Paikallisuutiset

Kannuslaisen Tuija Tiilikaisen grillistä peseytyi pikkukoti

Grilliruoan ystävät poikkesivat Picarin pihaan vielä liikkeen sulkemisen jälkeen. Enää taloa ei tuntisi entisekseen.

KANNUS

Nenä ei tavoita enää tuttua ranskalaisten tuoksua, ei vaikka kuinka nuuhkii. Itseasiassa siniharmaan hirsitalon alkuperäistä käyttötarkoitusta tuskin arvaisi, ellei ovella ottaisi vastaan talon rakennuttaja ja sen nykyinen asukas, kannuslainenTuija Tiilikainen, joka vielä neljä vuotta sitten kokkasi keittiössään grilliruokaa lähiseudun nälkäisille.

Tuija jätti vuosikymmenen vaihteessa vakituisen työnsä vanhusten palvelutalossa ja perusti grillin keskelle omakotitaloaluetta.

– Tuttavat harmittelivat aina, ettei tällä perällä ole yhtään mitään, joten päätin yrittää, hän taustoittaa.

Tontin Tuija ja hänen Seppo-miehensä olivat hankkineet jo aikaisemmin, ja yrityksen tarpeisiin sopiva hirsihuvila löytyi haapavetisen Timber-Hirren Nova-mallistosta. Grillikahvila Picar avasi ovensa Pappilankadulla maaliskuussa 2011.

Ovi kävi tasaisesti. Karaokeilloissa talo oli täynnä, ja arkisin kahvilassa istui tuttu lounasporukka. Neljässä vuodessa vuoroton työ kävi kuitenkin liian raskaaksi. Tuijalla oli työmatkaa vain muutaman korttelin verran, mutta pahimmallaan yksinyrittäjän päivälle tuli mittaa lähes parikymmentä tuntia. Keväällä 2015 Tuija lopetti Picarin ja laittoi kiinteistön myyntiin. Mutta vain hetkeksi.

Jo hirsikehikkoa valitessaan Tiilikaiset olivat ajatelleet, että grillikahvilan voisi jossain vaiheessa muuttaa asunnoksi. Myynnin sijaan he päättivätkin tehdä siitä itselleen vanhuuden kodin. Päätös syntyi kesän aikana, kun Tuijan entinen työkaveri ihastui Tiilikaisten silloiseen taloon. Kaupat syntyivät lokakuussa, ja yhtäkkiä Tiilikaisilla oli edessään muuttotyhjennys ja grillirakennuksen muutostyöt.

Yllättävää kyllä, grillin käyttötarkoituksen muuttaminen oli näistä kahdesta se helpompi urakka. Tiilikaiset olivat rakentaneet entisen kotinsa vuonna 1984, ja kaksikerroksinen Kannustalo oli nurkkiaan myöten täynnä perheen historiaa. Aikuiset lapset poimivat irtaimistosta itselleen tärkeimmät, mutta kierrätettäväksi riitti silti kuormalavallinen huonekaluja ja muuta tavaraa.

– Näin jälkikäteen ajateltuna tuli laitettua pois sellaistakin, jota ei ehkä olisi kannattanut, Tuija myöntää.

Hän ei kuitenkaan halunnut viedä uuteen kotiin mitään ylimääräistä. Tavaran määrää rajoittivat myös neliöt. Grillin huoneistoala oli alun perin vain 78 neliötä. Muutostöillä saatiin parikymmentä neliötä lisää, mutta asuin- ja etenkin säilytystilat olivat silti puolet entisestä.

– Halusin uutta, eivätkä meidän vanhat huonekalumme olisi tänne edes mahtuneet. Vain ruokapöydän ja sängyn toimme entisestä talosta tänne.

Muutoksen suunnittelu, lupaprosessi ja rakennustyöt sujuivat mutkattomasti. Tuijan ei tarvinnut kauan pyöritellä huonejärjestystä mielessään. Itse asiassa yrityksen yleisötilojen mitoitusvaatimukset helpottivat suunnittelua entisestään: tilava inva-wc muuntui arkkitehdin pöydällä saunaksi ja naisten vessa suihkutilaksi. Terassista lohkaistiin osa tuulikaapiksi, ja koko toinen pääty tehtiin makuuhuoneeksi. Laajennus vaati kaupungin rakennusluvan, ja samalla muutettiin kiinteistön käyttötarkoitus. Vanha ulkoseinä ikkunoineen sai jäädä makuu- ja olohuoneen väliin muistuttamaan menneestä.

Entisen myyntitiskin paikalla on nyt kodinhoitohuone, jonka katossa risteilevät ilmanvaihtoputkistot kielivät grillivuosista. Korkeassa olohuoneessa ne piiloutuvat huomaamattomien kotelointien sisään. Keittiön Tiilikaiset jättivät paikoilleen, kaapistotkin ovat alkuperäiset. Raskaat rasvakeittimet ja grillitasot ovat sen sijaan poissa.

Tuija joutui vaihtamaan veden moneen kertaan, ennen kuin sai pyyhittyä kaiken vuosien varrella kaappien päälle kertyneen rasvan. Hajun poistamiseen sekään ei riittänyt, vaan kuusihirsille ja muille pinnoille tehtiin otsonipesu. Sen aikana tiloihin ei ollut asiaa, ja käsittelyn jälkeen tilat tuuletettiin hyvin, Tuija kertoo.

Pariskunnan luottotimpurina toimi Jani Myllykangas, joka urakoi liikekiinteistöstä kodin parissa kuukaudessa. Sinä aikana Tiilikaiset asuivat Sepon äidin luona ja kulkivat työmaalla auttamassa mahdollisuuksien mukaan. Samalla Tuija palasi entiseen työpaikkaansa ja totutteli jälleen vanhustenhoitajan arkeen. Joulukuussa 2015 talossa juhlittiin perheen nuorimman tyttären lakkiaisia.

– Talo tuntui heti kodilta. En edes ajatellut, että se on minun entinen työpaikkani – ja kyllähän grillivuosiinkin mahtuu paljon hyviä muistoja.

Remontin aikana pihalla kävi Picarin entisiä asiakkaita, joille grillin lopettaminen tuli yllätyksenä. Enää taloa ei erehdy luulemaan yrityskiinteistöksi. Tiilikaiset haaveilevat omasta puutarhasta, ja jo nyt avaraa tonttia reunustaa – kuinkas muutenkaan – näyttävä tuija-aita. Sen suojissa pariskunta nauttii pari vuotta sitten hankitun ulkosaunan löylyistä. Ja vaikka Tuija ei enää pidä lukua asiakaspaikoista, entisen grillikahvilan tilat taipuvat edelleen myös ison vierasjoukon kestitsemiseen.

– Muuton jälkeen olemme viettäneet täällä joka jouluaaton. Viime jouluna meitä oli syömässä kolmetoista henkeä – ja hyvin mahduimme!