Paikallisuutiset

Puhdasta iloa ja kauneutta – Anttilan tilan pihapiirissä Kaustisen Köyhäjoella kävijä ihastuu uudelleen ja uudelleen

Kaustisen Köyhäjoenkylällä Anttilan mäellä on ennätetty tämän aamuiset navettatyöt tehdä. Pihapiirissä olevassa navetassa on viitisenkymmentä lypsävää lehmää ja lisäksi muutama sonnin mullikka. Aamu on tilan isännillä alkanut kuuden tietämissä, niin kuin nyt yleensäkin aamusta päivä alkaa.

– Aina sitä töitä tehään polovia myöten paskassa, nauraa hersyvästi talon nuori isäntäToni Anttila ja paiskaa vieraalle kättä.

Toni Anttila asustaa tilaa isänsä Yrjö Anttilan kanssa. Kahden miehen taloudessa huumori kukkii ja nauru raikaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Totta lienee nuoremman Anttilan puheissa se, että navetan puolella välistä sonta lentää ja rapa roiskuu, mutta ihmisasumuksessa ja pihapiirissä ei moista huomaa.

Vaikka talon emäntä siirtyi ajasta ikuisuuteen hyvin yllättäen vuonna 2012, on kahden miehen taloudenpito siistiä ja sievää. Käsistään kätevien miesten taitoja pääsee ihailemaan jo pihapiirissä. Pihasta löytyy muun muassa komea aittarivi, tuulimylly, läpiajettava luhtiaitta ja muutama muu pienempi rakennus.

Rakennuksia reunustavat puusta käsin tehdyt "pitsikoristeet". Niiden teosta on vastannut Yrjö Anttila, talon vanha isäntä.

Navetan seinustalla ja rakennusten seinillä on rivissä laudasta tehtyjä tanssivia ihmisfiguureja.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Erilaisia koristuksia tässä on tullut tehtyä omaksi huviksi ja muittenkin näkösälle jo parinkymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen kuvio oli puimahuoneen seinään tehty iso lehemä ja tähkät. Piirrän ensin ja teen paffin kaavaksi ja sitten leikathan ja maalathan. Kansallispuvut oon tehnyt lähinnä silimämääräisesti, ynnää nuori isäntä Anttila.

Maatilalla elämisen moititaan nykyään usein olevan raskasta. Kahta nauravaista kaustislaista isäntää kuunnellessa saattaisi erehtyä kuvittelemaan, että pelkkää iloa ja riemua on tilallisen elo.

– Jos maidon hinta pysyy tällaisena, niin hengissä nippa nappa pysytään, summaa Anttila.

Hänen mukaan hengissä selviämiseen auttaa myös se, että tilalla on koitettu pitäytyä pelkästään lypsykarjassa, eikä haalita liikaa sortimentteja. Anttilat yrittävät pitää työmäärän edes jokseenkin inhimillisenä, kahden miehen puitteissa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kysymykseen siitä kuinka kauan "vanha" isäntä aikoo jaksaa töitä tehdä hän vastaa yksiselitteisesti.

– Maailma kaatuu ja lakkaa pyörimästä, jos työt lopetan, tokaisee isäntä ja nauraa päälle.

Tällä hetkellä Anttilan tilan isännät ovat laajentaneet mehiläistalouden puolelle. Tilalle on hankittu parisenkymmentä mehiläispesää ja niihin totuttelu ja opettelu on seuraavaksi työn alla. Aika usealla mehiläistarhurilla ja mehiläishoitajalla pesät ovat tumman vihreitä. Anttilan tilalla mehiläispesiin on käytetty kaikkia värejä.

– Saman verran vaivaa siinä on, maalaako kaikilla maailman väreillä vaiko sitten pelkillä tummilla sävyillä. Ehkä jollakin lailla olen äidiltäni perinyt mieltymyksen väreihin, tuumii Toni Anttila.

Anttilan tuvan lattioita peittävät talon emännän kutomat räsymatot, eikä niissä ole kutoja värejä säästellyt. Samalla tavalla hehkuvat puhtaat siniset, kirkkaat keltaiset ja leimuavat punaiset värit mehiläispesissä.

Vaikka Toni Anttilalla on halu koristaa arkiympäristöään ja miehellä on taito tehdä arjesta kaunista, ei hän miellä itseään taiteilijaksi.

– En oo taiteilija. Joskus kun tulee joku idea mieleen kesken navettapuuhien, niin täytyy se heti lähtiä toteuttamaan. Eikä koristelu ole mitenkään tarkoitushakuista, ihan vain omaksi huviksi ja iloksi tehtävää.

Entä milloin tilan pihapiiriin yleisölle avoin kahvila aukeaa?

– Ei ikään. Eikä muuten tuu minkään sortin maatilamajoitustakaan. Ovet on meille auki vastikkeetta ja silloin tällöin joku ryhmäkin vastaanotetaan, mutta ei me kyllä jatkuvasti tässä ruveta vieraita vastukseksi ottamaan, toteavat Anttilan isännät, ollen ainakin tästä asiasta harvinaisen yhtä mieltä.

Anttilan pihalehmät

Käyskentelevät vapaana, eivätkä häivy pihapiiristä.

Anttilan emäntä aloitti 90-luvulla pihalehmien pidon.

Pihalehminä käyskentelevät nykyään lapinlehmä Onna ja härkä Niila.

Onna on tuittuinen ja arvonsa tunteva.

Niila on rauhallinen 1000-kiloinen härkä.

Onna voi halutessaan piipahtaa tuvan puolella.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä