Paikallisuutiset

Yxpila MK Kokkolasta on motoristien kaveriporukka, joka ajaa torstaisin lähiseutujen nähtävyyksille – Moottoripyöräharrastajien määrä on vähentynyt, mutta yhteistoiminta on hyvin aktiivista

Joka torstai joukko Ykspihlajan motoristimiehiä suuntaa yhdessä ajoreissulle. Siksakkikuviossa etenevä ryhmä koostuu kuusikymppisistä miehistä, jotka ovat vanhoja tuttuja samalta kylältä. He kutsuvat itseään epävirallisesti Yxpila MK:ksi.

Torstaiajot starttaavat lähtökahveilla pubi Vanhassa Kipparissa. Kuvassa Ari Junttila, Jari Vörlin, Jarmo Kankainen ja Jan-Erik Niemi.
Torstaiajot starttaavat lähtökahveilla pubi Vanhassa Kipparissa. Kuvassa Ari Junttila, Jari Vörlin, Jarmo Kankainen ja Jan-Erik Niemi. Kuva: Antti Varonen

Kymmenkunta motoristikaverusta on kokoontunut vaihtelevalla kokoonpanolla niin kutsuttuihin torstaiajoihin neljän vuoden ajan. Torstaiajojen idean keksivät ykspihlajalaisetAri Junttila, 61 jaJan-Erik Niemi, 62.

– Ykspihlajassa on paljon moottoripyöriä. Siitä tuli idea, kertoo Junttila.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kokoonnumme joka torstai baarin eteen. Käymme vierailulla jossain paikassa. Jos ei muuta keksi, niin käymme kahvilla, kertoo retkien pääasiallisena suunnittelijana toimiva Niemi.

Porukka tekee retkiä kesäkaudella sadan kilometrin säteellä. Yhteen reissuun kuluu aikaa kahdesta kolmeen tuntia.

Moottoripyöräilijöiden määrä Suomessa on laskenut radikaalisti. Uusia harrastajia ei saada muun muassa kalliiden kustannusten vuoksi.

–  Meidän nuoruudessa ihmisillä oli enemmän moottoripyöriä. Kavereideni isät kävivät niillä töissä, koska ei ollut varaa ostaa autoa. Jotkut kulkivat Nivalassa asti, muistelee Jan-Erik Niemi.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Nykyään moottoripyöräkortti, vakuutukset ja itse pyörä maksavat tuhansia euroja.

– Siksi tämä onkin enemmän yli kuusikymppisten harrastus, kun päästään eläkkeelle ja on jo kortti ja halvemmat vakuutukset, kun niihin on kertynyt bonuksia.

Mielenkiinto moottoripyöriin pitää miesten mukaan syntyä jo nuorena. Vanha koira ei välttämättä opi uusia temppuja tässäkään harrastuksessa.

– Moni, joka aloittaa vasta viisikymppisenä, ajaakin vain vuoden tai pari ja sitten myy pyörän pois.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Jari Vörlin ja Jan-Erik Niemi kertaavat päivän ajoreitin. Taustalla Ari Junttila.
Jari Vörlin ja Jan-Erik Niemi kertaavat päivän ajoreitin. Taustalla Ari Junttila. Kuva: Antti Varonen

Ari Junttilan menopelinä on Triumph Thunderbird, jonka hän osti uutena seitsemän vuotta sitten.

– Meni yli 30 vuotta, ettei minulla ollut pyörää. Sitten piti hankkia uusi auto, mutta hankinkin moottoripyörän. Nuoruudesta on jäänyt sellainen kuva, että tällainen malli pitää olla, miettii Junttila ja osoittaa kiiltävää menopeliään.

Nuorena poikana Junttila pääsi kokeilemaan veljensä erilaisia kaksipyöräisiä, kuten crossipyöriä. Siitä poiki mielenkiinto pyöräharrastukseen.

Jan-Erik Niemi osti Honda Gold Winginsä käytettynä Torniosta reilut kymmenen vuotta sitten.

Ensimmäisen moottoripyöränsä hän sai 13-vuotiaana. Niemen setä antoi pojalle lahjaksi merimatkaltaan Puolasta hankitun moottoripyörän.

– Äiti totesi, että no nyt se alkoi. Hän sanoi salaa veljelleni, että tee jotakin sille pyörälle, ettei poika pääse ajamaan ja kuole. Koko kesä me sitten kavereiden kanssa lykättiin pyörää, muttei saatu sitä käyntiin. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin veljeni kysyi, että tiedätkö, miksei se lähtenyt käyntiin. Hän oli ottanut neulan pois kaasuttimesta, nauraa Niemi.

Niemi on omistanut moottoripyörän jo 50 vuoden ajan, vaikka hänelläkin oli kymmenien vuosien tauko ajamisessa.

– Kun on aina ollut pyörä ja maksaa siitä, ei halua myydä sitä pois, vaikka ei ajaisikaan.

Tuomo Lahden (vas.) ja Kari Mäkisen 1970-luvun "tuutti-Hondat".
Tuomo Lahden (vas.) ja Kari Mäkisen 1970-luvun "tuutti-Hondat". Kuva: Antti Varonen

Torstaiajojen lisäksi miehet käyvät myös yksin ajelulla. Eräs 1970-luvun prätkäreissu on jäänyt Ari Junttilalle mieleen. Molemmat miehet olivat nuorina merillä töissä.

– Olin tullut meriltä ja taskussa oli kymppitonni rahaa. Mietin, mitä sitä tekisi. Minulla oli silloin moottoripyörä ja päätin lähteä Nuorgamiin. Lähdin tästä (Kokkolasta) Ouluun, sieltä Rovaniemelle, Ivaloon ja sitten Nuorgamiin, jossa olin kolme yötä. Koko reissulla ei satanut kertaakaan vettä. Olin tuolloin 16-vuotias, enkä olisi saanut edes ajaa moottoripyörällä, nauraa Junttila.

Sivutieltä tulevat autot ovat moottoripyöräilijän pahin haaste liikenteessä.

– Ne tappavat eniten moottoripyöräilijöitä, miehet miettivät.

– Moottoripyöräilijä on aina alakynnessä, jos jotain sattuu. Autoilijat eivät aina reagoi moottoripyöriin. He saattavat olettaa, että sieltä tulee mopo, Ari Junttila kertoo.

Vaikka kokeneet motoristit pitävät Kokkolaa hyvänä ajelukaupunkina, teiden kunto ei saa kiitosta. Tiessä olevat reiät ja pienet paikkaukset ovat vaarallisia moottoripyöräilijälle.

Jari Vörlin lähtövalmiudessa Satamakadulla.
Jari Vörlin lähtövalmiudessa Satamakadulla. Kuva: Antti Varonen

Parhaita reittejä ovat ”mutkaiset sivutiet”. Yhdeksi hyväksi paikaksi miehet mainitsevat Teerijärvellä sijaitsevan Kortjärven alueen.

Nyt suuntana on Kälviän Ridankylä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä