Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Jos nykyajan nuoret ihmettelevät keski-ikäisten rajoituksia tietotekniikan käytössä, kannattaa mennä ”back to basics” eli elämän alkutaipaleelle.

Sieltä muistojen autotallin nurkalta löytyy sininen Jupiter-polkupyörä, jonka takahaarukkaan on kiinnitetty aikakautensa huippuinnovaatio: räpätti.

Siihen aikaan äidin pyykkipinnat katosivat pyykkinarulta, koska pikkumotoristit tarvitsivat niitä räpättien valmistamiseen.

Homma toimi käytännössä näin: pahvinpalasta leikattiin sopivan kokoinen kappale, joka kiinnitettiin pyykkipinnoilla polkupyörän haarukkaan, pinnojen väliin. Mitä enemmän paloja, sitä tehokkaampi ääni.

Pahveja ja kartonkeja ei ollut siihen aikaan välttämättä tarjolla. Materiaalina käytettiin yleensä muropakkauksia, joiden heikkoutena oli nopea pehmeneminen.

Kehittyneemmissä versioissa räpätit valmistettiin muovista, esimerkiksi jogurtti- tai viilipurkeista. Teknisesti lahjakkaimmat kaverit valmistivat säädettävän räpätin, jonka volyymia säädettiin ohjaustankoon kiinnitetyllä narulla.

Räpätti on niin sanottu onomatopoieettinen eli ääntä muistuttava sana.

Sitten vain menoksi: ”Räpäpäpäpäpäpä”.