keskiviikko 17.7.2019 | 17:19
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tiina Ojutkangas: Voi mummo, miten onnellista elämää vietit – Ja ne ihanat sinipukuiset naiset

Keskipohjanmaa+
Su 3.2.2019 klo 17:58

Hoitajien määrästä vanhustenhoidossa on pakko säätää lailla. Siitä minimistä siis. Muutenhan voisimme luottaa pelkkään hyväntahtoisuuteen kaikissa muissakin asioissa aina paloturvallisuussäädöksistä liikennesääntöihin.

Mutta mennään Pohjois-Karjalaan, mummolaan 80-luvulle. Mummo asui Nurmesjärven rannalla vanhusten palvelutalossa. Ukki oli kuollut jo ajat sitten.

Raskasta sahatyötä tehnyt mies väsytti itsensä ja sydämensä eikä Pohjois-Karjalan projekti ja Pekka Puska kyenneet pelastamaan ukin suonia. Rasvainen ruoka antoi voimia liian kovan elämän aikana. Mummola oli punainen mökki ja eräänlainen idylli, jos ei olisi tajunnut, että elämä ei ollut pelkkää pullantuoksua ja muikun perkaamista vaan leipä oli tiukassa. Nurmeksen ukki oli alle 70-vuotias päästessään pois, ja vanha mies.

Mummopuolestaan eli melkoisena kärppänä pitkän elämän. Elämä vanhusten rivitalossa sujui mukavasti. Ystävät olivat naapuriasunnoissa ympärillä, kauppa kävelymatkan päässä ja ison lapsikatraan jälkeläiset vierailivat kohtuullisen useasti.

Itä-Suomen lähimmäiset lähes ramppasivat mummolassa, koska matka vaati vain pari junavaihtoa ja muistaakseni noin kuusi tuntia. Oli selvää, että mummoa muistettiin ahkerasti. Lomalle meneminen ja Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa hiihtäminen ja marjastaminen oli sitä oikeata elämää.

Kun vuodet vierivät, muuttui elämäkin. Iloiset sinipukuiset kodinhoitajat ja kotiavustajat toivat "ylätalosta" ruuan. Palveluun kuului myös siivous, lopulta myös suihkuttaminen. Kaikki palvelut tulivat kuin manulle illallinen sitä mukaa kuin mummo vanheni ja avuntarve kasvoi.

Kun suku oli mummon luona, pistettiin palvelut tauolle ja tehtiin ruuat itse. Mummohan toki rakasti voissa keitettyjä porkkanoita ja kermassa haudutettua pihviä.

Mummon tyttö teki työtä käskettyä. Oli suunnaton ilo nähdä vähän huonoruokaiseksi käyneen rakkaan vanhuksen ruokahalun paranevan ikivanhojen kikkojen avulla (kerma, voi ja suola).

Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että vanhustenhoidossa oli runsaasti henkilökuntaa. Kun hoitajakaksikko kulki rivitalon pihakäytävällä, tiesi jokainen mummo ja pappa, että ei tarvinnut kuin huikata ohikulkeville naisille huolensa ja "hoidontarpeenarviointi" tehtiin samoin tein.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan päätoimittaja

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »