torstai 5.12.2019 | 22:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Suomalainen paloittelumurhaaja vältti täpärästi sähkötuolin Amerikassa ja päätyi eläkkeelle Korsoon – Rauli Virtanen kokosi merimiestemme hämmästyttävät kohtalot

Rommia, ruumiita ja syntisiä satamia, sellaista oli merimiesten elämä vielä muutama vuosikymmen sitten. Suomalaisia merimiehiä on päätynyt maailmalla hirsipuuhun, mutta myös ruhtinaallisiin rikkauksiin. Toimittaja Rauli Virtanen tutki sadat kohtalot ja kokosi hurjimmista kirjan. Nyt hän kertoo tarinoista mehukkaimmat.

Keskipohjanmaa
La 20.10.2018 klo 09:00

Simopekka Virkkula

Istumaan, istumaan! Ihan on juuri sinua varten, parahin lukija, pidetty yhtä tuolia vapaana.

Haluatko kuulla miehestä, joka otti hirttotuomion yhden dollarin tähden? Vai kaverista, joka pestautui kansipojaksi ja päätyi turkismiljonääriksi?

Noh, joka tapauksessa, tervetuloa ravintola Salveen, yli 120 vuotta vanhaan helsinkiläiseen satamakapakkaan.

Tässäkin pöydässä, suuren ruorin ja purjelaivataulujen katveessa, on aikojen saatossa kerrottu monta hurjaa merimiesjuttua – mutta ei vielä koskaan tämmöistä määrää yhdellä kertaa.

Nyt tarinaa iskee Rauli Virtanen, kaikki maailman maat ja meret kiertänyt toimittajalegenda.

Hän on julkaissut tänä syksynä seitsemännen tietokirjansa, nimeltään Riosta Rotterdamiin. Suomalaisten merimiesten satamareissuja (John Nurmisen säätiö).

Virtanen on kahlannut moniaat arkistot, lukenut ammoin painetut tekstit, haastatellut harmaapäiset merikarhut ja elämää nähneet merimiespapit.

Koossa on mahtava määrä dokumentoituja seiloritarinoita aina 1800-luvulta lähtien.

Suojatkaa pyhävaatteenne. Virtasen kirjassa roiskuvat miehiset nesteet – hiki, veri, Karibian rommi ja suolainen merivesi.

Maailmanpolitiikan uhreja

Rauli Virtasen tarinoista paljastuu julma hinta, jonka Suomi on kahvistaan ja kivihiilestään maksanut.

Sadat merimiehet sairastuivat viheliäisissä satamissa keltakuumeeseen ja kaiken maailman kulkutauteihin. Ruumiit kätkettiin hatarissa kirstuissa kaukomaiden kivikkoiseen kamaraan.

Virtanen nostaa unohduksista myös maailmansodissa internoitujen kohtalot. Moni virui vuosia vankina Trinidadissa, Mansaarella, Intiassa, Etelä-Afrikassa, Australiassa, Jamaikalla...

Kun Suomesta ja Saksasta tuli vihollisia, joukko täkäläisiä koki yhtä aikaa natsien keskitysleirit ja liittoutuneiden pommitukset.

Yllättävän hirmuiseksi saattoi merimiehen kohtalo äityä myös kylmän sodan Euroopassa.

Virtanen kertoo, mitä tapahtui S/S Kirstan lämmittäjälle Risto Sassalille Puolassa vuonna 1953.

Mies erehtyi vodkapäissään repäisemään kapakan seinältä Josif Stalinin kuvan ja hönkäisemään sanat "Stalin diktator".

Tarjoilijat toimivat todistajina ja oikeus langetti Sassalille kahden vuoden vankilatuomion.

Tuomio julistettiin miljoonien ihmisten nimissä: "Syytetty on loukannut Puolan työläisluokan syvimpiä tunteita, koska Stalin on koko maailman työläisille mitä kallein henkilö."

Urhoollisuusmitalia seurasi paloittelumurha

1900-luvun alun yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat tarjonneet Virtaselle kosolti aineistoa.

Niissä riittää kuvauksia väkivahvoista, kielitaidottomista ja humalapäissään raivokkaista venäjänsuomalaisista merimiehistä.

Termi "Crazy Russian Finn" on mitä oivallisin hakutermi digitaalisiin arkistoihin.

Joulukuussa 1903 New Yorkia järkytti Sarah Martin -nimisen prostituoidun paloittelumurha. Syylliseksi paljastui Inkoosta merille lähtenyt Emil Tötterman.

Erityistä huomiota herätti tieto, että tälle Viiltäjä-Jackin kollegalle oli myönnetty urhoollisuusmitaleja espanjalais-amerikkalaisessa sodassa vuonna 1898.

Suomalainen passitettiin kuuluisan Sing Sing -vankilan sähkötuoliin. Teloitusta lykättiin useaan otteeseen ja 26 vuotta myöhemmin kuvernööri Franklin D. Roosevelt armahti Töttermanin sillä ehdolla, että tämä poistuu oitis maasta.

Mies totteli ja asettui loppuelämäkseen Vantaan Korsoon nauttimaan Yhdysvaltain laivaston eläkettä.

San Francisco tunnettiin kapakkakahakoistaan

Suomen merimieskirkon arkistoista paljastuvat synnin turmelemat satamakaupungit.

Yksi kauhistuksista oli San Francisco, missä meikäläisetkin tavoittelivat vain "lihan himoa, silmäinpyyntöä ja elämän koreutta".

Virtanen on löytänyt vuoden 1899 San Francisco Chroniclesta asialle vahvistuksen: meno oli totisesti julkijumalatonta.

Kuvaus suomalaisten ja ruotsalaisten välisestä kapakkatappelusta on niin sotaisa, että Virtanen ehti epäillä uutista kaunokirjallisuudeksi.

Veriseksi muuttunut saluuna oli lehden mukaan kuin kranaatti-iskun jäljiltä. Ikkunat olivat säpäleinä, ja joku soitti kahakan jälkeen vielä hanuria.

Dollarin vääryys vei kohtalokkaalle kostoretkelle

Muutaman suomalaistarinan lopussa kohoaa amerikkalainen hirsipuu. Yksi karun kohtalon kokeneista oli äkkipikaisena tyyppinä tunnettu Isaac Jacobson.

Hän joka "murhasi ihmisen yhden dollarin takia", kuten lehdet vuonna 1884 otsikoivat.

George Bedell -niminen mies palkkasi suomalaisen tamppaamaan mattoja, mutta antoi tälle pikaiset potkut juopottelun takia.

Palkkakuoresta löytyi kolme dollaria, yksi puuttui. Suomalainen uhosi kostavansa vääryyden.

Jacobson käytti yhden dollarin yösijaan ja hankki kahdella taalalla panttilainaamosta pistooliin. Sitten hän palasi Bedellin luo ja laukaisi aseensa.

Kansipojasta viinipohataksi Kaliforniaan

Tarinoiden ketjussa hohtelee onnekkaitakin tapauksia. Ryysyt on riisuttu ja vaihdettu rikkauksiin.

Helsinkiläiselle Gustaf Ferdinand Nybomille paistoi 1800-luvulla loputon aurinko.

Nuorukainen pestautui 16-vuotiaana kansipojaksi Alaskan vesiä kyntävälle alukselle, mutta päätyi isoksi kihoksi koko maailman hylkeennahka- ja turkiskaupassa.

Monen muun puuhan ohessa Nybom hankki viljelystiluksia ja nosti Kalifornian viinit kukoistukseen.

Miehen jälkeläiset jatkoivat viinibisnestä, kunnes myivät Napa Valleyn tilansa elokuvaohjaaja Francis Ford Coppolalle.

Vähintään yhtä loistokas on Utön saarella vuonna 1832 syntyneen Otto Wilhelm Lidholmin tapaus.

Otto jäi 12-vuotiaana isättömäksi ja päätyi 16-vuotiaana Turun satamasta merille.

Valaanpyynti käynnisti satumaisen vaurastumisen. Lindholm perusti kukoistavan kauppahuoneen, rakennutti tehtaita, myllyjä ja telakoita ja investoi kultakaivoksiin.

Lindholm eleli mahtimiehenä Vladivostokissa ja sai itseoikeutetusti kutsun keisari Nikolai II:n kruunajaisiin.

Elämänsä ehtoolla mies ehti nähdä vallankumouksellisen Venäjän kaaoksen ja omaisuutensa tuhon.

Virtanen sai ensimmäisellä reissullaan malarian

Hinku meritarinoihin, merimuseoihin, kalatoreihin ja satamabaareihin ei ole Rauli Virtasen elämässä mikään tuore hoksaus.

Kaikki sai alkunsa, kun Rauli oli viiden vanha ja naapurissa asui uskomattomia juttuja kertoillut merimies Oiva Salonen.

Muistan Oivan tarinat Etelä-Amerikan kumipuista, jotka sätkivät, kun ne oli kaadettu. Ja valokuvat Sydneyn suurista silloista ja muista nähtävyyksistä.

Niissä kenties piilee selitys sille, miksi minusta tuli ulkomaantoimittaja, Virtanen pohtii.

Hän pitää merimiehiä sielunveljinään, jotka aikoinaan hoitivat samaa tonttia kuin myöhemmät journalistit: toimittivat Suomeen tietoja, kirjoituksia ja vaikutteita kaukomailta. Siis avarsivat meikäläistä maailmankuvaa.

Virtasen omat reissut reportterina alkoivat Porin satamasta vuonna 1970. Laiva oli M/S Actinia ja määränpää Rio de Janeiro.

Kymmenen kuukauden matka minibudjetilla kattoi seudut Brasiliasta Alaskaan. Nuori toimittaja oppi tärkeän läksyn: kannattaa luottaa itseensä mutta myös eteen osuviin ihmisiin.

En soittanut Suomeen yhtään puhelua. Lähetin Amazon-joelta äidilleni kirjeen, että olin sairastunut malariaan. Ja kuukauden päästä toisen, että olin parantunut.

Sellaista oli yhteydenpito siihen aikaan, Virtanen nauraa.

Se matka oli alku, ja sille tielle olen jäänyt.

Niin, matkat sen kun jatkuvat. Seitsemänkymppinen Virtanen palasi juuri Libanonista ja suuntaa seuraavaksi Kambodzaan ja Vietnamiin.

Antero sinnitteli vuorokauden meressä

Kaiken kuulemansaja lukemansa lisäksi Rauli Virtanen kertoo uudessa kirjassaan merimiestarinoita, joita on todistanut omin silmin, aivan lähietäisyydeltä.

Yksi tapauksista käynnistyy elokuussa 1979 New Yorkissa.

Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Virtanen kuuntelee CBS:n radiouutisia. Amerikkalainen ydinsukellusvene on poiminut Floridansalmesta outoa kieltä puhuvan miehen, joka on viety sairaalaan Miamiin.

Virtanen saa karheaäänisen kaverin langan päähän ja heti ensimmäiset sanat ovat selvää suomea.

Mies tahtoo tulkin ja muutaman askin Marlboroa. Ja myöntää Virtaselle haastattelun.

M/S Finnbeaverin miehistöön kuulunut Antero Kamppuri on pudonnut laivasta ja sinnitellyt lähes täyden vuorokauden korkean aallokon ja polttavan auringon armoilla.

Golf-virta on kuljettanut konemiestä tunti tunnilta kauemmas rannikolta, eikä ohitse lipuvilta laivoilta ole huomattu aalloista kohoavaa käsivartta.

Viime hetkillään pelastuksen kohdannut suomalainen kehuu Virtaselle hyvää tuuriaan ja kokemaansa kertakaikkista ihmettä: sairaalassa tarjotaan potilaille olutta!

Merimiehistä on tullut cargonautteja

On vihdoin aika tilata ruoka.

Rauli Virtanen valitsee Salven kuuluisat paistetut silakat.

Klassikkoannos on entisellään, vaikka moni muu asia mullistui pari vuotta sitten.

Ravintola joutui kuskaamaan pöytänsä ja tuolinsa kivenheiton päähän perinteisestä paikastaan, Hietalahdenrannan toiselle kulmalle.

Harvapa asia satamaelämässä on ennallaan missään päin maailmaa.

Merimiehistä on sukeutunut kiireisiä "cargonautteja", joilla ei ole varaa krapulapäiviin.

Enää ei kahvisäkkejä ja banaaniterttuja kanniskella lihasvoimin, teolliset konttisatamat on kätketty aidatuille alueille kauas kaupunkien keskustoista, ja merimieskirkoilla istuvat netin ääressä seiloreiden sijasta rekkakuskit ja au pairit.

Ilotytöt putsasivat taskut, mutta jättivät lantin krapulakaljaan

Jokunen ilmiö ja instituutio sentään yllättää sitkeydellään.

Lopullinen kimmoke kirjan tekemiseen oli se, kun kuulin, että Florida-baari eli vanhan merirosvon kapakka on yhä olemassa, Rauli Virtanen paljastaa.

Oli lähdettävä tarkastuskäynnille Brasiliaan.

Tiedättekö Florida-baarin – tarunhohtoisen haavekuvan, jonka innoittamana 1950-luvun Suomi kesti jälleenrakennuksen vaivat.

Arki kaikkosi kummasti, kun hoilattiin siitä "varhaisesta iltayöstä, kun laivamme laski Rio de Janeiron satamaan".

Usko Kempin rustaamat sanat on kirjoitettu pysyvästi kansakunnan alitajuntaan: "Siell' on maailman tulisimmat neidot, ja voi taivas, kun tango siellä soi. Oi-joi-joi!"

Noh, Virtanen löysi laulun baarin Rion vanhastakaupungista, tosin Salven tapaan muutaman korttelin päässä historiallisesta paikastaan.

Romantiikka oli kuitenkin tipotiessään. Tilalla oli nuhruinen nykyaika, pikaruoat ja pikapanot.

Suomalaisten iki-ihanat Rion yöt pysyvät onneksi tallessa Virtasen kirjassa. Ankeissakin muistoissa on lämmin pohjavire.

Näin huokailee Haminan satamasta tavattu vanha seilori: "Toki suomalaisiakin rullaattiin, kun ne nukahti."

"Aina ne mimmit kuitenkin jättivät miehelle hotellissa pikkurahaa taksiin tai krapulakaljaan."

Kuka

Rauli Virtanen

Vuonna 1948 syntynyt Suomen tunnetuin ulkomaantoimittaja on vieraillut kaikissa 193:ssa YK:n jäsenmaassa.

Maailman kriisialueilta raportoinut journalisti on todistanut niin Vietnamin sotaa kuin Kosovon etnisten puhdistusten kauhuja. Virtanen on työskennellyt sekä lehdille että sähköiselle medialle.

Työstään lukuisia palkintoja saanut Virtanen on kirjoittanut myös useita tietokirjoja. Teosten aiheina ovat olleet muun muassa suomalaiset rauhanturvaajat sekä katastrofi- ja kehitystyöntekijät. Uusin kirja sisältää suomalaisten merimiesten elämänkohtaloita.

Virtanen tuottaa aktiivisesti sisältöä sosiaaliseen mediaan. Facebook-sivuilleen hän kuratoi ajankohtaista aineistoa kansainvälisestä mediasta. Virtaselle on kertynyt 5 000 kaverin lisäksi lähes 19 000 seuraajaa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »