maanantai 19.11.2018 | 03:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Johannan vauva ei herännyt koskaan päiväuniltaan – "Kukaan ei varoittanut meitä moninkertaisesta kätkytkuolemariskistä"

Keskipohjanmaa+ | Su 16.9.2018 klo 07:00 [päivitetty su 07:29]

Anna Kilponen

Seitsemän vuotta sitten Johanna ajatteli, ettei voisi enää koskaan kokea iloa. Rintakehää ympäröi paine eikä millään tuntunut olevan mitään merkitystä.

Hänen lapsensa oli menehtynyt nukkuessaan. Syytä äkkikuolemalle ei löydetty, vaikka terveyshuolia olikin ollut. Lapsella oli sikiöaikainen kasvun hidastuma ja hänellä oli ollut yksi hengityskatkos unen aikana.

Asian traagisuuden vuoksi Johanna ei halua esiintyä nimellään eikä kertoa lapsensa sukupuolta, lastensa lukumäärää ja tarkkaa tapahtuma-ajankohtaa.

Perheeseen odotettiin toista lasta. Raskauden loppuajan Johanna oli tiiviissä seurannassa, sillä hänellä epäiltiin istukan toimintahäiriötä.

Lapsi syntyi kuitenkin täysiaikaisena mutta tavallista pienikokoisempana. Vanhemmat olivat yhä huolissaan.

– Sairaalasta meidät lähetettiin samana päivänä kotiin. Lyötiin vain reseptit kouraan ja sanottiin, että herättäkää syömään, antakaa lisävitamiinia ja keskostippaa, Johanna kertoo.

Perhe elinormaalia arkea ja noudatti tunnollisesti sairaalasta saatuja ohjeita. He kävivät myös tiiviisti kasvukontrolleissa.

Eräänä päivänä lapsi nukkui rauhallisesti turvakaukalossaan samassa huoneessa äitinsä kansa.

– Satuin vilkaisemaan häntä, ja huomasin, että hän on väärän värinen. Hän ei hengittänyt normaalisti.

Kotona aloitettiin heti elvytys, ja paikalle soitettiin ambulanssi.

– Kun ambulanssi tuli, vauva jo itki. Lähdimme kuitenkin sairaalaan yöksi. Siellä lapsen sydämestä löydettiin jotain vikaa. Meille sanottiin, että se todennäköisesti korjaantuu iän myötä, mutta sitä pitää seurata.

Heidän käskettiin kuitenkin elää ihan normaalia elämää. Niin he tekivätkin.

Kohtalokkaana päivänä Johanna oli laittanut viisikuisen lapsensa päiväunille.

– Kun menin herättämään häntä, näin heti, että hänen kasvonsa olivat väärän väriset ja ylähuuli oli sinertävä. Lapsi nukkui selällään kasvot minuun päin. Paikalle tuli ambulanssi, ja ensihoitoyksikkö elvytti häntä 45 minuuttia. Tiesin heti, että mitään ei ollut tehtävissä.

Suru oli musertava. Sitten alkoivat itsesyytökset: Miksi laitoin vauvan päiväunille? Miksen pitänyt koko ajan sylissä?

– Iltaisin mielessäni pyöri jatkuva video päivän kulusta. Ajattelin, että loppuelämä on piinaa.

Kuukausi lapsen kuoleman jälkeen Johanna kävi miehensä kanssa sairaalassa juttelemassa.

– Meiltä kysyttiin, olimmeko olleet tietoisia siitä, että keskosilla ja lapsilla, joilla on sikiönaikainen kasvun hidastuma, on moninkertainen kätkytkuoleman riski. Emme olleet tietoisia siitä, sillä kukaan ei ollut varoittanut, vaikka kävimme säännöllisesti kontrolleissa.

Perheeseen syntyi vielä muitakin lapsia. Heille kaikille tehtiin vauvana unitutkimus, ja he nukkuivat hälytyspatjalla kaksi ensimmäistä vuottaan.

– Lääkäri sanoi, että lapsi pitää nukuttaa aina tutti suussa. Kuollut vauvamme oli lapsistamme ainoa, joka ei suostunut koskaan ottamaan tuttia.

Soitto ruumiinavauksentehneelle lääkärille oli Johannalle korjaava kokemus: ehkä he eivät sittenkään olleet tehneet mitään väärin.

Ammattiavun ja vertaistuen turvin Johanna ja hänen miehensä ovat päässeet eteenpäin. Nykyisin Johanna toimii itsekin tukihenkilönä lapsensa menettäneille.

– Ei ole merkitystä, millä tavalla lapsi kuolee, syyllisyys on joka tapauksessa valtavaa. Ensimmäinen vuosi on kaikkein pahin. Surusta eteenpäin selviäminen on yhdenlainen vuorelle kiipeäminen. Se on vain tehtävä. Pitää ymmärtää, että epätoivo ja kipu eivät kestä ikuisesti.

Kätkytkuolema on harvinainen, sillä vuosittain siihen kuolee Suomessa 10–20 vauvaa. Tyypillisimmin se tapahtuu 2–4 kuukauden iässä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) apulaisylilääkäri Turkka Kirjavainen arvelee, että kyseessä on jonkinasteinen tukehtumiskuolema, jossa vauvan hengitystiet tukkeutuvat.

– Kätkytkuolemalle on tyypillistä, että se on elvytysresistentti eli vaikka vauvaa pääsisi nopeasti elvyttämään, hän ei elvy. Se taas viittaa selvästi siihen, että lapsen vasteet ovat jollakin tavalla poikkeavat eli hänen elimistönsä ei toimi niin kuin pitäisi, Kirjavainen kertoo.

Turkka Kirjavainen on itse tutkinut verenkierron poikkeamia kätkytkuolematapauksissa. Tutkimuksessa havaittiin, että lasten verenpainevasteet olivat poikkeavat.

Tuorein kätkytkuolemaan liittyvä tutkimus julkaistiin viime keväänä. Oulun ja Birminghamin yliopiston yhteistyönä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että ilmansaasteilla saattaisi olla yhteys kätkytkuolemiin.

Aineistona oli yli 200 Britanniassa sattunutta kätkytkuolematapausta.

Esiin nousivat hengitettävät pienhiukkaset ja typpidioksidipitoisuudet, joiden pääasiallinen lähde on liikenne. Ne lisäsivät kätkytkuolemariskiä 15 prosentilla.

– Ilmansaasteet vaikuttavat hyvin monella tavalla meidän terveyteemme. Raskaus ja varhaislapsuus ovat herkintä aikaa. Kätkytkuolemassa on todennäköisesti kyse hengityksen säätelystä, eli lapsi ikään kuin unohtaa hengittää, Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola kertoo.

Tutkimusryhmää johtanut Jaakkola arvelee, että liikenteen päästöillä saattaa olla vaikutusta myös siihen, että lapsen hengitysmekanismi häiriintyy lisää.

Seuraavaksi Jouni Jaakkola aikoo toteuttaa vastaavan tutkimuksen myös suomalaisella aineistolla.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Fingerpori