Paikallisuutiset

Kokkolalainen Didrik Kinnari hullaantui kuorma-autoista 15-vuotiaana pesupoikana kuljetusliikkeen hallilla – Tänään valmistuva yhdistelmäajoneuvonkuljettaja nauttii monipuolisesta työstään: "Välillä vien rehua, välillä kaivinkoneen osia"

Nelisen vuotta sitten kokkolalainenDidrik Kinnari kuurasi kuorma-autoa teollisuushallissa. Jättiläismäisen ajoneuvon prameus viehätti suuresti 15-vuotiasta pesupoikaa.

Innostus kahmaisi mukanaan alalle. Toimenkuva laajeni pian ruuvaajaksi pajan puolelle, ja työvuoroja tuli lisää. Kun luvat olivat CE-kortin myötä kunnossa, alkoivat muun muassa auraushommat ratin takana.

Perjantaina yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi valmistuvan 19-vuotiaan Kinnarin matka ohjaamoon ei suinkaan ole mutkaisimmasta tai epätavallisimmasta päästä. Logistiikka oli ykkösvaihtoehto varsin varhaisessa vaiheessa.

– Silloin nuorempana rakennuspuoli kiinnosti hiukan. Sekin jäi, kun pääsi näkemään täällä raskasta kalustoa, työnantajansa Kuljetusliike Thodenin taukotiloissa istuskeleva Kinnari muistelee ensikohtaamista.

Eihän sitä ikinä ole valmis, mutta eniten oppii töissä. Didrik Kinnari Tänään valmistuva yhdistelmäajoneuvonkuljettaja

Käteen ojennettava todistus lämmittää hänen mieltään. Koulutus suo täyden ammattipätevyyden kortteineen päivineen, mitä Kinnari osaa arvostaa.

– Ilman CE-korttia saisi ajaa vain kuorma-autolla eli ilman kärryä. Pelkkää kuorma-autohommaa on kuitenkin vähän. Yleensä kärry pitää työtehtävissä ottaa perään, jotta tuottavuus paranisi. Koulutuksen avulla saatava CE-kortti siis antaa paljon paremmat mahdollisuudet työllistyä.

– Kortti on myös tosi kallis. En osaa sanoa tarkkaa hintaa, mutta puhutaan useista tuhansista euroista.

Ammattiopistoaikaa Kinnari kuvailee mukavaksi. Teoriapäivät toki tuntuivat käytännön miehestä pitkiltä.

Videosulkeisia ja perusteiden opettelua riittikin yllin kyllin aloitusvuotena. Ne oli hoidettava pois alta, hän järkeili. Meno muuttui, kun toinen lukuvuosi alkoi.

– Rupesimme ajamaan kuorma-autoa ja harjoittelemaan erilaisia hommia, kuten alalla yleisesti käytössä olevan koukkulaitteen hallintaa. Koulun nosturiautolla pääsimme kokeilemaan, mitä mistäkin vivusta tapahtuu.

– Muistan, kun sain nosturiauton radiokapulan ensimmäistä kertaa käteeni. Aloin kokeilla sitä ja ajattelin, että opin lentämään ennen kuin tämä laite on hallinnassa. Pikku hiljaa senkin käyttö on mennyt selkärankaan, hän virnistää.

Lisäoppia tuli ammennettua työssäoppimisjaksojen aikana. Yhden jakson mittaisia opintosuorituksia oli kaksi: yksi toisena vuotena, yksi päätösvuotena. Jälkimmäinen periodi on parhaillaan Kinnarilla käynnissä.

– Koulu antaa hyvän pohjan ja tämä (työssäoppimisjakso) viimeisen silauksen. Eihän sitä ikinä ole valmis, mutta eniten oppii töissä, Kinnari pohtii.

Maistiaisia muutaman vuoden verran kuorma-autokuskin arjesta saanut Kinnari on tehnyt mielenkiintoisia havaintoja työnkuvasta.

– Tämä on loppujen lopuksi aika vapaata puuhaa, mikä on hyvä asia. Tiellä saa olla rauhassa, vaikka onkin aikatauluja sun muuta.

– Epäsäännöllisyys on ammatin huono puoli. Päivän aikana on niin paljon muuttujia, että päivän mitta voi muuttua yhtäkkiä. Melkein tekisi mieli sanoa, ettei ole yhtäkään kuljetukseen liittyvää työpaikkaa, jonka työntekijä voisi aamulla sanoa minuutilleen kotiintuloajan.

Huristelu liukkaalla tiellä pääteiden ulkopuolella ei ole pala kakkua kovimmallekaan ammattilaiselle. Myös kuivalla kelillä kuorma-auton käsittelyssä on omat niksinsä henkilöautolla ajamiseen verrattuna.

– Ennakointi muuttuu eniten kuorma-autolla ajossa. Sillä yrittää päästä tasaiseen vauhtiin ja välttää turhat pysähdykset, jotka vievät polttoainetta ja aikaa.

Tulevaisuuden kuviot Kinnari on hahmotellut pitkälti valmiiksi. Valmistumisen jälkeen työt Thodenilla jatkuvat. Orastava uraputki katkeaa talvella, jolloin käsky käy armeijaan.

– Olen viihtynyt todella hyvin Thodenilla. Täällä työ on niin monipuolista. Välillä vien rehua, välillä kaivinkoneen osia. Aina voi hypätä verstaan puolelle, jos ei satu olemaan paljoa ajoa.