perjantai 24.5.2019 | 22:14
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lauri Tuomi-Nikulan sunnuntaipakina: Sitä ihtiänsä

Lauri Tuomi-Nikula Keskipohjanmaa+
Su 10.3.2019 klo 08:30

Luulin, että työperäinen paskanpuhuminen on enää haalea muisto 1980-luvun juppivuosina toimistoissa kiertäneistä puppusanageneraattoreista, kunnes aloin törmätä ilmiöön yhä uudestaan. Viimeksi eilen:

”Haluatko olla yrityksesi ykkösvalmentaja? Mentoroi itsellesi lisää resilienssiä ja menesty organisaatiosi haastavissa muutostilanteissa. Oppaanasi on näyttelijä, yrittäjä, kirjailija, mindfulness coach ja ihminen sejase. Päivä, joka muuttaa suhteesi itseesi ja työhösi maksaa vain 1500 euroa + alv. Nopean tilaajan etuna saat äänikirjamme Reflektoi, auditoi ja naurujoogaa paremmaksi johtajaksi kahdessa tunnissa.”

Juppivuosien pinnallinen ja viaton bisneskieli oli suoraa lainaa USA:sta. Seuraavaksi samalta suunnalta tursui uusia johtamisoppeja siihen tahtiin, että korkeakoulujen käyttämät johtamisen oppikirjat menivät uusiksi kolmen kuukauden välein. Nyt tahti on tasaantunut, eikä Amerikan herkkuja niellä enää yhtä kritiikittömästi kuin ennen. Silti yksi asia on jäänyt ikävästi roikkumaan kuin kikkare koiran persuuksiin: paskanpuhumisen into ja arvokkaan työajan tärvääminen tyhjää kumiseviin palavereihin.

Yksinyrittäjän onnelasta joudun välillä piipahtamaan kaupunkien keskustoissa sijaitsevissa sellaisissa oikeissa työpaikoissa, missä kahvikoneet röpöttävät, assistentit höpöttävät, sähköpöydät nousevat ja laskevat ja kaikki ovat aamusta alkaen parhaassa tämmissä kuin häihin menossa. Ei siinä mitään, kukin tyylillään, mutta kun neuvottelu alkaa, neuvottelutilan viherseinää alkaa lannoittaa loputon bullshit, bisneskieleksi verhottu paskapuhe, josta ei kukaan ota selvää.

Olen miettinyt, miksi en sitä ymmärrä. Kaiken järkeni ja kokemukseni mukaan minun pitäisi, mutta kun ei. Sopimusneuvotteluissa ja kehittämispalavereissa on syytä nauhoittaa kaikki ja tai ottaa mukaan toinen korvapari, mielellään juristin. Olen taipuvainen ajattelemaan, että paskapuheen tavoite onkin löysiä puhumalla hämärtää keskustelun ydinasiat muotoon, jossa tulkintavastuu siirtyy kuulijalle. Paskapuhe vilisee tyhjiä sanoja, joihin puhuja lataa merkityksiä omasta päästään. Kuulija yrittää arvata, mitä niillä tarkoitetaan tai tekee lopulta kuten kaikki muutkin palaveriin osallistujat: on ymmärtävinään ja nyökyttelee sen merkiksi päätään viiden sekunnin välein. Toinen selitys voi olla se, että puhuja yksinkertaisesti kätkee oman tietämättömyytensä, kokemattomuutensa ja epävarmuutensa aikaa hukkaavaan liirumlaarumiin.

Niin tai noin. Paskapuheesta on hyvin lyhyt askel vilppiin, jolla on arvaamattomat seuraukset. Eduskuntavaalien läheisyyden vuoksi otan esimerkin veden takaa. Donald Trumpin puheet ovat johdonmukaisesti sitä ihteensä, paskapuhetta. Hänelle ei ole merkitystä sillä, mitä puhe sisältää. Tärkeintä on maksimaalinen huomioarvo. Valheen voi vaihtaa käden käänteessä toiseen tai kolmanteen. Totuudella ei siinä ole mitään roolia, mutta medialla on. Voi hämmästellä, miten järisyttävällä tavalla ja nopeasti luottamus mediaan katosi, ja miten äkkiä Amerikka jakautui. Paskapuheessa on hirmuinen voima, jota se ammentaa muun muassa politiikan kahtiajaosta.

Koska makkini on nyt ylitsevuotavainen, (enkä tarkoita makilla erästä tietokonemerkkiä, vaan joutavasta paskanjauhannasta täyttynyttä henkistä huussinalustaa), pyydän, eipäs kun rukoilen kaikkia eduskuntavaalien ehdokkaita välttämään paskapuhetta ja pysymään asiassa ja niin lähellä totuutta kuin luonto antaa periksi!

Kirjoittaja on kälviäläinen, päivä päivältä vapaampi kirjoittaja.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »