maanantai 16.9.2019 | 15:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vili Ruuskan urheilukolumni: Kyseenalaista pesishistoriaa

Keskipohjanmaa
La 24.8.2019 klo 19:00

Eihän siitä mihinkään pääse. Pesäpallokausi 2019 oli tuloksellisesti keskipohjalaisittain valtavan synkkä. Kolme joukkuetta Ykköspesiksessä, yhtä monta putoamista.

Maakunnan edustus ensi kaudella Ykköspesiksessä on enää kahden oljenkorren varassa. Osallistumisoikeuden voivat tuoda kabinettipäätös tai miesten suomensarjan pohjoislohkon voittaja eli Haapajärvi tai Ylivieskan kakkosjoukkue. Sanonpahan vain, että mitä todennäköisimmin nousukarsinnoissa vastaan asettuva Alavus on suhteellisen kova kanto kaskessa.

No, ottelusarjat pelataan paperin sijaan tekonurmella. On joka tapauksessa mahdollista, ettei näiden seutujen klaaneja nähdä kaudella 2020 Ykköspesiksessä.

Se olisi äärimmäisen kurja juttu alueen pesisväelle. Tuiki harvinainenkin. Vuodesta 1991 lähtien jokaisena vuotena vähintään yksi maakunnan joukkue on nimittäin nähty joko Super- tai Ykköspesiksessä. Putki voi olla pidempikin – tiedonhakijan sinnikkyys ja digitaaliset todisteet loppuivat 1990-luvun alkuun.

Vauhtia on luonnollisesti aika ajoin haettu suomensarjasta. Joku on kuitenkin aina vuorollaan kantanut divarisoihtua. Vaan ei näillä näkymin enää ensi kesänä.

Erityisen harmillisena näen tilanteen alueen lupaavimpien A- ja B-ikäisten kannalta. Useimpien kehitystä suomensarja ei välttämättä palvele optimaalisesti. Toisaalta Superpesiksessä heidät syötäisiin pelillisesti elävältä, ja rooli jäisi pieneksi.

Sopivinta kasvualustaa ei nyt ole tarjolla, mikä on suunnaton harmi.

Pikapuoliin takaisin? Helpommin sanottu kuin tehty. Onhan aina helpompaa pudota kuin nousta. Raivostuttava sanonta, mutta totta joka sana.

Suomensarjan pudotuspelisysteemi on armoton. Kolme kierrosta klaaratakseen eli tiketin Ykköspesikseen tienatakseen on voitettava kuusi peliä yhdeksästä, eikä läpihuutokiinnityksiä tule. Ei edes päätyyn asti meneville.

Työmaata riittää, jotta pudonneen joukkueen saisi pidettyä kasassa tai ainakin tarpeeksi iskukykyisenä. Kun tiedossa on kivinen tie loistoon, moni pelibussissa ikänsä istumalihaksiaan ja vapaa-aikaansa kuluttanut konkari jättäytyy pois projektista.

Nuoret lahjakkuudet eivät tuhlaa kehityksen kannalta arvokasta vuotta pudotuspelisyksyn odotteluun. He ajattelevat uraansa ja nostavat kytkintä, jos mahdollisuus siihen tarjoutuu. Siinä ei ole mitään tuomittavaa.

Oma lukunsa on seuran tahtotaso. Vieläkö janotaan menestystä ja – mikä tärkeintä – onko valmiuksia tehdä taloudellisia satsauksia? Suomensarjan kulut ovat nollaluokkaa tuhottomaan kalliiseen Ykköspesikseen verrattuna, mutta penneittä ei sieltäkään ponnisteta ylös.

Kun nämä tekijät summaa yhteen, tuoreiden putoajien ylle ilmaantuu (aina) tummia pilviä. Eivät kiistaton lajikulttuuri ja ansiokas seuratyö kuitenkaan muutamassa kuukaudessa noin vain häviä.

Uusi tuleminen on siis kummallakin paikkakunnalla täysin mahdollista. Ehkä jo ensi kesänä.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »