Paikallisuutiset

Eläkkeelle jääminen oli alavieskalaiselle Meeri Rinta-Joupille kova paikka, sillä työ piti elämän rytmissä

Viime elokuussa Meeri Rinta-Jouppi rämpi syvissä vesissä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion ympäristöterveyden johtaja olisi halunnut jatkaa vielä töissä, vaikka oli hyvinkin eläkeiässä. Jatkaminen olisi ollut vielä mahdollista, mutta työnantaja pani paikan hakuun.

– Olin katkera. Työ antoi turvallisuuden elämääni, en edes tajunnut kuinka väsynyt olin. Kävin töissä, menin Karin luokse Hoivalle ja tulin kotiin. En jaksanut muuta, mutta pelkäsin, että elämästä menee rytmi, kertoo Meeri Rinta-Jouppi nyt.

Hän suorastaan hehkuu tyytyväisyyttä ja suunnitelmia ja elää kuin ensimmäistä kevättä, nauttii pihapiirin linnunlaulukonsertista, kasvattaa laatikkopottua, tekee pikkuhiljaa kasvimaata ja käy miehensä Karin luona Hoivalla päivittäin. Hän on lopettanut kodin kaupittelemisen lapsilleen ja päättänyt jäädä asumaan Kähtävänojan varteen Alavieskaan omaan pihapiiriin.

Veikeästi hymyillen hän kaavailee elävänsä sata vuotta, joista ehkä pari viimeistä voisi olla jossain hoitolaitoksessa. Siihen asti hän nauttii omasta pihasta ja ostaa tarpeen mukaan palveluja. Hän on aloittanut siitä, että puolentoista hehtaarin tontin ruohonleikkuu on ulkoistettu tulevaksi kesäksi. Jossain vaiheessa hän aikoo ostaa myös siivouspalvelun.

Jokaisella muistisairaalla pitäisi olla kiukkuinen omainen. Meeri Rinta-Jouppi Omaishoitajaliiton varapuheenjohtaja

– Epäilen, että lapset eivät säästyneitä eläkerahojani mukaani laita, kun minut tuhkataan. Taivaassa rahaa ei käytetä ja helvetissä ne palavat, veistelee Meeri Rinta-Jouppi.

Oma sairastuminen pysäytti. Ensin viikko kotona huonossa kunnossa ja sitten viikko sairaalassa tipassa antoi aikaa miettiä.

– Sairastuin fyysisesti, kun voin henkisesti niin huonosti. Kortisoni valvotti ja mietin, että voin synkistellä ja surra itseni hautaan tai sitten ryhtyä katsomaan elämää positiivisesti. Silloin myös ymmärsin, että en olisi pystynyt itse itseäni työstä irrottamaan.

Meeri Rinta-Jouppia voisi varmaan kuvata sanojensa mittaiseksi naiseksi. Viime viikon tiistaina hän soitti entiselle esinaiselleen ja pyysi anteeksi rumia ajatuksiaan ja katkeruutta, jota hän oli potenut, kun joutui jättämään työnsä.

Hän myös pohdiskeli sitä, kuinka eläkkeelle jäävää voisi auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja katsoo, että keskusteluapu olisi tarpeen. Jonkun pitäisi kertoa, miten voi valmistautua uuteen elämäntilanteeseen. Murheiden kuuntelija voisi olla työterveydessä, ehkäpä psykologi. Vähintäänkin vertaistukea pitäisi olla saatavissa. Työorientoitunutta loukkasi henkisen hädän nonseleeraaminen. Kun hän sanoi joutuvansa eläkkeelle, tuttavat totesivat hänen pääsevän eläkkeelle.

Uuteen kevääseen kuuluu se, että kotona on meneillään turhan tavaran läpikäynti. Omassa elämässään olevien lasten tavaroiden varastohotelli lakkautetaan vuoden sisällä. Ensi kesänä pihalle ilmestyy vaihtolava, jonne menee se tavara, joka ei lähde kiertoon.

– Oma työhuone kotona on vielä koskematta. Sen läpikäyminen vaatii vielä hiukan sulattelua.

Kodin tavaramäärää lajitellessa löytyi myös sisarelta joskus saatu lentävä lehmä. Nyt se huvittaa lahjan saajaa, jonka sielunmaisema on maaseutu ja lemmikkinä lehmä. On tullut aika, kun lehmätkin lentävät.

Rinta-Joupin perheyhteisö on aina ollut tiivis. Nyt Meeri-äiti voi kertoa lapsilleen puhelimessa, että tänäänkin on hyvä päivä. Lasten ei enää tarvitse murehtia äidin jaksamista. Myös sisarusten yhteys on tiivistä ja ympärillä on ystäviä.

Lasten isä, Kari Rinta-Jouppi, sairastui jo 23 vuotta sitten Alzheimerin tautiin ja on vuodesta 2007 ollut ensin Alavieskassa hoidossa ja nyt lähes 10 vuotta Hoivalla, Ylivieskan terveyskeskuksen hoivaosastolla.

– Ehdimme olla 15 vuotta naimisissa ennen kuin Kari sairastui. Kari oli kiinnostunut tietotekniikasta ja halusi ottaa sen käyttöön, mutta hän ei oppinut. Ne olivat ensimmäiset merkit sairaudesta. Niinpä minä, tietotekniikkavastainen, opin myös tekniseksi tukihenkilöksi.

Kalliossa ja sen edeltäjissä Meeri Rinta-Joupille kertyi yli 40 työvuotta. Hän on agronomi ja eläinlääkäri siksi, että sai syntyä hyvinvointivaltioon. Keskikouluun ei ehkä olisi ollut asiaa, jos se ei olisi ollut kunnallinen. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli mahdollista saada valtion takaama asuntolaina.

Tällä naisella on sana hallussaan ja monta puhetta pidettynä. Tänään torstaina hän avaa omaishoitajapäivät Oulaisissa, mutta yhtä hyvin hän pitää puheen körttiseuroissa tai eläinlääkäripäivillä. Jutellessa hän hyppelehtii asiasta toiseen ja pyytelee sitä välillä anteeksi. On vain niin monta asiaa kerrottavana.

– Urani huipulla olin Ylläksen huipuilla palovartijana kolmena kesänä ylioppilaskirjoitusten jälkeen, muistaa hän kesken kaiken mainita.

Meeri Rinta-Jouppi puhuu kipeistäkin asioista avoimesti.

– Jokaisella muistisairaalla pitäisi olla kiukkuinen omainen, vakuuttaa Meeri Rinta-Jouppi.

Puolisonsa sairastamista hän kuvaa pitkäksi saattomatkaksi. Se ei ole ollut helpointa elämää. Muistisairas mies olisi siirretty jo kolme kertaa saattohoitoon, mutta vaimo on vaatinut hoitoa keuhkokuumeeseen ja kokee, että tänä päivänä hänet myös otetaan vakavasti.

– Sen olen päättänyt, että häntä ei elvytetä eikä vielä Ylivieskasta muualle hoitoon, mutta kehkokuumeet hoidetaan.

Meeri Rinta-Jouppi on sitä mieltä, että muistisairas ymmärtää ja muistaa enemmän kuin me niin sanotut terveet ymmärrämme. Hän näkee miehensä silmistä sen saman rakkauden kuin lähes 39 vuotta sitten, kun pariskunta vihittiin. Tämä myös vastailee ynähtelemällä ja katselee odottaen ovelle, kun tietää mihin aikaan vaimo on tulossa käymään. Se rakkaus kantaa vaikeinakin päivinä.