Paikallisuutiset

Pankkimies Anssi Ala-Kopsalan sivutyö rehupellolla – "On mukava, kun on konkreettista tekemistä ja työ tulee valmiiksi"

Kuivuva timoteiheinä tuoksuu makealta Rutkun aavalla. Lempeä tuuli pyyhkii lakeutta. Suuri ajosilppuri jyristää pitkin niitettyä nurmea ja nielee sisäänsä heinää kuin paksua köyttä, pienii sen pikkuisiin pätkiin ja sylkee silpun vieressä kulkevan traktorin vetämään rehukärryyn.

– Kuorman tekeminen kestää seitsemän minuuttia, ajosilppuria ohjaava Anssi Ala-Kopsala toteaa ja seuraa herkeämättä silppurin torvesta syöksyvän rehuvirran suuntaa. Suurin kärry vetää 56 kuutiota rehua, muut vähemmän.

Urakoitsijoista ja Knuutin tilan omasta väestä koottu rehuketju toimii tehokkaasti. Ketjussa on kymmenkunta miestä. Yksi niittää, toinen pöyhii, kolmas ajaa karholle ja neljäs kerää kuormia. Viisi traktoria kuskeineen siirtävät rehukuormat pellolta tilalle, jossa yksi mies levittää ja tiivistää rehun pyöräkuormaajalla laakasiiloon.

Anssi Ala-Kopsala ei ole ihan tavallinen urakoitsija, sillä miehen päivätyö on asiakkuusjohtajana Keski-Pohjanmaan Osuuspankissa.

– Kaikki lähti liikkeille siitä, että veljeni Atso mietti hinattavan tarkkuussilppurin hankkimista. Olin teininä lukenut Maatilan Pirkasta eteläsuomalaiselle tilalle ulkomailta hankitusta ajettavasta silppurista. Tila oli tuolloin aikaansa edellä. Haaveilin, että edes joskus pääsisi näkemään ajosilppurin.

– "Eikö ajosilppuri olisi komia" ehdotin Atsolle, johon hän ovelana tokaisi, että "osta sinä". Taka-ajatuksena oli, että hän saisi samalla kuskin ajosilppurille.

– Niin minä ostin vuonna 2009 käytetyn, 18 vuotta vanhan ajosilppurin, jolla harjoiteltiin. Jo toisen kesän jälkeen kone kuitenkin paloi, kun keräsin silppurilla kuivaa olkea ja olkipöly roihahti palamaan.

– Muutaman viikon kuluttua löysin netistä Skotlannista ajosilppurin, jonka ostin kuvien perusteella. Kone tuli marraskuussa laivalla. Hain sen satamasta ja se huollettiin kuntoon Korrin pajalla Nivalassa.

– Tämä alkoi harrastuksena ja sellaisena olen sen halunnut pitää: vastapainona päivätyölle. On mukava, kun on konkreettista tekemistä ja työ tulee valmiiksi. Samalla säilyy kosketus maatilayrittäjien arkeen.

Urakointi tapahtuu työnantajan suostumuksella ja sivutoimiluvalla. Kyse ei kuitenkaan ole aivan tavallisesta, rahaa lähinnä vievästä harrastuksesta.

– Nykyajan työelämässä on hyvä aina olla B-suunnitelma varalla. Urakointi kantaa itsensä, Ala-Kopsala vakuuttaa laskentatoimen ekonomin koulutuksellaan.

Hän käyttää sivutoimeensa palkattomia vapaita elleivät kesälomapäivät riitä.

– Onhan se samalla rentouttavaa. Pankinjohtajat ovat kesät viheriöllä. Tavalla tai toisella, Anssi vitsailee.

Asiakaskunta kasvoi uuden kaluston myötä kotitilasta nykyiseen kolmeen tilaan.

– Vuonna 2016 hehtaarimäärät olivat sellaiset, että saatoin neuvotella Jari Palolan kanssa upouudesta ajosilppurista. Menossa on neljäs kesä uudella kalustolla. Kauhean mukava ajella. Työ oli aiemminkin tehokasta, mutta nyt on myös ajomukavuutta, Ala-Kopsala toteaa.

Äänieristetyssä ohjaamossa on mukavan viileää ja näköalat ovat mahtavat. Jääkaapista voi ottaa välipalaa.

Robotiikka on apuna peräkärryn tasaisessa täytössä, mutta ihmissilmääkin tarvitaan. Torven lipassa on kamera, josta tulee kuvaa kärryn sisältä ohjaamon näytölle.

– Kuvasta näkee hyvin, mikä on tilanne. Tarkkana on oltava, sillä traktori ja kärry ovat noin metrin päässä silppurista.

Näytöllä vilistää tietoa sadon määrästä ja kuiva-ainepitoisuudesta.

– Ajosilppuri on lopulta aika yksinkertainen ajettava. Kone on iso, joten tärkeintä on oppia, miten lähellä traktoria ajetaan. Työhön pitää keskittyä.

Ajosilppurit ovat yleistyneet parinkymmenen vuoden aikana maakunnassa. Muutamilla tiloilla on oma kone, ja urakoitsijoilla on yhteensä yli kymmenen konetta. Ajosilppuri on kallein kaikista maatalouden koneista, noin 450 000 euroa eli suunnilleen saman verran kuin hakkuukone.

– Ehkä kolmannes alueen karjatilojen rehusta korjataan ajosilppureilla. Toinen kolmannes korjataan perinteisillä hinattavilla tarkkuussilppureilla ja viimeinen kolmannes rehusta kääritään paaleihin. Pieni osa rehusta kerätään noukinvaunuilla, Ala-Kopsala arvioi.

– Ajosilppurin ohjaamossa en yleensä mieti työasioita. Joitakin työpuheluja voin hoitaa tarpeen mukaan. Asiakastiloilla työskennellessä saa tuntumaa kasvukaudesta ja maatalouden haasteista. Ilon aiheet ovat samat: tuntuu hyvältä, kun lehmät saavat laadukasta rehua talveksi.

Työpäivät ohjaamossa ovat pitkiä. Koneet pysähtyvät vain ruokataukojen ajaksi.

– Kuuntelen ajaessani äänikirjoja ja musiikkia. Nyt on menossa Matthew Walkerin Miksi nukumme - Unen voima -kirja, joka on mielenkiintoista kuultavaa. Yöunista olemmekin yrittäneet pitää kiinni, sillä väsyneenä virheet kertautuvat.

Anssi on palkannut urakointiyritykseensä myös toisen kuljettajan.

– Toni Toivola on ollut töissä aamuvuorossa ja itse teen iltavuoroa.

Ala-Kopsala asuu perheineen Kokkolassa. Kesäpaikka ja urakointiyrityksen tukikohta on kotipuolessa Toholammilla.

Ohjaamon näytöltä näkee Knuutin Tila Oy:lle siihen mennessä kerätyn sadon määrän: 805 000 kiloa eli noin 10 tonnia tuoresatoa hehtaarilta.

– Saamme päivässä talteen talven eväät sadalle lehmälle, kun kaikki toimii hyvin.

– 70 hehtaaria tulee tehtyä sunnuntaille. Eilen tehtiin samana verran. Kymmeneltä aloitettiin ja tehtiin iltakymmeneen. Tänään aloitettiin yhdeksältä. Olen tyytyväinen, jos puolen yön aikaan on koneen kanssa hallilla Toholammilla ja pääsee kotiin.

Ensimmäinen rehusato on tänä vuonna keskimääräistä parempi.

– Karholla on heinää todella paksusti. Kasvustot ovat selvästi tiheämpiä kuin viime keväänä. Viime vuonna sato jäi 60 prosenttiin keskimääräisestä, Anssi Ala-Kopsala kertoo.

Vaikka rehun määrä ja laatu ovat tärkeitä, pitää urakoitsija myös rehua syövät lehmät mielessään.

– Kolmen asiakastilamme lehmät tuottavat maitoa yhteensä noin 4,2 miljoonaa litraa. Kuluttajien pöytiin menevä lopputuote on se tärkein tavoite, Ala-Kopsala toteaa.