maanantai 5.12.2022 | 16:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Kirjallisuuden valtionpalkinnon saanutta Maarit Verrosta on aina kiinnostanut, miten maailma toimii

Tiina Ruotsala
Ti 27.11.2018 klo 17:00

Kirjailija Maarit Verronen ei tutki kirjoittaakseen vaan ottaakseen asioista selvää. Hän sanoo, että asioiden selvittely, penkominen ja tutkiminen sekä mahdolliset kenttäretket ovat hauskaa ja palkitsevaa työtä.

Kirjallisuuden valtionpalkinnon vastaanottanutta kirjailija kiitellään palkintoperusteissa muun muassa siitä, että hänen teoksissa näkyy vaikuttava pohjatyö. Verronen kuitenkin muistuttaa, ettei hän aloita tutkimusta kirjaa varten, vaan tutkimustyötä tehdessä saattaa samalla seuraava romaani saada alun.

Vapaa tutkimus on sen verran mukavaa, että Verronen on mielellään pitkään tietämätön siitä, mistä hän seuraavaksi kirjoittaa.

Kalajoella syntynyt ja Oulussa tähtitieteestä filosofian lisensiaatin tutkinnon suorittanut Verronen on ollut vapaa kirjailija jo vuodesta 1994, tätä ennen hän työskenteli Oulun yliopiston tähtitieteen laitoksella opetus- ja tutkimustehtävissä. Kun maallikko saattaa ihmetellä, kuinka tähtitieteen voi vaihtaa kirjallisuuteen, Verronen vastaa, että molemmat ovat olleet hänelle mieluisia ihan nuoresta saakka.

– Minua on aina kiinnostanut, miten maailma toimii. Pitkään työskentelin yliopistolla ja kirjoitin siinä rinnalla, mutta lopulta oli tehtävä valinta. En voinut kirjoittaa ja paneutua yliopistotyöhöni yhtä aikaa niin hyvin kuin halusin, taustoittaa Verronen päätöstään ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi. Samoihin aikoihin myös kotikaupunki Oulu vaihtui Helsinkiin.

– Tällaiselle autottomalle Helsinki on ehdottomasti paras paikka asua. Myös useat ystäväni olivat jo muuttaneet Helsingin seudulle.

Autoton ja myös someton kirjailija ei näe mitään syytä, miksi liittyä sosiaaliseen mediaan. Toki netti tarjoaa tutkijalle mahtavan tutkimusalustan mutta yhtä lailla Verronen nauttii kenttätyöstä, jopa siinä määrin, että vaikka kirja olisi jo tullut painosta, voi tutkimustyö jatkua.

Esimerkiksi käy viime vuonna julkaistu asiateos Puutornimuuntamot – Tarinoita sähkönsiirrosta, jota varten Verronen pyrki löytämään kaikki suomalaiset tornimuuntamot. Sitkeän työn tuloksena hän löysi 90 muuntamoa. Juuri äskettäin hän oli Pohjois-Pohjanmaalla etsimässä uusia muuntamoita. Palattuaan Helsinkiin, hän lähti Töölönlahden rannalle kirjailijatalolle saunomaan ja sai puhelun, jossa kerrottiin tulevasta palkinnosta.

– Se oli hauska yhteensattuma. Olen nyt löytänyt Suomesta jo 102 tornimuuntamoa, hän laskee.

Puutornimuuntamo vie ajatukset jonnekin 1960-70 -luvuille onnelliseen lapsuuteen, mutta Maarit Verrosen kirjat eivät suinkaan kylve lapsuudenkesien lämmössä. Palkintoperusteiden mukaan Verronen käsittelee kirjoissaan yhteisön ja syrjässä vaeltavan yksilön suhdetta, kapitalismin kärjistymistä ja ympäristökatastrofia. Hänen lukijakuntaansa kuuluvat niin tieteisfantasian ystävät kuin perinteisen proosan lukijat. Verrosen teksteissä outo ja tuttu elävät symbioosissa. Monet hänen kirjoistaan sisältävät joitakin fantasia-aineksia, ja teoksiaan voidaan kuvailla myös käsitteillä reaalifantasia tai maaginen realismi.

Verrosen luomat maailmat ovat monesti äärimmäisiä mutta kaikkein mahdottomimmilta vaikuttavilla asioilla on usein suorimmat vastineet todellisuudessa. Verrosen viimeisin teos Hiljaiset joet kertoo maailmanlopusta.

Maarit Verronen harrastaa avantouintia ja omatoimista reppumatkailua. Viime aikoina hän on reissannut länsirannikon pienillä karuilla saarilla. Euroopan reunat kiinnostavat, mutta eteläeurooppalaisille turistisaarille häntä ei saa. Ei ehkä kannata suunnata Intiaankaan?

– Tarkoitat varmaan Pohjois-Sentineliä? Itse asiassa saari kiinnostaa minua todella paljon, mutta en ole sinne matkustamassa, hän hymähtää.

Saaren alkuasukkaat, sentinelit, ovat olleet viime päivinä otsikoissa tapettuaan saarelle käännytystyötä yrittäneen amerikkalaisturistin. Sentinelit ovat sisäsiittoinen ja eristäytynyt heimo ja Intia on kieltänyt ulkopuolisten menon saarelle tai edes sen asukkaiden valokuvaamisen mereltä käsin. Eipä sitä tiedä, jos vaikka tällainen heimo seikkailisi vielä Verrosenkin romaanissa...

Ei kuitenkaan seuraavissa teoksissa, sillä Verronen on saanut valmiiksi paikallishistoriikin sekä lyhyitä tarinoita sisältävän kirjan.

Kirjailijavierailulla kotiseudullaan Kalajoella Verronen totesi muutama vuosi sitten, että Suomessa kirjailija saa hyvin vähän tuloja kirjoistaan, joten elanto koostuu kaikenlaisesta silpusta ja apurahoista. Hän uskoo, että ilman apurahoja ei olisi suomalaista kirjallisuutta, tai sitä olisi ainakin äärimmäisen vähän.

Verronen pitääkin kirjailijuutta enemmän elämäntapana kuin ammattina. Niinpä hän ei kulje kirjailijatapaamisissa teoksiaan markkinoimassa.

– Niukkaa, satunnaista ja joskus mielenkiintoista.

Verronen on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana sekä voittanut useita kirjallisuuspalkintoja. Hän myöntää, että ajatus kirjallisuuden kilpailusta on perin outo ja vaikea ymmärtää. Hänen ei käy kateeksi ihmisiä, jotka joutuvat kilpailevat teokset valitsemaan.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »