Paikallisuutiset

Autiotaloista löytyy vuotavia kattoja, lattialla lojuvia adresseja ja tietysti kummituksia – Pedersörestä autiotalon ostanut Henrik Harju tietää mistä puhuu: "Varmaan 10-15 prosenttia ihmisistä voisi harkita täällä asumista, mutta vain viisi prosenttia voisi oikeasti toteuttaa suunnitelman"

Rikkinäisten ikkunoiden takana hiljalleen heiluvat verhot, umpeen kasvanut piha ja vuotavan katon alla haikeasti huokaileva tuuli. Alueen sadat autiotalot ovat joskus olleet täynnä elämää, mutta lahoavat nyt metsiin ja peltojen reunoille tai rapistuvat keskellä kaupunkia. Talojen tarinat eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään.

Esimerkiksi Pedersöressä on vuonna 1953 rakennettu punainen mökki. Sen heinittyneeseen pihaan johtaa kuoppainen hiekkatie. Sisarukset Eevertti ja Hilda rakensivat metsään ensin navetan, sitten talon ja lopuksi aitan.

He ehtivät asua talossa yli parikymmentä vuotta ennen kuin Hilda kuoli syöpään.

– Eevertilläkin oli vissiin syöpä, eikä hän halunnut kokea samaa kohtaloa kuin Hilda. Niinpä hän ampui itsensä tuossa kuistin edessä, talon nykyinen omistajaHenrik Harju kertoo ja osoittaa nurmilänttiä.

Kaapeissa oli ruokaa, seinillä valokuvia ja tuvan lattialla kasa adresseja. Miljöö oli niin kiehtova, että olen sen jälkeen kuvannut kaikki matkan varrelle osuneet autiotalot. Henrik Harju

Eevertin kuoleman jälkeen talo päätyi vanhalle pariskunnalle, joka piti sitä aluksi kesämökkinään. Lopulta se jäi tyhjilleen yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes Harju kahlasi syvän lumihangen läpi ja seisahtui sen pihalle vuonna 2003.

– Olin etsinyt vanhaa hirsitaloa jo pidemmän aikaa, mutta ohittanut tämän talon myynti-ilmoituksen täysin. Kun pääsin pihalle, totesin, että tässä se oikea talo nyt on.

Ostopäätöstä ei voi kuitenkaan sanoa millään tavalla järkeväksi. Vaikka talo oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, sen remontoiminen vaatisi paljon aikaa ja kasapäin rahaa.

Autiotalon voi ostaa pikkurahalla, ja loput rahat säästyvät remonttiin. Jos joku haluaa tehdä elämänsä työn ja korjata autiotalon, se on todella hienoa! Tapio Kaunisto

Taidetta opiskelevalla Harjulla oli suuret suunnitelmat. Hän asuisi talossa itse, mutta rakentaisi pihamaalle vierasmökkejä taiteilijoille ja museotiloja kokoelmilleen. Suureen mäntyyn pitäisi saada puumaja, navettaan latobaari esiintymislavoineen, metsään veistospuisto ja asuntovaunuun sauna.

– Ja sitten voisin kaivaa lammen, jonka keskellä olisi saari, jossa asuisi pupuja, Harju naurahtaa.

Suunnitelmat ovat kuitenkin jämähtäneet suunnitelmien tasolla. Harju ei ole vielä ehtinyt saada edes suihkua tai sisävessaa valmiiksi. Opiskelut ja työt veivät kaiken ajan, joten muutaman vuoden aikataulu vaihtui pidemmän tähtäimen tavoitteeseen: Harju toivoo nyt, että hän saisi jotakin valmiiksi eläkeikään mennessä.

– Asuin kyllä talossa kymmenen vuotta, mutta kun emäntä ja perheen perustaminen tulivat mukaan kuvioihin, piti etsiä lapsiystävällisempi asunto. Vaikka olisin ehtinyt rakentaa suihkun ja vessan, tämä olisi talvisin liian synkkä ja pimeä paikka lapsille.

Nyt Harju asuu perheensä kanssa Pedersören mökkiä vanhemmassa talossa, joka on kuitenkin päivitetty huomattavasti paremmin nykyaikaan. Mökistä on tullut harrastustila ja rauhallinen piilopaikka arjen keskelle.

– Olen nähnyt täällä lepakoita, kettuja, ilveksiä, pöllöjä, peuroja ja hirviä. Luultavasti yksi karhukin käväisi pihalla, ja kerran taivaalla näkyi ufo. Tämän lähemmäs luontoa tai luonnotonta ei pääse millään, hän toteaa.

Ja luonnottomasta puheen ollen: talossa kummittelee. Eevertti on kuitenkin Harjun mukaan rauhallinen kummitus, joka tulee yllättäen käymään ja lähtee yhtä yllättäen pois.

– Oletan, että Eevertin mieltä ei jäänyt kaihertamaan mikään, joten siksi kummittelukaan ei ole ahdistavaa. Eevertti oli kulturelli humoristi, joka toimi joulupukkina kylän juhlissa, soitti viulua ja kirjoitti näytelmiä. Hän oli samanlainen pöhlö sosiaalinen erakko kuin minäkin.

Harju tietää mistä puhuu, sillä hän on käynyt myös sellaisissa autiotaloissa, jotka ovat nostaneet karvat pystyyn tunnelmallaan. Kaikista kamalin kokemus oli Saksassa, jossa Harju meni yksinään tutustumaan autioon sairaalaan, luostariin ja kouluun. Rakennukset olivat kaikki samassa pihapiirissä.

– Kävelin ensin koulun läpi eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sairaalan ovella lämpötila laski kymmenen astetta, mutta uteliaisuuttani menin kuitenkin sisään.

Itsekseen lentelevät pikkukivet saivat Harjun kuitenkin ottamaan nopeasti jalat alleen.

– Kotona selvitin rakennusten historiaa. Luostarissa asui munkkeja, jotka auttoivat hylättyjä lapsia. Sitten tuli Hitler, joka tapatti satoja kehitysvammaisia lapsia sairaalan tiloissa. Ei siis ole mikään ihme, että aution sairaalan tunnelma on hiukan ahdistava.

Harju päätyi kuvaamaan autiotaloja taidekoulutuksensa ansiosta. Hän ajoi kerran Pietarsaareen kaverinsa ja kameroiden kanssa. Matkan varrella he huomasivat talon, jonka ovi oli auki ja ikkunat rikottu.

– Kaapeissa oli ruokaa, seinillä valokuvia ja tuvan lattialla kasa adresseja. Miljöö oli niin kiehtova, että olen sen jälkeen kuvannut kaikki matkan varrelle osuneet autiotalot.

Ulkomailta Harju on löytänyt autioita sairaaloita, luostareita ja tehtaita, mutta Suomessa autioiksi ovat jääneet lähinnä pienet torpat, maatilat ja rintamamiestalot. Harjun valokuviin on tallentunut yli 200 autiota rakennusta. Joistakin kuvista hän on muokannut maalauksia ja sekatekniikkatöitä.

Autiotalojen kuvaamiseen liittyy kuitenkin sääntöjä. Jos ovet ovat lukossa, Harju ei mene sisälle. Talossa ei rikota mitään eikä sieltä oteta mitään mukaan. Vierailusta saa jäädä muistoksi ainoastaan jalanjälki autiolle pihalle tai pölyiselle lattialle.

– Ja jos julkaisen kuvia, en tietenkään paljasta tarkkoja osoitetietoja, vaan kerron sijainnin ympäripyöreästi esimerkiksi maakunnan mukaan.

Vaikka Harju onkin tarkka kuvaamisen ja kuvien julkaisun suhteen, on Kokkolan paikallishistoriaa tutkivaTapio Kaunisto huolissaan yhä yleistyvästä urban exploring -harrastuksesta. Kyseessä on urbaani löytöretkeily, joka tarkoittaa käytännössä ”näkymättömien” tilojen tutkimista. Muun muassa hylätyt rakennukset, aavekaupungit, tunnelit, viemärit ja kaivokset ovat suosittuja tutkimuskohteita.

Harrastajat noudattavat eettisiä sääntöjä eivätkä kerro rakennusten sijaintitietoja julkisesti, mutta Kauniston mukaan julkaistuista kuvista saa kuitenkin melko helposti selville kuvan ottamispaikan.

– Ja kun talon sijainti selviää, siellä alkaa pyöriä nuorta porukkaa tai laitapuolenkulkijoita. He saattavat rikkoa paikkoja, ja lopuksi koko paikka tuikataan tuleen, Kaunisto varoittaa.

Kaunisto itse tuntee Kokkolan kuin omat taskunsa. Hän on tutkinut Kokkolan asukkaita ja taloja pitkään, ja tietää monia tarinoita. Siitä huolimatta hän ei suostu paljastamaan niistä yhtäkään.

– Miltei jokaisella autiotalolla on omistaja enkä minä halua olla syyllinen siihen, että joku polttaa toisen omaisuutta sen vuoksi, että minä olen paljastanut liikaa.

Niinpä Kaunisto puhuu Kokkolan autiotaloista vain yleisellä tasolla. Kokkolassa on 11 931 rakennusta ja 1500 huvilaa. Niistä satakunta on tyhjillään.

Vain muutama autiotalo on rakennettu 1800-luvulla. Suurimman osan rakentaminen ajoittuu 1920-luvulta 1980-luvulle. Tyhjillään on monta sodan jälkeen rakennettua rintamamiestaloa, turkistarhauksen kulta-aikoina tarhojen yhteyteen rakennettua tilaa ja 1970-luvun kosteusvaurioista kärsivää rakennusta.

Aivan Kokkolan kaupunkialueelta löytyy useita kymmeniä autiotaloja. Ullavasta, Kälviästä ja Lohtajasta puhumattakaan.

– Kirkonmäen alueella on monta tyhjää taloa. Sannanrannalla on useampi rakennus. Ja autiotaloja löytyy myös Ykspihlajasta, Linnusperältä ja Rödsöstä. Oikeastaan niitä on kaikkialla.

Suurin osa autiotaloista on perikuntien omistuksessa. Talon viimeisten asukkaiden lapset ovat usein muuttaneet muualle, mutta eivät halua purkaa tai myydä vanhaa taloa. Yleensä kukaan ei kuitenkaan jaksa pitää autiotalosta huolta.

Kokkolan kaupungin hallinnassa on tällä hetkellä noin kuusi purettavaa kohdetta, jotka ovat aikoinaan olleet asuinkäytössä. Ne sijaitsevat kaupungin vuokratonteilla, joten rakennuksille on joko haettu tai tullaan hakemaan purkulupaa.

– Kaupungin politiikka menee niin, että kun vuokralainen lähtee, talo puretaan ja tontti tullaan hyödyntämään tehokkaammin. Asuntoja ei vuokrata tai myydä eteenpäin niiden huonon kunnon vuoksi, Kokkolan kaupungin vastaava kiinteistöpäällikköAnssi Loukko kertoo.

Loukon mielestä ränsistyneistä taloista on hyvä päästä eroon, sillä ne eivät kaikkien mielestä sovi kaupunkikuvaan. Varsinkaan silloin, kun talojen ikkunat rikotaan ja seinät sotketaan.

Kokkolassa autiotalojen väärinkäytöt ovat kuitenkin melko harvinaisia. Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Jouni Leppälälle ei tule mieleen, milloin autiotalo olisi viimeksi palanut, eikä hän näe tilanteessa ongelmaa.

Samoilla linjoilla on myös rikoskomisarioAnders Åfors Kokkolan poliisista. Hänen tiedossaan ei ole yhtään keskustassa sijaitsevaa autiotaloa, joka olisi väärässä käytössä. Maaseudulta sellaisia voi toki löytyä, mutta mahdollinen häiritsevä käytös ei näy lainkaan rikosilmoitustilastoissa.

Lain mukaan kiinteistöä saa kuvata kadulta käsin eikä autiotalon ikkunasta sisään kurkistaminenkaan ole rikollista. Jos kuitenkin murtautuu lukittuun asumattomaan taloon, puhutaan Åforsin mukaan hallinnan loukkaamisesta.

– Ja vaikka talon ovet eivät olisi lukossa, voi sisälle mennessään silti syyllistyä hallinnan loukkaamiseen. Jos siellä rikotaan jotakin, täyttyvät vahingonteon tunnusmerkit. Ja jos autiotalo poltetaan, on kyseessä vahingonteko tai törkeä vahingonteko riippuen talon arvosta ja tuhoutuneen omaisuuden määrästä, Åfors selventää.

Usein aution kiinteistön arvo on pyöreä nolla, mutta tonttimaa voi kiinnostaa siitä huolimatta, että autiotalot sijaitsevat yleensä huonojen kulkuyhteyksien varressa ja kaukana vesistöistä. Autiotalon ostaminen voi kuitenkin olla yllättävän vaikeaa.

– Ensin täytyy selvittää talon omistajasuhde. Tietoja voi kysyä kaupungin rakennusvalvonnasta, poliisilaitoksen osoitetietorekisteristä tai maistraatista, mutta oikeastaan vain kaupungilla on mahdollisuus antaa tiedot. Lisäksi EU:n tietosuojasääntöjen uudistus hankaloittaa tilannetta entisestään, Kaunisto kertoo.

Tilanne on Kauniston mukaan harmillinen, sillä jos autiotaloja ryhdyttäisiin kunnostamaan ajoissa, ne säilyisivät asuinkelpoisina pitkään. Hänen mielestään ehjän katon omaava vanha hirsirakennus on huolellisen kuntotarkastuksen jälkeen melko turvallinen ostos.

– Kunnostaminen vaatii tietenkin aina työtä ja viitseliäisyyttä. Autiotalon voi ostaa pikkurahalla, ja loput rahat säästyvät remonttiin. Jos joku haluaa tehdä elämänsä työn ja korjata autiotalon, se on todella hienoa!

Ja vaikka autiotalon ostaminen ei kiinnostaisi lainkaan, saa niistä kuitenkin olla kiinnostunut. Se on nyt melkeinpä muodikasta.

– Ihmisten innostus paikallishistoriaan on kasvanut kovasti. Kaikki lähti sukukirjasta, joka oli ennen pelkkä nimiluettelo, mutta nykyään tarinallinen kertomus henkilöineen ja tapahtumineen. Sitä kautta on lisääntynyt myös kiinnostus kiinteistöjen tutkimiseen.

Myös haamut ja henget kiinnostavat. Kaunisto on huomannut, että ihmiset kulkevat pimeässä taskulamppujen kanssa voidakseen kokea jotakin yliluonnollista.

– Yleensä haamut esiintyvät nimenomaan vanhoissa rakennuksissa. Itse en usko aaveisiin, mutta Kokkolassakin on sattunut selittämättömiä tapauksia.

Yläkerrasta kuuluvat askeleet ja seiniltä putoavat taulut luokitellaan perinteisesti aaveiden työksi. Kun ovi paiskautuu kiinni, ei kuitenkaan ole Kauniston mukaan syytä huoleen.

– Vanhat talot kallistuvat aina johonkin suuntaan. Niinpä ovi läimähtää kiinni hyvin pienestä ilmanpaineen muutoksesta, hän selventää.

Kun Henrik Harju vielä asui Pedersören mökillään, hänkin näki toisinaan uteliaita ihmisiä pihalla. Vanhaa rakennusta luultiin autiotaloksi, mutta pihalla oleva auto sai tulijat kääntymään nopeasti matkoihinsa.

Eevertti-haamun satunnaisista vierailuista huolimatta metsän keskellä asuminen oli Harjusta hyvin rauhallista ja mukavaa. Sellainen ei kuitenkaan sovi kaikille.

– Varmaan 10-15 prosenttia ihmisistä voisi harkita täällä asumista, mutta vain viisi prosenttia voisi oikeasti toteuttaa suunnitelman. Kun lähtee tuvasta ulkohuussiin keskellä yötä 25 asteen pakkasessa, myrskylyhdystä loppuu polttoaine eikä vessapaperia löydy mistään, tulee väkisinkin mieleen, että onko mitään järkeä asua näin alkeellisesti. Mutta plussia on kuitenkin paljon enemmän kuin miinuksia!