tiistai 26.3.2019 | 08:28
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Jukka Oksaharjun vieraskolumni: Osingonjako hyydyttää talouskasvun

Jukka Oksaharju Keskipohjanmaa+
Ti 12.2.2019 klo 20:30

Osakkeiden ostohormoneja on alkanut hillitä se, että Yhdysvalloissa varovaisen sijoittajan korkotuotot ovat normalisoitumassa keskuspankki Fedin nostaessa ohjauskorkoaan jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pitääkseen puoliaan yritysten olisi osoitettava seuraavaksi selvää kasvua. Sitä on vaikeaa saavuttaa ilman huomattavia investointeja. Yksistään nykyosinkotuotto ei enää kaikkia sijoittajia pörssisalissa pidättele, koska osakkeiden vaihtoehtokohteetkin virkoavat ja kauppapoliitikot jarruttavat talouskasvua.

Kasvu on loogista seurausta uutta luovien investointien tuotoista. Suomeen on kuitenkin kymmenen vuoden aikana investoitu vähemmän kuin pääomaa on kulunut. Yksi selittäjä talouden menetetylle vuosikymmenelle onkin investointilama. Helsingin pörssin yritykset ovat jakaneet viime vuosina lähes koko tulospottinsa osinkoina, jos laskelmista eliminoidaan yrityskaupat. Yritysjohtajat ovat ulkoistaneet pääomien uudelleensijoituksen tehtävän takaisin omistajille ja siten myöntäneet epäonnistumisensa.

Karmaisevin on investointitaso aineettomiin kohteisiin, kuten osaamiseen. Nämä investoinnit ovat tehdasteollisuudessamme puolittuneet vain reilun kahden miljardin euron vuositasolle. Investointivaje johtaa Suomen vahingoksi vaatimattomaan tuottavuuskehitykseen. Valtiovallan tulisi varmistaa, ettei ainakaan verokohtelu estä sekä henkisen että fyysisen pääoman hyödyntämistä.

Jotta totuus ei unohtuisi, omistajillakin on peiliin katsomista. Ainakin kahdesti. Osingonmaksusta on tehty suorastaan pyhä opinkappale, jotta mataliin korkoihin kyllästyneet liittyisivät yrityksen omistajaluetteloon pönkittämään kurssia osinkokiimaisina.

Ylipäätään osingot ovat väärinymmärretyin talousasia toriparlamenteissa. Osinko ei ole suoraviivaisesti sijoittajan tuottoa eikä ainakaan tulonsiirto töitä paiskivalta kansanosalta omistajaluokalle. Paremminkin osinko on tilisiirto omistajan taskusta toiseen. Suomessa tällaista siirtoa vielä kotitalouden kohdalla verotetaan ankarasti. Yrityksen maksama yhteisövero ja yksityissijoittajan maksama osinkovero yhteenlaskien voiton kokonaisveroaste ylittää jo heittämällä 40 prosenttia. Pääomat paisuisivatkin nopeammin investoinneissa kuin osingonjaossa, jossa ne käsitellään verottajan rautahansikkain.

Talousmedia alkaa täyttyä ”parhaiden osingonmaksajien” listauksista. Osuvampi nimitys olisi ”yritykset, jotka löytävät vähiten investointikohteita”. Omistajien tulisi vaatia rohkeita investointeja. Ainakaan itku verojen laskemisesta ei auta, jos kapitalistin ideat ovat lopussa. Kun johto valitsee suurosingonjaon, voidaan ajatella, että osingon ehdottaja uskoo omistajan investoivan varat paremmin. Kun tällaisesta vielä maksetaan johtajalle bonusta, alkaa pitkäjänteistä omistajaa harmittaa isolla veellä.

Kauppakamarin mukaan Helsingin pörssin osingonmaksajista viisi suurinta edustivat viime vuonna jopa 49 prosenttia koko pörssin osinkopotista. Samalla joka viides yritys jätti osingot kokonaan maksamatta. Valtaosa nollakerholaisista ei silti varsinaisesti edustanut osinkomalttia tai investointihalukkuutta, vaan persaukisten kohdalla selitys taisi sittenkin olla yksinkertaisempi. Ongelma kiteytyy siihen, että investointikykyiset yritykset eivät investoi.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »