lauantai 20.7.2019 | 21:09
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Hannu Björkbackan sunnuntaipakina: Sydän jonka minulle annoit

Hannu Björkbacka Keskipohjanmaa+
Su 30.6.2019 klo 10:00

Ei, ei, ei - en millään voi ottaa vastaan kaikkia niitä onnitteluja, kukkasia, kiitoksia ja samppanjapulloja, joita minun syliini valtoimenaan syydätte! Omaperäinen aloitus on varastettu Benny Hilliltä.

Olen korvannut talvisodan hengen Sodankylän hengellä. Mieluista palkintoa vastaanottaessani väitin, etten ole ikinä voittanut mitään. Unohdin viidennellä luokalla koulujenvälisissä saamani lautasen, toisen palkinnon lausunnasta.

Koskaan en ole saanut niin paljon huomiota, tutuilta ja tuntemattomilta, kuin viime viikkoina, elävässä elämässä ja sosiaalisessa mediassa. Onnentoivotuksia, katukättelyitä, halauksia, virtuaalisia ylävitosia, sähköposteja, whatsappeja, mesejä. Palkinnon merkitys on saattaa jotain tietoisuuteen, huomatuksi. Kunkin pitäisi vuorollaan saada jokin palkinto. Andy Warholin ”viisitoista minuuttia kuuluisuutta” ei ole pois oikeasta. Kaikki ansaitsevat tulla huomatuiksi.

Onnittelut, kättelyt ja halaukset merkitsevät sydämen antamista hetkeksi toiselle. Pienten sydänten lahjoittaminen on tullut arkiseksi somessa. Muistan, mikä poru syntyi, kun Twitterin tähdet muuttuivat sydämiksi. Itsekin valitin. Halusin vain asiallisesti merkitä jotain nähdyksi tai muistiin. Ei tunteita pliis, olen suomalainen! Nyt kaikki on toisin. Rohkeimmat jakavat Facebookissa jo punaisia sydämiä, tai sateenkaaren värisiä.

Osa ahkerimmista somelaisista on alkuinnostuksen jälkeen ryhtynyt pidättelemään. Tykkäämisiä jaetaan säästäen, kuin ne kuluisivat käytössä. Heille voisi sanoa Sodankylän linja-autoaseman baarissa vaivihkaa kuulemani kansanviisauden: Ei se järvi soutamalla kulu. Jaettu sydän saattaa nykyisessä kiertotaloudessa palata takaisin, osua omalle kohdalle.

Menipä taas sosiaalisen median mainokseksi. (Joskushan ne kolmetuhatta seuraajaa on saatava täyteen.) Haitatkin ovat olemassa. Harva meistä on somenmuutoksen kieltäjä. Mutta pessimisti olen vain siihen saakka, kunnes aurinko alkaa paistaa. Pidän somen hyötyjä suurempina kuin haittoja. Moni on siellä pystynyt lievittämään yksinäisyyttään, osallistumaan, liittymään joukkoon. Ja tullut ehkä ensi kertaa huomatuksi, löytänyt virtuaalisen perheen ja ystäväjoukon.

Silti joskus sydämiä ja tykkäyksiä antaessa miettii, että pitäisikö vähän toppuutella. Eihän sitä välttämättä tunne toista ollenkaan! Mitähän sekin ajattelee? Toisaalta, ei sitä opi itseäänkään, lapsiaan tai puolisoaan koskaan tarpeeksi tuntemaan. ”Olen outo täällä itsekin”, totesi ohjaaja Nicholas Ray.

Muistan usein Tennessee Williamsin näytelmää, Viettelyksen vaunun loppua. Sitä, missä Blanche DuBois sanoo kuuluisan The Comfort of Strangers -repliikin. Miten se pitäisi suomentaa? Vieraan turva? Twitter-kaverini ehdotti ”vieraan lämpöä” tai ”vieraan lohtua”. Selväsanaisin käännös löytyy kuitenkin elokuvaversiosta: "Kuka ikinä oletkin, olen aina turvannut vieraiden ystävällisyyteen."

Kuulun Blanchen tiimiin. Tuntemattomiltakaan saatuja pieniä sydämiä ei pidä aliarvioida. Nekin voivat kantaa ihmistä seuraavaan kadunkulmaan. Kannattaa elää vaarallisesti. Laittaa vain sille se sydän, ja katsoa mitä tapahtuu. Vaikka kuinka nolottaisi.

Lainaan tähän loppuun Benny Hillin sijasta toista koomikkoa, Arppa Airolaa:

– Olkaa noloja. Sillä nolot voittaa!

Kirjoittaja on 30 vuotta Keskipohjanmaahan elokuvista kirjoittanut paljasjalkainen kokkolalainen, joka sai tämän kesän festivaaleilla Sodankylä-palkinnon.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »