Paikallisuutiset

Kokkolalainen tutkimusmatkailija Henrik Jakob Wikar päätyi pelivelkojensa vuoksi keskelle viidakkoa – Nyt hänestä tehdään musikaali

Kokkolalainen Henrik Jakob Wikar oli Anders Chydeniuksen aikalainen, mutta hänen saavutuksensa ovat jääneet suurelle yleisölle täysin tuntemattomiksi. Siksi hänet nostetaan esiin sekä tieteen että taiteen keinoin Kokkolan 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

– Päätimme kertoa Kokkolan historiasta vähemmän tunnettujen, mutta hyvin merkityksellisten henkilöiden kautta. Juhlavuoden teemoina ovat rohkeus ja yritteliäisyys, jotka kuvaavat Wikaria erittäin hyvin, kaupungin museotoimenjohtajaKristina Ahmas kertoo.

Wikar syntyi vuonna 1752. Hänen isänsä oli maanmittari ja valtiopäivämies, joten perheellä meni taloudellisesti hyvin. Ahmas arveleekin, että Wikarit asuivat joko Isokadun tai Rantakadun varrella. Heidän talonsa saattoi sijaita aivan ydinkeskustassa nykyisen Hesburgerin vieressä.

Nuori Wikar aloitti teologian opinnot Turun akatemiassa vuonna 1769 siirtyen pian lääketieteeseen. Sen jälkeen hän katoaa kokonaan suomalaisista asiakirjoista ja löytyy seuraavan kerran Amsterdamista vuonna 1773. Syytä lähtöön ei tiedetä.

– Wikar kävi Turussa tutkimusmatkailija Pehr Kalmin luennolla ja on silloin ehkä kuullut Kalmin Pohjois-Amerikan matkasta. Se on saattanut inspiroida häntä, filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtoriOsmo Pekonen pohtii.

Hollannissa Wikar päätyi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian palvelukseen. Pelivelkojensa vuoksi hän matkusti kauppakomppanian laivoilla Etelä-Afrikkaan Kapkaupunkiin ja toimi siellä sairaalan kirjurina. Pelaamista hän ei kuitenkaan lopettanut.

– Hän jäi velkaa sata dollaria ja päätti karata sisämaahan. Niin hänestä tuli sotilaskarkuri, joka hirtettäisiin heti kun hän palaisi takaisin, Pekonen kuvailee.

Erämaassa Wikar eleli alkuperäiskansojen keskuudessa neljä ja puoli vuotta. Havaintonsa hän tallensi päiväkirjaan, joten hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen, joka on kertonut hottentottien ja bushmannien elämästä ja kulttuurista. Hottentotit eli khoit olivat paimentolaisia ja bushmannit eli sanit metsästäjä-keräilijöitä.

– Viidakossa Wikar tutki myös silloista Kariba-jokea ja oli ensimmäinen valkoihoinen, joka kävi Augrabies-putouksilla.

Wikar tuomittiin karkurina, mutta hän välttyi hirttotuomiolta. Hän toi nimittäin viidakosta mukanaan tarkat kartat Kariba-joesta eli nykyisestä Oranje-joesta, yksityiskohtaisen päiväkirjan alkuperäiskansojen elämästä sekä kirahvin taljan. Kapkaupungin kuvernöörin oli sen jälkeen helppo ajatella, että Wikar ei ollutkaan sotilaskarkuri, vaan viisas mies, joka kävi hiukan laajentamassa kauppakomppanian aluetta.

Päiväkirja käännettiin myöhemmin hollannista englanniksi. Pekonen arvelee, että Wikarin ystävä Olof de Wet auttoi aikoinaan sen puhtaaksikirjoittamisessa. De Wetin setä taas oli sotatuomari, joka päätti säästää Wikarin hirttotuomiolta.

Päiväkirjan alkuperäinen versio on museossa Pretoriassa, ja Wikarin nimi komeilee kaikkialla Etelä-Afrikan historiankirjoituksissa. Hän onkin yksi Etelä-Afrikan vanhemman historian tunnetuimmista henkilöistä, mutta Suomessa hänet mainitaan ensimmäisen kerran vasta eräässä Seppo Sivosen tekstissä vuonna 1982, ja senkin jälkeen vain ani harvoin.

Wikarin lopullisesta kohtalosta kenelläkään ei ole tietoa.

– Kun päiväkirja päättyy, Wikar katoaa jäljettömiin. Hän on voinut kuolla trooppiseen tautiin tai yhtä hyvin nousta laivaan ja lähteä vaikka Bataviaan, Pekonen arvuuttelee.