maanantai 17.12.2018 | 02:01
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Jukka Oksaharju kolumnissaan: Pörssi-Nokian yrityskaupat ratkaisevat

Keskipohjanmaa+ | Pe 10.8.2018 klo 08:00

Pörssiyhtiöiden kuluvalla tuloskaudella Nokian raportoimia tuoreita lukuja on haukuttu ”pettymykseksi”, ”ennustettuakin heikommiksi” ja ”erittäin heikoiksi”. Ilmaisun tunneladattua tyylilajia selittää osin se, että Nokia on täällä kotimaassaan monella mittarilla edelleen suosituin pörssiosake.

Sijoitetun pääoman valtavasta määrästä huolimatta moni alkaa olla perustellusti sitä mieltä, että Nokia-sukupolven johtajien taidot ovat jo nähdyt. Muutama vuosi takaperin pappikin oli lähellä saada kahvia juodakseen. Nyt Nokiassa kuitenkin vaikuttavat eri johtajat ja hallitus kuin matkaviestinromahduksen edellä. Tänään juuri tämä on Nokia-tarkastelun a ja o.

Nokian kohdalla kvartaalitulos on metsän sijaan se kuuluisa puu. Kun lyhyen ajan näkymä on utuinen, on syytä katsoa suurempaa kuvaa. Kansanosakkeen osakekurssi on pyöreästi nelinkertaistunut 2010-luvun pohjalukemistaan. Nokian nykyhallitus on yritysjärjestelyin pyöräyttänyt yhtiön omaisuuspalettia tavalla, joka ei kalpene globaalissakaan vertailussa.

Kesällä 2012 Nokian osakekannan markkina-arvo oli vain hikiset 5 miljardia euroa. Tämän ahdingon jälkeen Nokian yritysjärjestelyurakan hintalappu on heilahtanut yli 25 miljardin euron. Summa koostuu matkaviestinten myynnistä Microsoftille (5,4 miljardia euroa), NSN:n puolikkaan ostosta Siemensiltä (1,7 miljardia euroa), Alcatel–Lucentin hankinnasta (15,6 miljardia euroa) ja karttapalvelu Heren myynnistä (2,8 miljardia euroa). Tänään Nokian markkina-arvo on tukevasti päälle 20 miljardin euron.

Suoritus ansaitsee kumarruksen. Nokian hallituksessa on henkilöitä, joilla on enemmän rahoituksen kuin verkkobisneksen osaamista. He ovat tehneet pankkiosaamisella Nokian omistajille enemmän rahaa kuin verkot saavat aikaiseksi vuosikymmenessä. Siksi joku voisi kummastella, miksi markkinoilla pääsee itku kvartaalitason tulospettymyksistä.

Yleensä suomalaisyhtiöiden yrityskaupoissa ostajaa on viety kuin litran mittaa. Nokia on 2010-luvulla osoittamassa olevansa poikkeus säännöstä. Epätyypillinen onnistuminen kiteytyy Alcatel–Lucent-kaupoissa siihen, että Nokia maksoi kaupan riihikuivan sijaan omilla osakkeillaan, jotka olivat ehtineet nauttia tukevaa arvonnousua, kun ostokohteena olevan yhtiön veltto osake oli samaan aikaan madellut.

Keväällä 2015 Nokian osake arvostettiin kaupan julkistamisen hetkellä 7,38 euroon. Elokuussa 2018 kurssi on 4,62 euroa. Pajatso tyhjennettiin kreivin aikaan: jos yrityskauppa olisi tehty myöhemmin, olisi ostokohteen omistajille jouduttu todennäköisesti luovuttamaan suurempi osuus uudesta Nokiasta. Valitettavasti monien muiden pörssiyhtiöiden suurten ikäluokkien täyttämissä hallituksissa tällaisen visioinnin kyvyt ovat jo ehtoopuolella.

Nokian kunnianhimoinen nykystrategia ei ole riskiä vailla. Varovaisuudesta johtuen en osaketta itsekään enää omista. Silti Nokian strategia taitaa olla riskiä sietävälle sijoittajalle houkuttelevampi vaihtoehto kuin perässähiihtäjän rooli, jossa siinäkin matkaviestinten tarinan lopussa tavallaan epäonnistuttiin.

Tällä hetkellä verkkotoimialan markkinaosuuksia voisi vallata, kun osa kilpailijoista on lirissä. Nyt jonkun pitäisi läpsäistä uusi vaihde sisään, kun Nokiallakin on ruotsalainen kilpailija kontillaan.

Jukka Oksaharju

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Fingerpori