maanantai 16.12.2019 | 07:47
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tiina Ojutkangas: Sosiaalisessa mediassa haluan kertoa olevani yhteiskunnallinen vaikuttaja ja sitten toisaalta: Hei, olen ihminen, jolla on elämä

Keskipohjanmaa
Pe 26.4.2019 klo 06:30

Tuntuu kuin jakautuisi vähintään kahtia, kun miettii omaakin toimintaa erilaisissa sosiaalisen median kanavissa, vaikka ihan aitoja ne kaikki elämän osastot ovat.

Joskus tuntuu kuin maailma jakautuisi niin sanottujen tärkeiden ja sitten henkilökohtaisesti tärkeiden asioiden kanssa. Twitterissä sitä esiintyy mukamas viisaampana ja yhteiskunnallisempana toimijana. Siellä käsitellään politiikkaa, aluekehitystä ja otetaan kantaa kansainvälisiin kysymyksiin. Joskus harvoin pysähdytään paikallisiin kysymyksiin: silloin, jos ne ylittävät uutiskynnyksen.

Taannoin rohkenin jakaa Twitterissä maisemakuvan. Sain uusia seuraajia. Kiinnostiko kokkolalainen merenranta kuitenkin enemmän kuin työvoimapula Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla?

Instagramissa jaetaan kauniita hetkiä elämästä ja käydään tykkäämässä toisten maisemista, hetkistä, tunnelmista. Järkevien aihetunnisteiden keksiminen on yllättävän vaikeata, koska tunnen jonkin sortin vastenmielisyyttä oikein pitkiin "hastagh" -ketjuihin ja oikeinkirjoitusvaatimuskin joutuu koetukselle.

Facebookissa näyttäytyvät siviiliarki ja siviilipyhä hehkeimmillään. Haluan kuuluttaa, että "hei olen ihminen, jolla on elämä". Saatan vaikuttaa touhukkaalta ja aktiiviselta, lähes "hellamallilta" ystävän sanoja lainatakseni.

Oikeastihan tykkään eniten maailmassa lukea ruotsalaista dekkaria sohvalla koirien ympäröimänä. Voisin katsoa vaikka kahdeksan tuntia putkeen jotakin pohjoismaista sarjaa maksukanavalta. En halua haravoida tai pestä terasseja. Likaiset ikkunat tekevät pahantuuliseksi, vaikka vuosi sitten hankittu ikkunanpesulaite odottaa kaapissa.

Facebookista selviää, että mieheni on passannut minut pilalle ja hyödynnän somejulkisuutta häikäilemättömästi jakaessani kuvia herkkuaamiaisista, kukkakimpuista tai mökin terassilta.

Pitkien työpäivien kompensaatioksi olen tehnyt laiskottelusta taidetta, ja näprään älypuhelinta aina, kun se suinkin on mahdollista. Janoan uutisia ja sosiaalisen median keskusteluita.

Mutta loppujen lopuksi janoan eniten kohtaamisia. Pikkupuhetta tuntemattoman koiranulkoiluttajan kanssa säästä tai eläimistä. Naapurin käden huiskautusta ja sitä, että tämä pysähtyy vaihtamaan muutaman sanan jokapäiväisistä kuulumisista. Eläköön kevät ja se, että ihmiset kömpivät ulos koloistaan ja kääntävät katseensa valoon.

Saatan vaikuttaa touhukkaalta ja aktiiviselta, lähes "hellamallilta" ystävän sanoja lainatakseni.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »