tiistai 26.3.2019 | 08:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Minna Mustosen kolumni: Tummua viedään kuin kuoriämpäriä

Keskipohjanmaa+
To 14.3.2019 klo 06:30

Siinähän se mummuni on iänkaiken asunut Kokkolassa Herman Renlundinkadun varrella, likellä sairaalaa.

Aina muori onkin nauranut, että lyhyt on matka sairaalaan sitten kun hoitoa tarvitsee. Oikiastaan meidän tummun ovelta ei muutamaa sataa metriä enempää ole Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pääsisäänkäynnille.

Eikäpähän hänen ole sairaalan ovea avata tarvinnut, on ollut semmoinen perusterve sodankin nähnyt ihminen, joka ei ihan joka kuraustaan lähde lääkäreille selvittelemään.

Tulihan se sitten sekin aika kun hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa tummu tarvitsi. Päätä alkoi vanhalla viettämään (huimaamaan) ja verenpaineet huiteli korkeissa lukemissa. Ambulanssin henkilöstö kuskasi mummun yhteispäivystykseen ja siellä vietetyn yön jälkeen selväksi tuli, että jonkin aikaa mummu tarvitsee sairaalahoitoa. No mikäs siinä, tuumiskeltiin kuorossa. Tutuissa maisemissa, samahan se on muutama sata metriä katua toiseen suuntaan, eipä tarvitse yksin maata ja saa ruuankin valmiina moneen kertaan päivässä.

Vuodeosastoksi ei kuitenkaan valikoitunut Kokkolan sairaala, vaan muori kyörättiin Kannuksen terveyskeskukseen.

Miksikö? Kun ei ole tilaa, laitetaan nämä tummut ja tuharit sinne minne mahtuu, vaikka sitten taksikyydillä kymmenien kilometrien päähän.

Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna (ilman minkään valtakunnan lääketieteellistä koulutusta) voisi ajatella, ettei vanhaa ihmistä tulisi matkustuttaa pitkin maita ja mantuja, etenkinkään kun verenpaineet jo muutenkin hipovat taivaita.

Perheen kanssa ajelimme Kokkolasta Kannukseen mummua katsomaan. Siinä hän istui sängyn laidalla ja katseli ulos ikkunasta. Eikä tietenkään itse oikein hahmottanut, että missä sitä on.

Toisaalta olisiko hahmottanut edes sitä onko Kokkolan sairaalassa vaiko jossakin muualla. Hyvä, rauhallinen ja mukava terveyskeskushan se tämä Kannuksen terveyskeskus oli, eikä hoidossa moitteen sijaa.

Omaiset mieluusti mummua pistäytyisivät tervehtimässä, mutta työpäivän päätteeksi tehtävä liki sadan kilometrin lenkki ei huvita ollenkaan, eikä ainakaan useita kertoja viikossa. Entäpä sitten, mikäli omaishoitaja on itsekin kypsissä kymmenissä, kuinka jaksaminen maantiellä riittää? Kuitenkin oman väen vierailut ja normaalit arkiset puheenaiheet tavallisista asioista saattaisivat potilasta piristää.

Eikä se mitään haittaa vaikka tummu kysyy yhden vierailun aikana tyttären nimeä kolmeen kertaan. Osaa mummu silti lausua toisella koululuokallaan opitun vuodenaikarunon alusta loppuun.

Kun ei ole tilaa laitetaan tummut ja tuharit sinne minne mahtuu.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »