Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Onko tässä ikäluokkansa huumorinero? Tuomas Toivaisen luomus Hullu, hullumpi, yläaste -animaatiosarja on tehnyt mediahistoriaa ja lisää on luvassa

Kun koulut alkavat, on uusien jaksojen aika. Hullu, hullumpi, yläasteen uudet jaksot alkavat 10.8.

Keskipohjanmaa+ | Su 5.8.2018 klo 07:00

Simopekka Virkkula

Tuomas Toivainen, 20, roikkuu rovaniemeläisen Ounasvaaran koulun naulakoilla rentona miehenä.

Enää hän ei seuraa yötä päivää animaatiosarjansa katsojalukuja. Nyt riittää jo tieto, että faneja on hiukan yli tai alle mieletön määrä.

Toisin oli kolme vuotta sitten. Hullu, hullumpi, yläaste -sarjan suosio räjähti hetkessä tyhjästä tähtiin. Pakkohan niitä lukuja oli tuijottaa!

Seitsentoistavuotiaan koulupojan luomus teki vuonna 2015 mediahistoriaa: piirretty tarina yläkoulun arjesta rynni tasavallan kolmanneksi katsotuimmaksi netti-tv-ohjelmaksi.

Ohitse kiilasivat vain kanadalainen jättihitti Ryhmä Hau ja yksi jakso Vain elämää -suosikkisarjasta.

Koko muu Ylen, MTV3:n ja Nelosen tarjonta jäi Toivaisen taakse!

Kun Hullu, hullumpi, yläaste nopeasti imuroitiin Yle Areenasta YouTubeen ja ties mille alustoille, silmäparien tarkka laskeminen kävi mahdottomaksi.

Toivainen on saanut aikaan ihmeen, ja uskoo jo uusiin. Nuoren miehen esikuvia ovat Pertti Spede Pasanen ja Walt Disney.

He uskalsivat toteuttaa omat unelmansa, Toivainen ylistää.

Varoitus: sisältää pieruhuumoria

Jos joku onviettänyt viime vuodet koomassa tai Goalla, kerrotaan pikaisesti, mistä Toivaisen sarjassa on kyse.

Se on kasvutarina, joka alkaa siitä, että Antti-nimisen pojan lapsuus loppuu. Antti heitetään yläkouluun, joka on julma ja kova paikka, Toivainen selittää.

Vähitellen poika oppii paikan tavoille, ja monien pettymysten ja onnenpotkujen kautta kasvaa ihmiseksi.

Kuulostaa vakavalta? On syytä tehdä nopea lisäys: sarjassa puhutaan hassuilla äänillä ja siinä esiintyy pieruhuumoria.

Henkilögalleria on värikäs, opettajat lievästi sanoen persoonallisia ja oppilasjoukossa kukkivat kaikki peruslajit hikareista pissiksiin ja nörteistä bensalenkkareihin.

Tietty realismi pitää säilyä. Kaikki hahmot eivät voi olla ihan kukkuu-huuhaa-pööpöö, Toivainen selittää.

Antti on se itseään muita kypsempänä pitävä tarkkailija, johon kuka tahansa katsoja voi samastua, Toivainen pohtii.

Sarjan tapahtumat ovat tätä päivää. Nenät liimautuvat mobiililaitteisiin ja somea hengitetään kuin happea.

Mukana on myös murrosiän ikiaikaisia murheita. Finni otsassa turpoaa puhuvaksi pihvitomaatiksi juuri kun oma ihastus astelee koulun käytävälle.

Dialogia elävöittää murre. Sarjassa puhutaan rovaniemeläistä sekakieltä: vahvan lapin seassa kuuluu oulun vivahduksia.

"Jani kirvaa! Äläpä tulukuta!"

Jokainen lause rikkoo tv-tuotantojen tavallisen Helsinki-kuplan.

Massiivinen rakkaus Spedeen ja Turhapuroon

Yläkoulussa elämää määräävät sosiaaliset hierarkiat, se miten suosittu olet, Tuomas Toivainen muistaa.

Hän itse eleli nokkimisjärjestyksen keskivaiheilla, samaan tapaan kuin animaatiosarjan Antti. Kavereita riitti onneksi aina, tyttöjä ja poikia.

Jotakin erilaista hänessä kuitenkin oli – innostus satiirianimaatioihin ja syvä rakkaus Suomi-huumorin muodista menneisiin ilmiöihin: Spedeen, Turhapuroon, Kummeliin...

Aina löytyi joku, joka osasi niistä jonkin verran keskustella. Koskaan ei kuitenkaan ketään, jonka suhde olisi ollut yhtä intohimoinen kuin minulla.

Minähän olin ihan massiivinen fani. Ja olen lopun ikäni.

Toivainen kiittelee omia vanhempiaan, huumorihenkisiä lukio-opettajia. He johdattivat poikansa vanhojen videokasettien ja cd-julkaisujen aarteistoon.

Uunot näytettiin pojalle aikajärjestyksessä, eikä Leville tai Luostolle menty lomilla laskettelemaan vaan nauttimaan sketsiviihteestä tallenteina.

Päiväkodin oma Walt Disney

Tuomas Toivaisesta paljastui viihdyttäjä jo tarhaiässä.

Kaikki alkoi yrityksestä piirtää Mikki Hiiri. Kun tulos oli surkea, poika sisuuntui ja opetteli loihtimaan paperille kaikki keskeiset Ankkalinnan asukkaat.

Taidosta tuli niin vakuuttava, että kaverit pyörivät päiväkodin ateljeehuoneessa Tuomaksen ympärillä. Akuja ja Roopeja ihmeteltiin joukolla.

Sitten iski taiteilijan elämän ensimmäinen vastoinkäyminen.

Yhtenä päivänä tarhan täti julisti kiellon: Tuomas ei enää saa piirtää Aku Ankkoja.

Pojan piirrosshowsta oli tullut niin suosittu, että päiväkodin rutiinit olivat vaarassa häiriintyä.

Kielto kesti jokusen kuukauden, mutta tuntui silloin pitkältä, Toivainen sanoo.

Onneksi luovuus ei nujertunut. Se pulpahteli esiin yhä uusissa muodoissa.

Kuten imitaatioharrastuksena, joka alkoi omatekoisista Rölli-kaseteista ja jatkui vuosien myötä koulun juhlissa Nasse-setänä ja Matti Näsänä.

Nelitoistavuotiaana Toivainen ilmoittautui Talent Suomi -kisaan ja päätyi imitoimaan sketsihahmoja telkkarin suoraan semifinaalilähetykseen.

Kun nuorukainen lisäksi soitti, sävelsi, näytteli, lauloi sekä kiinnostui videoeditoinnista ja käsikirjoittamisesta, alkoivat suureen läpimurtoon tarvittavat taidot olla kasassa.

Toivainen ei ole saanut päivääkään elokuva-alan koulutusta. Sen sijaan hän on käyttänyt loputtomasti tunteja analysoimalla Simpsoneiden, Futuraman ja South Parkin syvintä olemusta.

Sitä miten kuvat kulkevat, tarinat kerrotaan ja satiiri syntyy.

Yläkoulun loppuvaiheissa valmistui Toivaisen ensimmäinen animaatioelokuva, oman koulun opettajista innoituksensa saanut Karin enkelit.

Teos villitsi ounasvaaralaisen yleisönsä ja päätyi sattumoisin Ylelle Helsinkiin.

Pian tuli tilaus: kahdeksanosainen animaatiosarja televisioon, kiitos.

Vähitellen ammattilaiseksi

Hullu, hullumpi, yläaste -sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli Toivaiselle hirmuinen ponnistus.

Ihan hullu, ehkä hullumpikin.

Toivainen teki lähes kaiken itse: käsikirjoitti, animoi, sävelsi musiikin, keräsi tehosteet, teki useita äänirooleja ja jopa kehitti lopputeksteihin uuden fontin.

Kun urakka oli valmis, Toivainen nukkui viikon putkeen.

Sittemmin sarjan teko on muuttunut, ammattimaistunut, kohtuullistunut.

Toivainen löysi kumppanikseen Zero Tuonelan, Ylen Pasila-sarjassa kouliintuneen animaatiotaiturin.

Nyt miehet kehittävät sarjaa yhdessä ja ovat palkanneet työhön lisää päitä ja käsiä.

Tuomas Toivainen valmistui viime vuonna ylioppilaaksi. Koulu jäi taakse ja nuori mies on nyt oman Tarinapaja-yrityksensä toimitusjohtaja.

Hullun yläasteen saagaan on valmistunut uusia jaksoja ja animaatio on saanut rinnalleen hykerryttävän oheistuotteen: kirjastoväen tilaustyönä syntyneen Kallen ja Keijon kirjastoluokat -sarjan.

Tulos on häkellyttävä: teinit rientävät laumoina ylistämään nettisarjaa, joka ihan oikeasti selittää, millä tavalla kirjaston kirjat on luokiteltu.

Voi olla, että Toivainen on tehnyt uuden Suomen ennätyksen. Informaatiota ja huumoria on tuskin koskaan yhdistetty yhtä ovelasti.

Unelmana oma studio

Palataan unelmiin.Tuomas Toivaisella on niitä useita.

Ensinnäkin hän tahtoo jatkaa animaatiosarjaansa, kertoa keskushenkilöiden kasvutarinan loppuun, päästää tyypit yläkoulun ikeestä.

Lisäksi Toivainen tahtoo jatkaa näyttelemistä, joka on vienyt hänet Rovaniemen teatteriporukoihin. Elokuvakin houkuttaa.

Laulamisessa ja säveltämisessä tekee mieli edistyä. Ja ainakin yksi sketsisarja pitää elämässä ehtiä tekemään.

Hienointa olisi seurata Disneyn jälkiä ja perustaa oma studio.

Niin tai näin, pitäkää Tuomas Toivaisen nimi mielessä. Kuulette sen vielä.

Hullu, hullumpi, yläaste -sarjan uudet jaksot julkaistaan Yle Areenassa 10. elokuuta.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Fingerpori