Paikallisuutiset

Kokkolalaiset Susanna Lindholm ja Marika Hyry-Andersson kärsivät rajuista migreenikohtauksista – Migreenipäiviä saattaa tulla kuukauteen jopa 24, mutta naiset ovat tiukasti kiinni työelämässä

Tuntuu siltä, että aivot leviävät lattialle, joku työntää lusikkaa silmään ja sata ihmistä talloo pään päällä.

Näin kuvailevat kokkolalaisetSusanna Lindholm jaMarika Hyry-Andersson migreenikohtauksen oireita.

Hyry-Anderssonilla migreeni diagnosoitiin jo vauvaiässä ja Lindholmilla alkuteini-ikäisenä. Kummallakin on taustalla vuosien kohtaushistoria ja testattavana olleiden lääkkeiden laskemiseen eivät riitä kahdenkaan käden sormet.

Naiset kertovat, että migreeni rajoittaa arkea, mutta he eivät silti anna sille liikaa valtaa. Kumpikin on tiukasti kiinni työelämässä, vaikka migreenipäiviä saattaa kuukauteen tulla jopa 24.

– Kohtausten määrä vaihtelee hyvin paljon. Minulla on päällä estolääkitys, joka helpottaa tilannetta. Lääkkeillä kohtauksen saa useimmiten katkeamaan, mutta jos tilanne on pahimmillaan, puskee se aina päälle uudestaan, Hyry-Andersson kertoo.

– Tämä vaatii kyllä paljon sekä työnantajalta että perheeltä, on tärkeätä että työyhteisö ja esimies ymmärtävät asian. Olen tällainen hölmö, että teen töitä lähes aina jopa kohtauksen aikana. Joskus esimies on sanonut minulle, että nyt sinä Sussu näytät kyllä aika huonovointiselta, Lindholm naurahtaa.

Lindholm kertoo, että kohtaus alkaa yleensä haukotuksella. Väsymyksen tunne, niskajäykkyys, herkistynyt hajuaisti ja venyttelyn tarve varoittavat päälle hiipivästä kohtauksesta. Tällöin on aika kaivaa lääkkeet esiin.

– Nyttemmin kohtaukset alkavat useasti yöllä, ja silloin herään tajuttomaan päänsärkyyn. Särkyä on pään lisäksi myös lonkassa, selässä, käsissä ja jaloissa. Pidän lääkkeitä yöpöydällä, ettei minun tarvitse nousta niitä hakemaan, Lindholm kertoo.

– Minä huomaan usein muiden kautta, että kohtaus on tuloillaan. Muut saattavat kommentoida, että miten sinä olet noin hiljainen ja omiin oloihisi vetäytynyt. Silloin tiedän, että kohtaus on tulossa. Minulla on jatkuvasti mukanani kokonainen meikkipussillinen lääkkeitä, sillä ilman niitä en pärjäisi, Hyry-Andersson jatkaa.

Naiset kertovat, että migreenin mukanaan tuoma kipu on niin lamaannuttavaa, että sen karkottamiseksi tekisi mitä vain – ja niin he tekevätkin. Tulokset näkyvät kehossa kohtauksen jälkeen.

– Minulla on usein niska aivan mustana, kun olen raastanut sitä niin lujaa. Välillä painan päätä yöpöydän nurkkaan, että saisin unen päästä kiinni, Lindholm toteaa.

– Minulla on tapana repiä itseäni hiuksista tai raapia kasvojani kynsillä. Se on kai jonkinlainen keino siirtää kipupistettä muualle sieltä, mihin sattuu eniten, Hyry-Andersson jatkaa.

Kumpikin toteaa hormonaalisen migreenin olevan kaikista pahin. Sen tulemiset ja menemiset kulkevat käsi kädessä kuukautiskierron kanssa. Hormonaalinen migreeni alkaa ennen kuukautisia, jatkuu niiden ajan ja särkypäiviä saattaa olla vielä 3–5 päivää kierron päättymisen jälkeenkin.

– Särkykierrettä ei tahdo saada katkeamaan millään. Siinä on myös mukana muu hormonaalinen myllerrys, joten niissä tilanteissa kysytään kyllä perheiltä ja työkavereiltakin voimia, Hyry-Andersson naurahtaa.

Välillä kohtaukset ovat siis ennakoitavissa, mutta yleisesti ottaen ne tulevat, kun tulevat. Välillä kohtaus saattaa tulla aivan yhtäkkiä, vaikka auton ratissa.

– Lääkkeet on oltava aina mukana. Joskus on käynyt niin, että mukana on lääkkeet mutta ei vettä. Silloin täytyy vain kurottaa kättä takapenkin lattialle, ja toivoa että joku lapsista on jättänyt sinne jonkun pullon. Siinä vaiheessa on ihan sama kuinka vanhaa vettä siellä pullossa on, Lindholm naurahtaa.

Koska migreenikohtaus lamauttaa usein niin, että siitä kärsivä ei kykene mihinkään, ei myöskään perhe-elämä ole ollut aivan yksinkertaista. Hyry-Andersson kertoo laskelmoineensa jopa lasten ikäerot niin, että isompi pärjäisi jo itsekseen, kun äiti on raskaana ja huonovointinen.

– Raskausajat ovat olleet kaikkein pahimpia, kun on oksettanut ihan jatkuvasti. En olisi millään kyennyt hankkimaan lapsia pienellä ikäerolla, Hyry-Andersson toteaa.

– Minä taas muistan, kuinka olen välillä imettänyt ja oksentanut samanaikaisesti. Jälkikäteen ajateltuna sitä ihmettelee, miten sitä on pärjännyt pienten lasten kanssa. Mutta pärjättävähän sitä oli – ei mies voi jäädä kotiin, jos puolisolla on migreeniä, Lindholm naurahtaa.

Naiset kertovat, että migreeni ja sen ennakoimattomuus hankaloittaa myös pitkäaikaisten suunnitelmien tekemistä.

– Jos suunnittelet tyttöjen iltaa kuukausien päähän, niin voit olla varma, että migreeni puskee päälle juuri sinä kyseisenä päivänä. Useinhan migreeni tulee juurikin silloin, kun on rentoutumisen aika. Lauantai taitaa olla yleisin kohtauspäivä, Hyry-Andersson toteaa.

Vaikka aihe on vakava, osaavat Lindholm ja Hyry-Andersson myös nauraa kokemuksilleen ja kommelluksilleen. He sanovatkin, että eivät pode katkeruutta saamastaan sairaudesta, mutta toivoisivat silti muilta enemmän ymmärrystä.

– Monikaan ei miellä migreeniä oikeaksi sairaudeksi. Välillä ottaa päähän muiden antamat neuvot esimerkiksi raittiissa ilmassa kävelemisestä tai jumppaamisesta. Kaikkea tässä on vuosikymmenten aikana tullut kokeiltua, eikä tähän mitään helppoa ratkaisua ole, Hyry-Andersson toteaa.

– Joskus joku lääkärikin on jopa ehdottanut hierojalla käymistä, kun kuulemma niskat olivat ihan jumissa. Tokihan tuollaiset asiat kuuluvat siihen kokonaiskuvaan, mutta ei migreeniä kyllä hieronnalla paranneta, Lindholm huokaisee.

Naiset kertovat saavansa vertaistukea Suomen migreeniyhdistyksen Kokkolan ryhmästä. Ryhmän Facebook-sivuilla, WhatsApp-ryhmässä ja kokouksissa kerrataan kokemuksia lääkkeistä, lääkäreistä sekä oireita helpottavista keinoista.

– Vaikka sitä kuinka ajattelee, että minä pärjään, niin kyllä se vertaistuen merkitys on silti korvaamaton. Toivoisimme, että useampikin uskaltaisi lähteä yhdistykseen mukaan – kenenkään ei tulisi joutua olemaan oireidensa kanssa yksin, naiset toteavat.