tiistai 21.5.2019 | 07:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anni Lehtimäki: Keskipohjalaisuus on tauti, josta ei parane

Keskipohjanmaa+
Ma 13.5.2019 klo 06:30 [päivitetty ma 10:51]

Muutettuani kuusi vuotta sitten pois lapsuudenkodistani opin uudelleen puhumaan. Tuhti ja painokas keskipohjalainen murre ei enää soljunut luontevasti. Suustani alkoi tulla neutraalia yleiskieltä, jonka seassa vain yksittäiset sanavalinnat paljastivat kuulijoille, etten ehkä ollutkaan kotoisin opiskelukaupungistani. Ajattelin, että olin ehkä alkanut unohtaa murrettani. Kuuluin niihin ylioppilaisiin, jotka eivät voineet odottaa pääsevänsä pois kotipaikkakunniltaan. Kotiympyrät oli nähty läpikotaisin eikä niissä tuntunut olevan mitään, minkä päälle olisi kannattanut alkaa rakentaa elämää. Pitkään aikaan en kaivannut takaisin enkä ymmärtänyt, miltä kotiseuturakkaus tuntuu. Joskus sitä kuitenkin yllättää itsensäkin: olen alkanut ymmärtää paluumuuttajia.

Kaikki alkoi siitä, kun aloin toden teolla kaivata merta. Sisämaassa samaa tunnelmaa ei vain tavoita, vaikka kuinka tuijottelisi järvenselkää. Kun kerran heräsin aamuneljältä tyhjistä grilliruokapaketeista tappelevien lokkien elämöintiin ja ajattelin, että kylläpä niiden kiljunta tuo ihanasti mieleen merenrannan, tajusin kotiseututunnelmoinnin edenneen jo huolestuttavan pitkälle.

Kotikylä tuskin on muuttunut entistä vauhdikkaammaksi, vaikka sen kulmat ovatkin alkaneet saada mielessäni nostalgista hehkua. Niin juuret vain toimivat: samalla tavalla kuin vanhetessa huomaa muistuttavansa vuosi vuodelta enemmän omia vanhempiaan, alkaa myös vanhan kotiseudun tunnelma tuntua ankean sijaan kotoisalta. En voi sanoa, etteivätkö myös elämän realiteetit vaikuta asiaan. Oman asunnon ostamista miettiessä tulee väkisinkin mieleen, että kotipuolesta saisi omakotitalon huokeasti verrattuna siihen, mitä tiheämmin kansoitetussa Suomessa saa varautua maksamaan kerrostaloasunnosta. Toisaalta mietin, miksi samat myynti-ilmoitukset seisovat tonteilla vuodesta toiseen tavoittamatta ostajia. Onko veren veto kotiin päin todellakin vain nostalginen tunne, joka uhkaa peittää alleen sen, että väki vähenee ja elämän edellytykset karkaavat pitkien automatkojen päähän?

Hiljattain muutin joksikin aikaa takaisin Himangalle. Parissa päivässä täysiverinen himankalainen puheenparsi puski taas päälle: aloin juoda kotoisasti kahavia ja laittaa leivän päälle juustua. Oma murre ei katoakaan mihinkään, vaan talvehtii mielen perukoilla valmiina heräämään, kun ympäröivä elämänmeno kutsuu sitä esiin.

Heräsin aamuneljältä tappelevien lokkien ääniin ja ajattelin, että niiden kiljunta tuo ihanasti mieleen meren.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »