnyttä, täin ja luteen jälkeen yhtä nopeimmin lisääntyvää eläintä.

Kun erämaissa ei ole riittävästi ruokaa, sitä löytyy asutuksen, taajamien ja kaupungien läheisyydestä, sen tietää eläimen vaistokin. Nyt populaatio on tullut kaupunkien liepeille ja lähestyy niiden keskustoja. Ruokintapaikkoja voi nyt laittaa lähietäisyydelle, eikä tarvitse sadan kilometrin takaa rahdata eläinten ruhoja Perhon erämaihin.

Jatketaan näin vielä muutama vuosi, niin populaatio kymmenkertaistuu. Meille suojelijoille tulee uutta mietittävää, miten luontaisesta elinympäristöstään luopumaan joutunut eläin saadaan totutettua uuteen kulttuuriymäristöön ja ennen kaikkea elämään sopusoinnussa ihmisen kanssa.

Meillä on valittavana kolme kehitystietä. Ensiksi jatkaa samaa aktiivisen suojelun tietä. Suden elinolosuhteet ja suojelu taataan kaupunkiympäristössäkin. Kaavoituksella osoitetaan suden ruokintapuistot, lisääntymisalueet ja pesäpaikat. Valtakunnallisesti joudutaan tarkistamaan turvallisen koulukyydityksen painopistealueet ja rahoittamaan ne.

Toinen kehitystie on kansan toivoma kehityssuunta. Suden totuttaminen ihmiseen on luonnottomana toimintana lopetettava heti. Suden ampumiseen pihapiiristä ei tarvita lupaa. Näin sudet ohjataan niiden luontaisille erämaa-alueille, jossa ne ovat rauhoitettuja ja luonto itse saa hoitaa niiden kannan suuruuden. Ulko-ovelta joka suuntaan ja kauimpaan korpeen yltävä yhtenäinen suojelualue on luonnoton ja järjetön.

Kolmas kehityssuunta, jonka toteutuminen on todennäköisin; kansalaiset ovat edelleen vastakkain, pitävät suden ympärillä erilaisia karnevaaleja, lähettävät kirjelmiä ja puhuvat kansanedustajille. Eduskunta seuraa kolmekymmentä vuotta kehitystä ja vetäytyy EU:n määräysten taake.

Eduskunta ja EU:kin pitäisi olla kansanvallan jatkeita, mutta ovat jämähtäneitä insituutioita.Oma valta ja asema ovat kansalaisten jokapäiväisiä tarpeita tärkeimpiä. Kaipaamme asennemuutosta korkeimpaa johtoa myöten. Kansan mielipideilmaisut lähtevät asiallisista syistä, eivätkä juonnu kansansaduista. Liioiteltu suojelu ei ole suden etu.

Pekka Lindholm