sunnuntai 15.9.2019 | 20:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tuuli Tahkokorven kolumni: Tässä elämä on – Oma, kallis mutta ei tarpeeton: välillä uupuneen korkeakouluopiskelijan pohdintaa PMMP:n kappaleen kautta

Keskipohjanmaa
To 11.7.2019 klo 06:30

Viime päivien myrsky korkeakouluopiskelijoiden uupumisen vähättelystä, mikä lähti HS:n kolumnista liittyen Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kannanottoon, käy välillä toteen minunkin kohdallani.

Tein viime lukuvuotena 12-tunnin työpäiviä yliopistolla. Pistimme kaiken likoon hyvien journalististen juttunäytteiden eteen. Tämän ohella kävimme muita kursseja sekä yritimme tehdä erottuvia hakemuksia työharjoitteluun iltamyöhään. Osa paloi loppuun. “Jäävät hartiat väkevän, suuren pieneksi kuin heikonkin”.

Pidän lomaa vain jouluna ja syys- ja talvilomaviikolla. Keväisin työ ja opiskelu menevät päällekkäin. Tahti jatkuu vielä ainakin kolme vuotta, kunnes elämässä alkaa kilpailu alalla, jossa vakituinen pesti on kiven alla.

Välillä tuntuu, että keskinäinen kilpailu siitä, riittääkö, näkyy myös lähipiirissäni ja sosiaalisessa mediassa. “Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen, ostin kadun mieheltä pyörän, joudun nyt oikeuteen. Joku toinen aina edellä ottaa irti kaiken minkä saa”. En ole joutunut oikeuteen pyöräkaupoista enkä omista siskoa, mutta ei minulla ole kyllä nyt mahdollisuutta asuntolainaan tai perheeseen, kun en tiedä, missä asun seuraavana kesänä.

Kesätyöt ovat antoisia kokemuksia, joista olen hyvin kiitollinen. Mutta työnkuvaani ei kuulu käsien heiluttelua, vaan ihan oikeita työpäiviä ja -tehtäviä. Töitä ei saa nykyään pelkällä hakemuksella. Kesätyörekrystä on tullut joissain paikoissa jopa kolmivaiheinen. Se tietää monen kuukauden epätietoisuutta.

Vaikka kaikessa epävarmuudessa nautin opiskelijastatuksestani, joudun jatkuvasti miettiä rahatilannettani, vaikka teen kesät töitä. Maksan kesän ajan kahden asunnon vuokraa ilman opinto- tai asumistukea. En haluaisi aloittaa syksyäni opintolainalla, jota on jo kertynyt, vaan kerrankin säästää tulevaan.

Mietin monesti, miksei joitain kiinnosta opiskeluissani muu kuin se, kauanko ne vielä kestävät. Luulin, että asenne olisi toinen. Moni mieltää korkeakoulun pakkopullaksi elämässä - että huh, enää pari vuotta jäljellä ja sitten pääset sieltä pois. Pitkä työura ennen eläkettä minusta vasta suoritus onkin.

Heille kun oli niin tärkeää, että pääsen jatko-opiskelemaan. Tekisikin mieli kysyä itse rämmityn pääsykoeurakan jälkeen, että “mistä mun pitäis ketäkin kiittää?”

Ja minnekö aion mennä töihin, kun valmistun? Jos työelämä olisi niin helppoa, niin kyllä minulla olisi vastaus valmiina. “Miks kysyt, miten käytän päivät jotka vielä saan, tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?”

Maksan kesän ajan kahden asunnon vuokraa ilman opinto- tai asumistukea.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »