Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Se oli sitä aikaa kun Jack Nicholsonin Hohto tuli ja oli jo tullessaan ihan kamalan hirmuinen, Poltergeist laittoi sukat jaloissa pyörimään, Richard Gere oli ihan tuore näyttelijäkasvo ja Mel Gibson maailman ihanin. Elokuvat olivat rautaa, mutta ei tietenkään kenelläkään nuorella ollut ensimmäisessä omassa (luetaan kommuunimaisessa opiskelijasolukämpässä) videoita. Siis kaikille tiedoksi video oli nykyistä suoratoistopalvelua ja dvd- vehkeitä esiäiti, elokuvia kotioloissa näyttävä laite.

Videokasetti työnnettiin videonauhuriin ja elokuva näkyi television kuvaruudulla.

Videokasetteja sai vuokrata videovuokraamoista ja esimerkiksi Kokkolassa toimi loistava City-video, josta leffoja löytyi likipitäin joka makuun.

Noh, videonauhureita ei tietenkään kovinkaan monella kotioloissa ollut, mutta tähänpä oli markkinamiehillä oiva ratkaisu: Esselte moviebox. Lyhykäisyydessään kyseessä oli kannettava videolaite, jonka kautta pystyi kotioloissa katsomaan elokuvia. Muistaakseni City-videossa oli viisi kappaletta movieboxeja, eli ei niitä aina ollut saatavilla. Kun vuokrasi kaksi videofilmiä sai movieboxin illaksi lainaan kaupan päälle. Joskus ilmoitettiin, että nyt ei ole movieboxia, mutta illalla kahdeksalta sellainen palautuu.

Sehän tiesi uutta reissua videovuokraamoon.