Tiina Ruotsala pohtii kolumnissaan, miksi suomalainen vähättelee usein omaansa.
perjantai 15.2.2019 | 23:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tiina Ruotsala pohtii kolumnissaan, miksi suomalainen vähättelee usein omaansa

Keskipohjanmaa+
Su 6.1.2019 klo 08:30 [päivitetty ti 09:00]

Olemmeko me suomalaiset jollain tavoin poikkeuksellinen kansa? Kun muualla maailmalla uusi vuosi otettiin vastaan juhlien, meillä Senaatintorilla laulettiin kaksitoistavuotiaan vatsahuuhtelusta.

Kun suomalainen menestyy, alkaa netissä nimettömien keskustelupalstoilla menestyjän hurja molliminen. Mitä paremmin menee, sen pahemmaksi käyvät haukut. Ehkä meillä suomalaisilla on tällainen itäinen mollimoodi, henkinen vähättelyn ongelma?

Kun valtakunnan suurin sanomalehti kyseli kulttuuritoimittajiltaan, mitkä teokset jäivät vahvimpina mieleen, kolmestatoista toimittajasta peräti kolme löysi tällaisen Suomesta. Kaikki muut olivat ulkomaisia teoksia. Kaksi miestoimittajaa nosti huipulle australialaiskoomikko Hannah Gadsbyn Nanette-esityksen, jota molemmat toimittajat suosittelivat erityisesti valkoisille heteromiehille. Pakkohan tuo oli Netflixistä katsoa, kun noin kehutaan, ja kieltämättä Gadsbyn standup-komiika on ainutlaatuista; se puhuttelee, naurattaa mutta myös surettaa.

Silti on vaikea ymmärtää, ettei elämyksiä löytynyt enempää kotimaasta. Ehkäpä hesarilaisten ongelma on, ettei voi olla vakuuttava kulttuuritoimittaja ellei osoita seuraavansa aktiivisesti ulkomaista kulttuuria, josta löytää myös suurimmat vibat? Maakuntalehden kulttuuritoimittajan pitänee todistaa hovikelpoisuutensa matkaamalla Helsinkiin kulttuurin perässä. Täytyy olla jonkin sortin luuseri, jos ei ole päässyt Helsingin seudulle töihin, vaan tekee töitä esimerkiksi synnyinseudullaan ja voi vaikuttua maakunnan omasta kulttuurista.

Eläkkeelle jäänyt kollega nauroi, että vastaavaan vähättelyyn hän törmää dekkariryhmässä. Kotimaisia dekkareita haukutaan, vaikka niitä ei ole edes luettu.

Kun Helsingin keskustassa avattiin Oodi-kirjasto, jota hehkutettiin ulkomaita myöten sivistyksen ja tasa-arvon maanmerkkinä, niin kulttuurin eliitti kauhisteli oitis, että hyllyt ovat väärällä korkeudella eikä siellä ole riittävästi kirjoja. Eihän tuossa ole mitään pyhää ja hienoa – rahvasta torjuvaa – vaan ovet ovat auki kaikille.

Mitä jäi muistijälkeen viime vuodesta? Vaikka kaksi suomalaista elokuvaa: Selma Vilhusen teiniraskauden seurauksista kertova Hölmö nuori sydän sekä Kari Hotakaisen romaaniin perustuva ja Juha Lehtolan ohjaama Ihmisen osa. Ne olivat valtavan hyviä ja rehellisiä elokuvia. Viisi tähteä!

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan kulttuuritoimituksen esimies

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Fingerpori