Viihde

Kokkolainen Simo "Simodeus" Korkia-Aho on muusikko, joka erottuu massasta – Tanssimuusikosta on sukeutunut kameleontti, joka viihdyttää niin vihreässä dinosauruspuvussa, Elviksen vermeissä kuin havaijilaispaidassa

Länsipuiston koulun discosta ura urkeni ja sen jälkeenSimo ”Simodeus” Korkia-Aho on tehnyt yli 5 000 keikkaa eikä loppua näy. Tiistaina 53-vuotispäiviään juhlinut musiikin monitoimimies myöntää, että muusikkous on hänen kutsumuksensa.

– On minussa kyllä herännyt opettajuuskin ja sitäkin haluaisin vielä tehdä – mutta rinnakkain, ei toisensa pois sulkien.

Opettajan pätevyyden Korkia-Aho on hankkinut aikuisiällä. Nuorena hän opiskeli ensin kauppaopistossa ja sen jälkeen Lundin yliopistossa Ruotsissa. Ensimmäisessä vierähti puoli vuotta, toisessa pari vuotta.

– Kyllä niistä myyntimiehen hommiin apua oli ja sitähän tein siskon firmassa muutaman vuoden. Eikä myyntimiehen kokemuksesta haittaa ole ollut keikkamuusikkonakaan. Töiden hankkiminen on melkoista itsensä myymistä.

Pitää siis erottua joukosta, olla monipuolinen. Täytyy myös uudistua ja nähdä vaivaa pysyäkseen pinnalla.

Rakkaus musiikkiin syttyi vanhempien sisarusten mukana.

– Isoveljeni Seppo oli suuri idolini. Hänen keikkajuttujaan kuunnellessani päätin, että joskus minäkin.

Ensimmäisiä sointuja Simo Korkia-Aho opetteli veljensä akustisella kitaralla. Sitten aukesi taivas, kun veli osti hänelle joululahjaksi sähkökitaran.

– Olin jotain 12–13-vuotias. Opiskelin itsekseni soittamaan ja aika pian meillä oli muutaman luokkakaverin kanssa bändi.

Ensimmäiselle bändille ei keikkoja ehtinyt tulla. Pari muutakin viritelmää oli ennen kuin Korkia-Aho yhdessä Juha Ahvenniemen ja Jyrki Heinosen kanssa pääsi soittamaan koulun discoon.

– 16-vuotiaalle oli elämys soittaa salin täydelle yleisölle.

Väliin tuli armeija, opiskeluja, myyntimiehen hommia ja vuosi Radio Kokkolassakin. Musiikki kulki vähin rinnalla, mutta palo ammattilaiseksi oli kova.

– Ajattelin, etten korkealta putoa jos kokeilen. Meillä oli veljeni Sepon ja Pesolan Karin kanssa Sepe Susi bänd.

Bändin tavaramerkkinä olivat mahdollisimmat rumat lyhyet kravatit. Miehet jopa myivät niitä keikoillaan.

– Melkoinen myyntivaltti ne olivatkin. Mitä rumempi, sitä parempi hinta.

Yhden miehen bändi syntyi uuden polven syntikan, keyboardin mukana 1990-luvun alkupuolella.

– Siinä oli diskettiasema ja pystyin soittamaan sinne valmiit taustat.

Samoihin aikoihin itseopiskellut muusikko kaipasi vahvistusta ammattitaitoonsa. Hän pääsikin konservatoriolle Ilmolahden Hannun lauluoppilaaksi.

– Hannu laulatti kansanlauluja ja ooppera-aarioita. Eiväthän ne olleet minun musiikkiani, mutta sain hyvää oppia. Erityisesti hioimme hengitystä ja muuta tekniikkaa. Klassisen musiikin opiskelusta on ollut kyllä se etu, että pystyn yllättämään keikoilla kuulijat – kevyen musiikin sekaan aarian tai pari.

Korkia-Aho nauraa, että Hannun mukaan hänellä olivat aloittaessa kaikki mahdolliset virheet, joita laulajalla voi olla.

– Nyt laulunopettajana voin hyödyntää senkin ajan. On helpompi opettaa, kun on omakohtaista kokemusta.

Lauluopintojen lisäksi Korkia-Aho opiskeli teoriaa – istui omien sanojensa mukaan pikkutyttöjen kanssa samoilla tunneilla.

– 12 vuotta kesti, että sain käytyä konservatorion ja ammattikorkeakoulun ja sain itse laulunopettajan paperit. Nyt olen lopettelemassa Oulun yliopistossa maisteriopintojani. Gradu on 30 sivua vaille valmis eli toivottavasti syksyllä olen valmis musiikinopettaja.

Opinnot ovat kuitenkin olleet sivujuonne muusikon uralla. Yhden miehen bändinä itsensä myyminen alussa kangerteli.

– Eräänkin kerran Kokkolassa haettiin Kake Randelinille korvaajaa ja minä olin viimeinen, jolle soitettiin. Seuraavalla kerralla, kun sama ravintoloitsija tarvitsi tähden peruutuksen takia jonkun lavalle, hän soitti minulle ensimmäisenä.

Simo Korkia-Aho sanoo keikkojen myymisen olevan edelleen kovaa hommaa. Tanssiravintolat ovat vähentyneet ja muusikoita on paljon.

– Pitää siis erottua joukosta, olla monipuolinen. Täytyy myös uudistua ja nähdä vaivaa pysyäkseen pinnalla.

Korkia-Aho pystyy laulamaan viidellätoista kielellä. – Jopa latinaksi, japaniksi ja turkiksi. Kaikkia kieliä en luonnollisesti varsinaisesti osaa, mutta laulujen sanat pitää ymmärtää, että tietää mitä laulaa.

Vuonna 1994 perustetun Ohjelmatoimisto Simodeuksen repertuaari on laaja ja tarjontaa löytyy joka lähtöön. Mistä moinen tyylien ja hahmojen kirjo on löytynyt?

– Kiitos kuuluu Katinkullan ravintolapäällikölle. Hän kyseli, että pystyisinkö vetämään heidän italialaisten vieraidensa kunniaksi musiikillisen teemaillan.

Korkia-Aho ei tyytynyt italialaiseen musiikkiin, vaan mietti asustuksensa tarkkaan. Valkoinen liituraitatakki, mustat kiiltäväpintaiset housut, valko-mustat lakeerikengät ja leveälierinen hattu olivat kuin suoraan mafiaelokuvasta.

– Huivi vielä kaulaan Pavarottin tapaan ja se oli siinä. Vedin kevyen italialaisen musiikin lisäksi muun muassa Andrea Bocellia. Siitä tuli melkoinen show ja se oli hiton kivaa.

Samainen ravintolapäällikkö toivoi lapsivierailleen jotain ekstraa.

– Appiukon saunassa ajatus iti ja vaimon kanssa sitten ideoimme Simosauruksen. Vaimon serkku ompeli vihreän villakankaisen asun, jossa on 2,5 metriä pitkä häntä ja alla vanutoppaus.

Sittemmin laivakeikalla toivottiin välipalaa saurukselle ja niin syntyi Kapteeni Kaskelotti, jonka jutut ovat hurjaakin hurjempia.

– Vai mitä mieltä olet Kokkolan vesillä mato-onkeen tarttuneesta kahdeksanmetrisestä kaskelotista, jota merikarhu väsytti monta päivää?

Kun shown tielle oli lähdetty, oli helppo etsiä viritellä monenlaisia teemailtoja. Yksi rakkaimmista Simo Korkia-Aholle on Elvis.

–  Elvis-ilta sai kantaesityksensä muuten myös Katinkullassa.

25 vuodessa laulurepertuaaria taustanauhoineen on Simo Korkia-Aholle kertynyt yli tuhannen biisin verran.

– Alussa syntikat olivat rajallisia. Nyt kun tekniikka on kehittynyt, ei rajoitteita enää ole. Voin tehdä virtuaali-instrumenteilla aidon kuuloisen soundin.

Teemailtojen ohessa Korkia-Aho tekee keikkoja myös toivelauluperiaatteella. Koko biisivalikoima on listattuna ja kuulijat voivat valita mieleisensä ja toivoa.

– Onhan se melko sillisalaatti, mutta myös toiveiden mukainen. Viimeksi sellaisen keikan vedin Oulussa rantaravintolassa ja siellä oli väkeä ihan simona.

Ravintola- ja laivakeikkojen lisäksi Korkia-Aho tekee paljon yksityiskeikkoja häihin ja syntymäpäiville.

– Noin 400 häät olen soittanut ja laulanut – sekä kirkossa että hääbileissä. Aina mukana on morsiusparin toivebiisit.

Vieläkin miehen ääni värähtää, kun hän muistelee koskettavinta hääkeikkaansa. Tyttären viimekesäisissä häissä hän lauloi morsiusparille säveltämänsä ja sanoittamansa laulun kirkossa.

– Se oli urani kovin paikka. Vaimo epäili, pystynkö laulamaan, koska jo itse vihkiminen herkisti. Kun pääsin flyygelin ääreen, jännitys kuitenkin katosi.

Muusikon ura ei ole pelkkää soittamista ja laulamista. Simo Korkia-Aho laskee, että keikkakilometrejä on kertynyt 25 vuodessa noin kaksi miljoonaa kilometriä. – 50 kertaa maailman ympäri.

– Onhan se usein raskasta, mutta pidän kyllä ajamisesta.

Korkia-Aho muistelee, miten hän alkuaikoina kuljetti ”kamansa” peräkärryssä. Kun tyttäret olivat pieniä, perhe oli joskus mukana kolmekin viikkoa rundilla. Peräkärryyn lastattiin soittokamojen päälle pulkat ja muut vermeet.

– Kylpylöissä esiintyessäni saimme usein sviitin, johon mahtui koko nelihenkinen perhe. Emilia-tyttäremme viisivuotiaana tokaisikin kerran tavallista vaatimattomampaan huoneeseen päädyttyämme: ”Mitä, eikö me saatukaan sviittiä?”

Nyt kun lapset ovat jo maailmalla, vaimo lähtee usein mukaan keikkamatkoille. Tarvittaessa hän jakaa ajovuorot.

– Vaimon ja perheen kulkeminen mukana auttaa jaksamaan. Ei sen puoleen, rakastan tätä työtä. Koskaan ei ole paskamaista lähteä keikalle. Oikeastaan minä olen musiikin harrastaja, jolle maksetaan harrastuksesta.

Välillä Simo Korkia-Aho heittäytyy remonttireiskaksi. Hän on harrastuksenaan remontoinut kolmetoista asuntoa. Osan hän on myynyt, osassa on vuokralaisia.

– On kiva lähteä välillä tekemään vesieristyksiä tai tapetoimaan. Se on minulle arjen pieniä iloja. Käsillä tekeminen antaa sitä paitsi ajatuksille toisenlaista virikettä. Musiikkia tehdessä on toinen osa aivoista käytössä.