Paikallisuutiset

Pidro on kulkenut Pohjanmaalla sukupolvelta toiselle – Kokkolan perinnepeli on muodostanut peliporukoita ympäri seutua, ja nyt sitä voi pelata myös verkossa

Kokkola

Noin 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa laivaan lastattiin suomalaisten paluumuuttajien lisäksi pelikortit. Ne kulkeutuivat Kokkolaan, jossa Amerikassa suosittu ja sieltä opittu pedro-korttipeli muuntui pidroksi. Pidrosta muodostui suosittu korttipeli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kokkolasta Närpiöön ulottuvan alueen lisäksi korttipeli on edelleen suosittu Louisianassa sekä Nicaraguassa.

Pelin pitkä historia ja etenkin Kokkolan alueelle juurtuneet juuret ovat tehneet pidrosta niin kutsutun Kokkolan kansallislajin. Pidrokulttuuri on pitkäaikaisen harrastajan,Raimo Harsusen mukaan edelleen vahva.

– Kokkolan ympäristössä pelataan todella paljon. On mies- ja naisporukoita ja erilaisia paikkoja, kuten kouluja, joissa pelataan.

Pidro on seurapeli. On tärkeää, että kaverin kanssa synkkaa. Pelin ohessa puhutaan maailman asioista ja parannetaan maailmaa. Raimo Harsunen

Muun muassa Öjassa, Rödsössä, Pietarsaaressa ja Hotelli Nukkumatissa on Harsusen mukaan omat peliporukat. Kuningaspaikka, kuten Harsunen sanoo, on Alavetelissä, jossa pelataan kahdesti vuodessa Euroopan mestaruudesta. Kaukaisimmat osallistujat tulevat yleensä myös Pohjanmaan alueelta.

Vaikka Pidro on suosittu lähinnä Pohjanmaalla, on kokkolalainenNiklas Indola yhdessä veljensä Patrik Indolan kanssa levittänyt sanaa korttipelistä. Loppukeväästä pidrosta julkaistiin internetversio, joka oli Indolan veljesten pitkäaikainen harrastusprojekti.

– Ajatus lähti pikkuveljen kanssa noin 15 vuotta sitten. Pelatessa tuli vastaan tilanne, jossa mietimme, mitähän tässä tilanteessa olisi kannattanut tehdä. Teimme simulaatio-ohjelman excelissä ja kehitimme tietokonerobotin, joka osasi pelata suhteellisen hyvin. Sitä kautta näimme, miten olisi kannattanut pelata, Niklas Indola kertoo.

Projekti eteni vaiheeseen, jossa ohjelman pystyi ladata omalle koneelle. Siihen muotoon virtuaalipidro jäi reiluksi kymmeneneksi vuodeksi, kunnes kehittyvä teknologia sai veljekset takaisin virtuaalipelin pariin.

– Pari vuotta sitten saimme idean, että ei peliä kannata jättää pöytälaatikkoon pölyttymään. Saimme inspiraation ja koodasimme pelin nettiin, Indola selvittää.

Uuteen verkkoversioonwww.greentable.fi -sivulle kehitettiin yli tusina uutta tietokonepersoonaa, jotka pelaavat eri tyyleillä. Myös tarinaa pelin ympärille kehitettiin, minkä seurauksena voittoisa pelaaja voi siirtyä korkeammille tasoille ja saavuttaa virtuaalisia palkintoja.Tähän mennessä virtuaalipidroa on Indolan mukaan pelattu noin kymmenentuhatta kertaa.

Tekniikan kehittyessä myös perinteinen käsipelillä pelattava korttipeli on pitänyt pintansa, ja seurustelu onkin olennainen osa pidroa.

– Pidro on seurapeli. On tärkeää, että kaverin kanssa synkkaa. Pelin ohessa puhutaan maailman asioista ja parannetaan maailmaa, Harsunen sanoo.

Harsunen on yhdessäÅke Niemen,Matti Annalan jaEero Jäväjän kanssa osa porukkaa, joka pelaa Kruununvoudintalolla kaksi kertaa viikossa. Voudintalon ”konklaavilla” on Harsusen mukaan pitkät ja vahvat perinteet. Moni on käynyt pelaamassa jo toistakymmentä vuotta. Korttipakka avataan aamulla kello kuusi ja pelatessa sekä tuttavien kanssa seurustellessa voi vierähtää useampi tunti.

– Kahvit keitetään aamulla kello kuusi ja noin kymmeneen asti pelaamme maanantaisin ja perjantaisin, Jäväjä kertoo.

Peliporukat muodostuvat yleensä tuttujen ja sukulaisten kautta, minkä lisäksi pidroa pelataan usein perhepiirissä. Kahvivastaavana pitkään toiminut Jäväjä kuitenkin toivottaa kaikki tervetulleeksi Voudintalon peleihin. Lisää osallistujia toivotaan.

Seura on tärkeässä roolissa, sillä pidro on neljän hengen paripeli, jossa parit pelaavat toisiaan vastaan. Parit keräävät pisteitä voittamalla pistekortteja tikeissä. Vaikka koko korttipakka on käytössä, pelattavana ovat vain valtit sekä valttimaan kortti numero viisi, niin kutsuttu ”pidro”. Valtiksi lasketaan myös valtin kanssa samanvärinen, toisen maan viitoskortti.

Jokainen pelaaja saa yhdeksän korttia kolmen kortin erissä. Peli alkaa ”huudoilla”, jolloin parit lupaavat, montako pistettä saavat itse valitsemallaan valtilla. Korkeimman huudon luvannut ilmoittaa, mikä maa on valtti. Muut kädessä olevat kortit laitetaan sivuun ja kortteja jaetaan lisää niin, että pelaajan käteen jää kuusi korttia. Mikäli valttikortteja on vähemmän kuin kuusi, loput kortit toimivat hämäyksenä. Isoimman valtin pelannut voittaa tikin ja kaikkien korttien ollessa pelattu, parit saavat pisteet voittamistaan korteista valttikakkosta lukuun ottamatta. Kortti numero kaksi menee sen pelanneelle parille. Jos huudon voittanut pari saa vähemmän pisteitä kuin huuto oli ollut, pari menettää huudon määrän pisteitä. Peli päättyy, kun toinen pareista on saanut yhteensä 62 pistettä.

– Peli on vähän kuin bridge. Pisteitä kerätään huudon verran tai yli, tai mennään sen verran pakkaselle, Indola tiivistää.

Monet Kruununvoudintalon pelaajistaovat pelanneet pidroa jo 60 vuoden ajan. Osalle on tarttunut mukaan myös EM-kulta. Harsusen mukaan korttipelissä täytyy olla hieman juoni ja ottaa riskejä. Sattumallakin on suuri rooli, sillä peli ei pitkän kokemuksenkaan jälkeen kulje aina suunnitellusti.

– Vieläkin menee väärin. Hyvin nuorena aloitin, 16-17 -vuotiaana. Olen harrastanut jalkapalloa ja silloin täytyi matkustaa linja-autolla. Linja-autossa piti olla pidropöytä ja jos ei ollut, pelikassit laitettiin keskelle lattiaa ja pelattiin siinä.

Myös Niemelle pidro tuli tutuksi nuorena.

– Aloitin pidron noin 15-vuotiaana. Serkku tuli käymään Kokkolasta ja sekoitti kortteja jo pihalla.

Sittemmin kansallislaji on kulkeutunut sukupolvelta toiselle. Nykyään harrastajien määrää on vaikea arvioida juuri sen vuoksi, että pidroa pelataan usein perheen ja tuttavien kesken. Myös harrastajien keski-ikää on Indolan mukaan haastavaa arvuutella, mutta suosituin peli näyttäisi olevan yli 40-vuotiaiden keskuudessa. Nuorten silmissä korttipelien suosio on Indolan mukaan hiipunut.

– Facebookin tykkäysten perusteella käyrä kulkee 40-60 -vuotiaiden ikäluokassa. Itse pelasin jo kouluikäisenä, mutta nykyään koulussa ei taideta niin pelata. Korttipelit ovat jääneet vähän jälkeen. Verkkoversio on kuin pidron toinen tuleminen.

Mikä sitten on salaisuus pidron suosioon?

– Pieni jännitys ja riskinotto. Täytyy osata aavistaa ja lukea toisen kortteja. Kortin juoksu vaihtelee myös monella lailla. Joskus kortti käy, joskus ei. Tulee sattumia, Harsunen sanoo.

Indola on samoilla linjoilla.

– Peli on sopiva balanssi taitoa ja tuuria. Täytyy tietää, milloin ottaa riskejä ja milloin ei. Samanlaista peliä ei ole koskaan.

• Paikallisuutiset

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä