Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Johan Ludvig Runeberg oli runoilija, opettaja ja toimittaja. Hänen päiväänsä vietetään 5. helmikuuta.

Törmäsin kansallisrunoilijaamme J.L.Runebergiin ensimmäisen kerran ala-asteella. Vuosi oli muistaakseni 2002. Meidän piti silloin tehdä jostakin merkittävästä suomalaisesta esitelmä.

Siihen aikaan tiedot etsittiin, ainakin meidän pienessä kyläkoulussamme, tietosanakirjoista. Riitti, että osasi aakkoset. Kellastuneella sivulla oli yleensä muutaman kappaleen pituinen teksti haetusta aiheesta ja hyvällä tuurilla mustavalkoinen kuva.

Runebergin kohdalla komeili juuri se kuva, joka jokaiselle tulee ensimmäisenä hänestä mieleen: kalju päälaki, silmälasit ja korvien yläpuolella hapsottavat hiukset. Yllään miehellä oli musta, tiukasti napitettu takki.

Kun tietosanakirjasta oli löytänyt oikean kohdan, täytyi vain kirjoittaa teksti sanasta sanaan paperille ja piirtää viereen parhaan taitonsa mukaan jäljitelmä kuvasta.

Tuon napakan esitelmänjälkeen jätin Runebergin ulos elämästäni pitkäksi aikaa. Täytyy siis myöntää, että en ole koskaan kunnolla tutustunut Runebergin tuotantoon. Silloin kun osa yläasteen luokastamme kahlasi läpi Vänrikki Stoolin tarinoita, minä luin Minna Canthia. Sven Dufvankin tunnen vain Albert Edelfeltin kuvituksen ansiosta.

Sen sentään tiedän, että Runeberg loi useissa teoksissaan Suomen kansasta ja luonnosta uskomattoman ylevän kuvan. Toisaalta ainakin Saarijärven Paavo -runossa päästään suoraan suomalaisen pessimismin ytimeen: keväällä tulva vie puolet oraista, kesällä raekuuro kaataa toisen puolen, ja syksyllä halla vie viimeisetkin rippeet. Tasan ei käy onnen lahjat, vai miten se menikään.

Ja sitten on vielä tietysti Maamme-laulu. Muistan suomennoksen ulkoa, mutta Runebergin alkuperäisestä runosta minulla ei ole mitään hajua.

Viime vuonna Runeberg teki näyttävän paluun elämääni. Silloin opin nimittäin pitämään runebergintortuista.

Ennen olin sitä mieltä, että mantelijauhe on pahaa. Samoin punssi ja konjakki. Nykyään en edelleenkään pidä mistään edellä mainitusta, mutta runebergintortussa makumaailma toimii.

Kauppoihin ensimmäiset runebergintortut ilmestyvät jo tammikuussa. Siihen on syynsä: runeberginpäivä nimittäin vilahtaa joka vuosi ohi niin nopeasti, että tortut kannattaa laittaa parempiin suihin hyvissä ajoin, ettei jää vahingossa kokonaan ilman.