Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kun kaikesta on aina kamalasti aikaa, niin on myös yhteisestä ajasta upean pässini kanssa. Se oli silloin kun nykyinen lammasmuori pataljoonani oli tyttöikäisiä, hankin niille seuralaiseksi Herra pässin.

Pässiä lähdettiin hakemaan Pelson vankilasta. Kaikkihan sen tietävät, että Pelson vankilassa, vangit tuomioitansa suorittaessaan kasvattavat ja hoitavat hienoa suomenkarjan geenipankkia. Kasvattavat muun muassa maan kuuluja upeita suomenlampaita. Minä tuosta joukosta ostaa päräytin uuhineitojeni iloksi kaikista komeimman. Ruskeavillaisen, isopallisen ja käheä-äänisen Herra pässin, jolle heti päätin nimenkin: Siitä tuli Gunnar, Pelson-Gunnar.

Gunnar-pässi tuotiin vankilasta tilalle ja laitettiin keskilaitumelle. Siinä se seisoi ja katseli ympärilleen. Ruskeat sieraimet väristen, suuret korvat molemmin puolin päätä lerpattaen se seisoi keskellä tanhuaa ja nosti ylähuultaan ilmaa hörppien. Näki tilan toisella laidalta uuhineitolauman. Silloin Gunnarin rinnasta purkautui käheän matala mölähdys, se tervehti morsiamiaan.

Lammasneidot seistä nakottivat omalla laitumellaan hipihiljaa, rivissä ripirinnan. Tarkkailivat tulijaa ja olen täysin varma siitä, että jos osaisin lammasta täydellisesti puhua, olisin rivistä kuullut hermostunutta hihitystä ja vienon kysäisyn: Onko kenelläkään lainata huulipunaa.

Jätin lampaat laitumilleen ja jatkoin omiin hommiini. Ajattelin, että vasta hitusen myöhempään syksyllä Gunnar pääsee uuhien kanssa laitumelle, jotta tulevat karitsoinnit tapahtuisivat vasta keväällä. Gunnar päätti toisin, hetkisen päästä näin sen aituun ulkopuolella. Juoksin rötkäleen kiinni ja kampesin sen takaisin. Ei aikaakaan kun se oli taas aitauksen ulkopuolella. Näin jatkui koko loppukesä. Gunnar ei koskaan pysynyt omalla laitumella, en tiedä kuinka se sen teki, mutta aina se oli vapaana. Se laidunsi vapaana, uuhineitojen laitumen aidan ulkopuolella aina siihen hetkeen saakka, että päästin sen luvan kanssa osaksi laumaansa.

Gunnar oli täydellinen herraspässi ja toimelias. Valitettavasti Gunnar sairastui sittemmin virtsakiviin ja kuoli nuorena. Upeaa pässiä jäi kaipaamaan kymmenen uuhta ja 25 karitsaa ja yksi lampuri.

Edelleen myöhäissyksyisenä iltana kun kurvaan pihalleni hiljennän heti syreenipuskalta. Olen ihan varma, että keskellä pihaa seistä nakottaa , korvat molemmin puolin päätä lerppuen, vapaa Gunnar-pässi.