Paikallisuutiset

Viisitoista vuotta sitten todellisuutta paettiin nettiin, nykyään on toisin päin. Sosiaalinen media on muuttanut kaiken – Samalla se on opettanut jotain ihmisestä

15 years ago the internet was an escape from the real world. Now the real world is an escape from the internet.

Yksi aikaamme parhaiten kuvaavista nettimeemeistä kertoo maailman muuttumisesta.

Jos viisitoista vuotta sitten netti oli pakopaikka todellisuudesta, nykyään nettimaailmasta pitää paeta todellisuuteen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Maailman muuttuminen liittyy sosiaaliseen mediaan.

Seksissä voi saavuttaa täyttymyksen, jolloin dopamiini ja oksitosiini lähtevät kiertämään. Somessa täyttymystä ei annetakaan. Sen sijaan ihminen on jatkuvasti saamaisillaan jotain mielenkiintoista. Psykologi Tuija Matikka

Joskus kuohuu yli.

– Ihmiset ovat välillä aika hassuja, kuvailee sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologiSuvi Uski.

Hän on vastannut kysymykseen, mitä sosiaalinen media on reilussa kymmenessä vuodessa opettanut ihmisestä?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Ainakin sen, että ihminen on ihminen eikä kone. Ensimmäistä kertaa ihmiset joutuvat katsomaan peilistä omaa käyttäytymistään. Tekstuaalinen kommunikaatio on aika petollista, kun liputetaan lyhyttä ja nopeaa viestiä ilman, että käytössä olisi reaalimaailman äänenpainoja. Siitä seuraa tulkintavirheitä.

Onko sosiaalinen media tehnyt maailmasta paremman vai huonomman paikan?

Kysymys on Uskin mukaan turha.

– Ei ole järkevää ja perusteltua miettiä, onko verkko hyvä vai huono asia. Kaikki ovat verkossa. Piste. Sosiaalipsykologina voin vastata, että ihminen ei aina ole järkevä olento. Yksinkertaiset totuudet ovat aina vetovoimaisimpia, mutta harvemmin kuitenkaan totuuksia. Tämä korostuu lyhyessä viestinnässä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Muun muassa Tiede-lehteen kirjoittanut psykologiTuija Matikka kutsuu ihmistä vanhanajan kännykäksi, johon mahtuu 150 osoitetietoa.

Vanhan totuuden mukaan ihmisellä voi olla korkeintaan 150 ystävää ja tuttua, joihin pidetään säännöllisesti yllä sosiaalisia suhteita.

Sosiaalisessa mediassa tuttavaringit räjähtävät satoihin. Vanhanajan kännykkä kuormittuu.

Puolituttujen kanssa saatetaan ajautua mustavalkoiseen ajatustenvaihtoon, jossa rakennuspuut vaihtuvat astaloihin.

– Joskus tilanne oli se, että ihminen syntyy tiettyyn yhteisöön ja on tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä lapsuudestaan saakka. Perusjengi pysyi samanlaisena. Sitten muutettiin maalta kaupunkiin, sisäjengi kasvoi tai vaihtui. Nykyään myös saippuasarjojen hahmot ja somekaverit kuuluvat 150:n ihmisen pysyvään kylään, Matikka kertoo.

Matikka kirjoitti jo vuonna 2013, että sosiaalinen media simuloi ihmisen luontaista taipumusta luoda laumoja samanmielisten kanssa.

Sen jälkeen puhe kuplautumisesta ja ihmisen käyttäytymistä ohjailevista algoritmeista on arkipäiväistynyt.

Matikan mukaan ihmisen suhde sosiaaliseen mediaan heijastaa ihmisen persoonallisuutta. Hän mukaili Tiede-lehden kirjoituksessaan sosiaa­lipsykologi Sherry Turklen vuonna 1984 esittämää periaatetta, jonka mukaan ihmiset suhtautuvat tietokonesovelluksiin oman persoonallisuutensa mukaisesti.

Matikka kirjoitti, että huomionhakuiset, narsistiset, riippuvaiset ja ujot persoonat saattavat pitää somesta siksi, että se antaa aidon tunteen yhdessäolosta ja läheisyydestä.

– Joillekin netti on kuin taivas. Voi olla paikalla, mutta ei läsnä tai lähellä. Mutta jos oma heimo koostuu ihmisistä, joita ei ole koskaan kunnolla tavannutkaan, on elämän kriisitilanteissa vaikea löytää tukea.

Oma lukunsa on neuroottinen persoonallisuus, jolla voi olla taipumusta ahdistukseen sekä vihaan ja pelkoon.

– Ihmisten pelkoa hyödynnettiin etenkin Britannian brexit-kampanjassa, sanoo Matikka.

Aiheesta on tehty myös elokuva. Benedict Cumberbatchin tähdittämä Brexit: The Uncivil War (2019) kertoo siitä, kuinka kansanäänestys EU-erosta voitettiin.

Sosiaalisen median voimalla haastettiin vaalien uskottavuus.

­– Vastaavasti avoimuus persoonallisuuspiirteenä näkyy somessa niin, että ihminen tutkii ja on innostunut uudesta. Sovinnollisia taas leimaa piirre, että he pyrkivät rauhaan ja yhteisymmärrykseen. Somessa on kuitenkin niin, että juuri ei-sovinnolliset pääsevät rellestämään, sanoo Matikka.

Yksi ihminen voi jättää ison jäljen sosiaalisessa mediassa, kunhan jaksaa niin sanotusti huutaa.

Sometohtoriksikin kutsutun Suvi Uskin mukaan somessa soi helposti vääristynyt ääni.

– Samanmielisten äänet voimistuvat aina.

Uskin mukaan nuoret pärjäävät somessa hyvin sen takia, että jostain asioista osataan olla hiljaa tai ainakin provosoitumatta.

Rakentavan provokaation taas tunnistaa siitä, että se herättää hyvälaatuista ajatustenvaihtoa.

– Jos asioista ollaan eri mieltä, se ei tarkoita sitä, että täytyy olla hiljaa. Aina voi argumentoida rakentavasti. Se haastaa suomalaista jäyhää kulttuuria. Siksi keskustelutaitojen kouluttaminen on tärkeää. Suomalainen kulttuuri kaipaa sitä, että osataan olla eri mieltä ja keskustella monimutkaisistakin aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta, Uski kertoo.

Taito keskustella on myös sukupolvikysymys. Se näkyy some-käyttäytymisessä.

Uskin mukaan kyse on niin sanotun digijalanjäljen suojelemisesta.

– Nuorilla on koko elämä edessään. Pitkää digijalanjälkeä joudutaan varjelemaan ihan eri tavalla kuin kypsemmässä iässä olevat. Monelle juniorille on realisoitunut se. Jos on elänyt kuusikymmentä vuotta ilman somea, digijalanjäljen varjelu tulevaisuuden takia ei ole niin tärkeää, Uski kertoo.

Facebookin käyttö on paljon esillä e-seniorit -toiminnassa Keski-Pohjanmaalla.

Soiten ja eläkejärjestöjen käynnistämässä toiminnassa ikäihmisiä opastetaan sähköisten älylaitteiden ja sosiaalisen median käyttöön.

Facebook on kuningas.

– Instagramista ei kysellä. Ikäihmiset eivät hirveästi jaa kuvia, sanoo kouluttajaPirkko Teirikangas.

Facebookissa kovinta ääntä käyttävät keski-ikäiset.

Ainakin Teirikankaan tuntuman mukaan ikäihmiset ottavat varovaisesti kantaa asioihin sosiaalisessa mediassa.

– Väittelyihin ei osallistu juuri kukaan. Itsekin olen käyttänyt Facebookia pitkään, mutta varon kovia kannanottoja. En halua osallistua keskusteluihin, jotka eskaloituvat helposti. Puskaradiossa olen erityisen varovainen. Vältän tuntemattomien ihmisten provosoimista. Vaikka ihmiset kirjoittavatkin omilla pärstillään, on piikikkäästi vastaaminen suunnattoman helppoa.

Teirikangas ei usko, että sosiaalisen median ilmapiiristä saisi täydellistä edes argumentaatiotaitojen kouluttamisella.

– Kiusaamisesta ja käyttäytymisestäkin on puhuttu niin paljon, mutta ei ihmisen perusluonnetta noin vain muuteta. Ikäihmisten somekäytöstä pitäisin kuitenkin sympaattisena ja aika vaarattomana. Eniten ongelmia tuottavat tyrkyttäjät ja kaveripyyntöjä lähettävät valeprofiilit.

Jos Teirikangas saisi päättää, ottaisiko hän maailman netillä vai ilman?

– Ei, ei, ei! Missään nimessä ei palattaisi aikaan ennen nettiä. Kun osaa käyttäytyä ja omaa medialukutaitoa, se antaa enemmän kuin ottaa. Pienentää sopivasti maailmaa.

Viime vuonna tehdyn kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisten sosiaaliseen mediaan kuluttama aika oli kasvanut kahdessa vuodessa 52 prosentilla. Dentsu Aegis Networkin tutkimuksesta selvisi myös, että ajankäyttö mobiilin parissa oli kasvanut kahden vuoden aikana 87 prosenttia.

Sosiaalisen median eri palveluita ja kanavia suomalaiset käyttivät lähes tunnin päivässä.

Palveluiden suosio kertoo siitä, että niissä on myös paljon hyvää.

Suvi Uski laskee sosiaalisen median parhaisiin puoliin oman identiteetin rakentamisen.

– Sellainen on nuorelle tosi tärkeää. Saadaan niin sanottu sosiaalisen ympäristön virallinen leima tykkäysten ja kommenttien kautta. Samalla päästään sisälle toisten ajatusmaailmoihin, mikä on tosi tärkeä empatiaa lisäävä elementti, Uski sanoo.

Ongelma on se, etteivät ihmiset kohtaa toisiaan elävässä elämässä vaan somessa. Somessa, jossa kuvat muokataan ja elämä rajataan näyttämään huikealta. Kadehdittavalta. Juhlia, herkkuja, ihania vaatteita, upeita meikkejä, ystäviä, kulttuuria, konsertteja ja matkoja.

Näin tilitti tv-toimittaja, juontaja ja bloggaaja Hanna Sumari Ilta-Sanomissa.

Toisaalta sosiaalinen media toimii myös toiseen suuntaan. Sen kautta voi löytää kavereita, ystäviä ja jopa parisuhteita.

Uskin mukaan some voi olla lääke yksinäisyyteen.

– Yksinäisyys on yhteiskuntamme vitsauksia, mutta some voi auttaa ihmissuhteiden luomisessa. Se mahdollistaa suhdeverkostojen ylläpitämisen, mikä lisää hyvinvointia, Uski näkee.

Tuija Matikka on asunut aktiivisimman työuransa jälkeen Portugalissa.

Hän pitää sosiaalista mediaa ikkunana maailmaan.

– Voin päättää itse, minne kaukoputkeni suuntaan ja sulkea verhot niin halutessani. Varsinkin Youtube on aarrearkku, jota ilman en seuraisi yliopistojen huippuluennoitsijoiden luentosarjoja maailmalta.

Myös Facebookia Matikka pitää ennemmin ikkunana kuin käyttäytymisensä peilinä.

– Näen, mitä kaverit tekevät ja mitä vanhoille koulukavereille kuuluu. Ilman Facebookia en olisi heihin yhteydessä. Rutiinini on sellainen, että yleensä käyn aamulla katsomassa kuulumiset. Tavallaan Facebookista on tullut Hesarin korvike, eräänlainen kaiutus.

Some-ikkunansa kautta Matikka näkee maailman muuttumisen ja ikäpolvien erot.

Massayhteiskunta ja pirstaleisuus kohtaavat.

– Luulen, että vanhempi ikäpolvi on tottunut massayhteiskuntaan. Olemme konforsmistisia yhtenäiskulttuurin tuotteita: siitä ei ole kauaa, kun meillä oli kaksi televisiokanavaa ja rauhallinen uutissykli. Sen sijaan tämän päivän nuoret ovat tottunet elämään pirstaleisemmassa ja moniarvoisessa maailmassa. Se näkyy lyhyessä ja visuaalisessa viestinnässä.

Matikan mukaan taito kohdata erilaisia näkemyksiä on kasvanut.

– Yhtenäiskulttuuria ja yhden totuuden Suomea ei enää ole. Luulisin, että vanhempi sukupolvi on aika ihmeissään. Tulee mieleen kirjapainon kehitys. Kun Guttenbergin keksintö oli kehtovaiheessa, kesti 60 vuotta ennen kuin kirjojen sivuihin keksittiin painaa sivunumerot. Nyt olemme somen suhteen vielä koheltamisen vaiheessa. Emme tiedä, mihin tämä johtaa.

Sosiaalisen median koukuttavuus perustuu suurilta osin mielihyvähormonin eritykseen. Hormoni pistää ihmisen avaamaan linkkejä ja seurailemaan tykkäyksiä.

Matikan mukaan "psykologien armeijalla" on sormensa pelissä.

– Pidetään huoli, että ihmisen mielenkiinto pysyy yllä. Peleissä palautteen saa heti ja vaikeusastetta kasvatetaan pikku hiljaa. Somessa on ihan sama: ihminen pääsee sellaiseen dopamiiniaaltoon. Eniten dopamiinia tuottaa reaktioiden odottaminen, ihan kuin kasinolla voiton odottaminen.

Tavoitteena on saada ihminen mahdollisimman usein kurkistelemaan esimerkiksi Facebookin tarjontaa.

– Algoritmit on rakennettu niin, että koskaan ei tiedä, mitä tulee tarjolle. Ihminen odottaa kieli pitkällä, milloin eteen tulee jotain kiinnostavaa.

Matikan mukaan tunnetta voi verrata seksiin. Pienellä erotuksella.

– Seksissä voi saavuttaa täyttymyksen, jolloin dopamiini ja oksitosiini lähtevät kiertämään. Somessa täyttymystä ei annetakaan. Sen sijaan ihminen on jatkuvasti saamaisillaan jotain mielenkiintoista, kuin pelissä, Matikka kertoo.

Mikä on sosiaalisen median tulevaisuus?

Suvi Uskin mukaan lähitulevaisuus on ainakin sitä, että Facebookin, WhatsAppin ja Instagramin ominaisuuksia pallotellaan keskenään.

– Ne kuuluvat samaan yhtiöön. Lisäksi ilmasto on muuttunut aina niin, että nuoret eivät halua olla samassa paikassa vanhempiensa kanssa. Visuaalisuus säilyy tärkeänä elementtinä. Visuaalista materiaalia on helppo tuottaa, vaikka ihmisellä ei olisi sen puolen osaamista.

Instagramista löytyy hittiasemaan kohonnut ircgalleria-tili. Siellä jaetaan julkiseksi unohdettuja kuvia vuosituhannen alusta, ajalta, jolloin nuorisokulttuuria värittivät kovat salamat ja digikamerat.

Sosiaalisen median seula ei ollut päässyt hiomaan poseerauksista sydäntäsärkevää aitoutta.

Uskooko Suvi Uski, että tämän päivän Instagram-kuville päästään joskus naureskelemaan samanlaisessa ironisessa hengessä?

– Varmasti. Kun viestinnän kulttuuri muuttuu koko ajan, maailma muuttuu samaan suuntaan vahvasti. Visuaalisuus on tietyllä tavalla yhtenäistynyt, mikä näkyy vaatteissa ja kampauksissa. Yksi pitkään kasvanut trendi on lähisuhdeviestintä. Omille, hyvin pienille yksiköille suunnattu viestintä lisääntyy.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Näkyykö se jo sosiaalisessa mediassa?

– Vaikeampi kysymys, koska some on arvaamaton. Puhutaan mikrotargetoinnista eli tietyille ryhmille kohdennetusta mainonnasta. Päivälehden sijaan eri yleisöille mainostetaan eri asioita. Samalla ihminen luulee, että kaikki muutkin näkevät samat asiat. Todellisuudessa sen näkevät vain minä ja muut espoolaiset kasvissyöjä-äidit, Suvi Uski kärjistää.

Tuija Matikka on huolissaan trollitehtaiden nousemisesta.

– Ihmisiä manipuloidaan todella kyynisesti. Minä en esimerkiksi saa millään Collective Evolution -sivuston sisältöä pois näkyviltä.

Vuonna 2009 perustettu Collective Evolution on luokiteltu valeuutissivustoksi, joka on keskittynyt etenkin vaihtoehtoisiin terveysvinkkeihin ja salaliittoteorioihin.

– Ehkä minut on jossain luokiteltu elähtäneeksi hipiksi, Matikka nauraa.

Hän jännittää etenkin toukokuun eurovaaleja ja Venäjää myötäilevien poliitikkojen nousua.

– Voittaako Putin? Se olisi kolmas kerta, Trumpin ja brexitin jälkeen. Parin viime vuoden aikana on suollettu paljon hysteriaa ja pelkoja. Meillä olisi ihan tarpeeksi ongelmia ilman tahallista pahan lietsomistakin. Itse yritän vastata mojoviin vainoharhoihin ja organisoituun valheiden levittämiseen realistisella ja toiveikkaalla inhorealismilla, Matikka sanoo.

Hän on huolissaan myös vanhusten asemasta.

Kun elämä digitalisoituu ja sosiaaliset piirit määritellään somessa, ulkopuolelle on helppo jäädä.

Matikka pohti asiaa jo työskennellessään Nokia Datassa henkilöstön kehittäjänä.

– Meillä oli idea niin sanotuista korttelinörteistä, jotka auttaisivat ihmisiä arjen asioissa.

Ihmisiä voisi auttaa teknisten alustojen lisäksi kirjoittamisessa, sillä kirjallisen viestinnän sävy vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka viesti ymmärretään.

Jos organisaatiot kiinnittävät siihen huomioita, mikseivät yksittäiset ihmisetkin?

– Ihmisen täytyy olla hyvä kirjoittaja saadakseen viestinsä esille, sanoo Suvi Uski.

Hänen mukaansa someraivo kuohahtaa usein virheellisen tiedon tai väärinymmärrysten pohjalta.

– Sosiaalinen media kertoo paljon ihmisestä eläimenä. Sosiaalipsykologi voi olla taitava tekemään tulkintoja, mutta tulkintoja tekevät kaikki muutkin toisten käyttäytymisen perusteella. Sosiaalinen aivo tekee jatkuvasti päätelmiä. Ongelma on se, että someen ei voi luottaa kuin teknologiaan, sillä algoritmeja muutellaan koko ajan. Ihminen on manipuloitavissa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä