Paikallisuutiset

Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa on huone, joka kutsuu hiljentymään – Hiljaisen huoneen hengettäriksi ryhtyivät Eija Jukkola ja Leena Harjunpää

Keski-Pohjanmaan keskussairaala sykkii elämää. Käytävillä kiireiset ihmiset kulkevat edespäin ja takaisin. Ovien kautta käyvät niin uutta elämää sisällään kantavat äidit kuin hitailla askelilla elämänsä ehtoopuolta käyvät mummat ja papat. Sairaalassa joku kuulee olevansa hyvin sairas, toinen kuulee parantuneensa kamalasta taudista. Kaikki nämä eri kirjot ja värit kuuluvat elämään, myös ne tummemmat sävyt, ihan siihen viime hetkeen asti, kuolemaan.

Osa eteen tulleista asioista on niin isoja, että joutuu hetkeksi seisahtumaan, istumaan alas ja henkäisemään. Juuri tällaista hetkeä varten on Keski-Pohjanmaan keskussairaalan alakerrassa Hiljainen huone.

Hiljaisen huoneen sisustivat, suunnittelivat ja toteuttivat pitkälti vapaaehtoistyönä taiteellinen parivaljakkoEija Jukkola jaLeena Harjunpää. Nuo valovoimaiset, elämää sykkivät naiset, jotka tietävät, ettei elämä itsessään ole pelkkää ruusuilla tanssimista, se on myös terälehdille pyllähtämistä ja sieltä taas ylös nousemista.

Ylösnousemisesta puheenollen, Hiljaisen huoneen seinällä on ikoni ja risti. Parivaljakko tunnustautuu syvästi uskonnollisiksi, onhan Leena Harjunpää koulutukseltaankin teologi. Taiteellista yhteistyötä saumattomasti tekevien naisten tiet risteytyivät toisiinsa jo viisikymmentä vuotta sitten Kaustisen evankelisella opistossa.

– Jo heti silloin tunsimme sielujemme yhteensopivuuden. Me olemme tällaisia sisarkumppaneita, Jumalan luomia maailmanmatkaajia, nauravat naiset Hiljaisen huoneen hämäryydessä istuessaan.

Eikä elämä koskaan ole muuttumatonta. Maailman tuulet veivät Leena Harjunpään pois kotikonnuilta vuosikymmeniksi, mutta takaisin palattua, naiset jatkoivat juttua siitä, mihin se oli neljäksikymmeneksi vuodeksi jäänyt.

Keskussairaalan Hiljaisen huoneen myötä Harjunpää ja Jukkola toivovat, että ihmiset pääsisivät hiukan levähtämään, hiljentymään kaiken kiireen keskellä.

– Tänne on hyvä tulla omien ajatusten kanssa. Istua alas pehmeälle nojatuolille, laittaa valo Elämän meri -taideteokseen ja vain olla. Uskaltaa olla pieni ihminen, jonka merkitystä ei itsekään tunne. Antaa ajatusten lentää tai seisahtua paikoillaan. Tänne voisi myös sairaalan henkilökunnasta väkeä tulla pysäyttämään arkisen kiireen hetkeksi, pohtii Eija Jukkola.

Hänen käsistään ovat muodostuneet tilan tekstiilit. Matto lattialla oli jo sairaalan alunperin hankkimaa, mutta seinälle Jukkola kutoi upean taidetekstiilin. Seinävaatteessa on risti ja ulospäin teoksesta tulevat aallot, teoksen nimi on Elämän meri.

– Kirkollista symboliikkaa olemme tänne tuoneet ja se tuo monelle lohtua. Mutta toivottavaa olisi, että minkä tahansa uskontokunnan edustajat tuntisivat huoneessa olonsa tervetulleeksi ja saisivat kokea rauhan, sanoo Leena Harjunpää.

Hänen ideoima on teos Itkumuuri. Kyseessä on savisista kattotiilistä toteutettu teos, jonka yhteydessä on keramiikasta tehdyt pienet uurnat, johon voi pudottaa rukouksensa, loitsunsa tai kiitoksensa.

– Vuosittain vierailemme mieheni kanssa Jerusalemissa ja vähintään yhden päivän vietämme Itkumuurilla. Usein olemme vieneet muurille rukouksia, mitä ihmiset ovat halunneet mukanamme lähettää. Hiukan sama asia on tässä, Itkumuuri, joka kehottaa: Anna tähän kipusi ja tuskasi.

Itkumuuriin naiset suunnittelivat ensin hitusen tavallisempia tiiliä. Eija Jukkolalla välähti kaivaa syvemmältä.

– Löysin tähän teokseen entisen syntymäkotini kattotiilet. Valitsin jäljellä olevista kaikista kauneimmat. Ajattelinkin, että kattotiilet ovat perhettämme aikanaan suojanneet kymmeniä vuosia, suokoon ne samanlaista suojaa tässä tilassa teoksen äärelle seisahtuvalle, pohdiskelee Jukkola.

Hiljaisen huoneen taidetta sekä koko huoneen sisustuksellista kokonaisuutta leimaa rouheus ja elämänmakuisuus. Vanhat tuolit kuluneine maalipintoineen, vanha ikkunanpoka, ovi sekä ikivanha arkku. Jukkolan ja Harjunpään mukaan se on ollutkin tarkoitus.

– Kun saimme tämän huoneen teoksineen valmiiksi ja tulimme tänne istumaan, niin heti valtasi sellainen valmis ja hyvä olo. Tästä tuli juuri sellainen kuin halusimmekin. Toivottavasti kaikki kävijät kokevat samalla tavalla, pohdiskelevat naiset työnsä jälkeä.