Paikallisuutiset

Näkövammainen Raili Lukkarinen, 86, Kokkolasta asuu yksin kotonaan ja pärjää hyvin: "Tarvitsen apua vain oudossa kaupassa ja pitkiä matkoja liikkuessa"

Raili Lukkarinen, 86, asuu yhä omatoimisesti kotonaan Kokkolan keskustassa. Huolimatta 80-prosentin näkövammastaan hän laittaa ruokansa, käy kaupassa ja siivoaa kotinsa kuten aina ennenkin.

– Kyllähän lapset auttaisivat, mutta minä haluan pärjätä omin voimin mahdollisimman kauan. Siksi tarvitsen apua vain oudossa kaupassa ja pitkiä matkoja liikkuessa, touhukas ja tomera Lukkarinen kertoo.

Lukkarinen käyttää Soiten tarjoamaa kyytipalvelua. Hän saa ajaa 18 matkaa kuussa kappalehintaan 3,30 euroa. Esimerkiksi kauppareissut lasketaan kahdeksi kyydiksi. Vieraassa kaupassa häntä käyttävät lapset. Tutussa kaupassa tarvikkeet löytyvät vanhasta muistista tuttuja käytäviä kävellessä.

Lukkarinen on aina tottunut pärjäämään. Hän on tehnyt pitkän työuran kaupassa, ravintolassa, kahvilassa ja viimeksi leipomossa 31 vuotta työnjohtajana. Kaikista töistään hän tykkäsi paljon, sillä luonteeltaan Reisjärveltä lähtöisin oleva Raili os. Piispanen on puhelias ja sosiaalinen.

Minä haluan pärjätä omin voimin mahdollisimman kauan. Raili Lukkarinen 86-vuotias nainen Kokkolasta

– Minun filosofiani on olla mahdollisimman omatoiminen. Uskon, että sillä tavoin pysyn kauan virkkuna ja liikuntakykyisenä. Toisaalta ei minua liikkeelle pakottaa tarvitse: tykkään toisten ihmisten seurasta ja liikkumisesta ja ylipäätään touhuamisesta.

Korkeasta iästään huolimatta Raili Lukkarinen toimii edelleen Kokkolan näkövammaisten toimikunnassa. Se on yhdistyksen valmisteleva toimielin, joka pohjustaa muun muassa tulevat kokoukset ja senkin tempauksen, kun vammaiset lähtivät tarkistamaan porukalla Kokkolan Rantakadun esteellisyyden tiistaina.

Hänet tunnetaan myös monessa muussa yhdistyksessä kuten Kokkolanseudun invalideissa, paikallisissa Martoissa ja Sydänyhdistyksen naisosastossa. Asuntonsa ja talonsa asioista Lukkarinen päättää johtamalla puhetta taloyhtiön hallituksessa. Kokoukset ja tilaisuudet ovat Lukkariselle tärkeitä, sillä hänen mukaansa siellä pysyy ajan tasalla ja pääsee vaihtamaan ajatuksia. Muiden seura auttaa pysymään virkeänä.

Tiistai oli Lukkariselle tärkeä päivä. Hän ja muut vammaisjärjestön edustajat lähtivät testaamaan Kokkolan keskustassa sijaitsevalta Purjeelta alkaen, onko uusittu Rantakatu todellakin niin esteetön kuin sitä on kehuttu.

– Meille vammaisille esteettömyys julkisissa tiloissa on tärkeää. Mitä vähemmän esteitä, sen parempi. Tämä Rantakatu tuntui muuten hyvältä, oikein hyvältä.

Näkövamma ei estä Railia liikkumasta. Lukkarinen kertoo käyvänsä harva se päivä sauvakävelyllä. Liikkuakseen turvallisesti hän kiertää aina saman lenkin. Kulku käy niin sujuvasti, että Lukkarinen voisi vannoa, etteivät kaikki vastaantulevat tiedä hänen näkövammastaan.

– Sama juttu kotona. Kaikki tavarat ja astiat pitää olla samassa paikassa. Siten mikään ei ole hukassa. Vieraalle pääneuvo onkin: älä siirtele tavaroita.

– En anna lastenkaan enkä lastenlastenkaan siivota. Pyydän vain osoittamaan paikat, jossa on pölyä. Voihan olla, että luutu ei ole joka paikkaan osunut, Lukkarinen tuumaa ja naurahtaa aloittaneensa jo joulusiivouksen.

– Ettei tule kiirettä.

Ymmärrettävästi Raili Lukkarinen lukee varsin vähän. Sen sijaan hän kuuntelee mielellään äänikirjoja. Hänellä on toki lukulaite ja paljon suurennuslaseja, jotka auttavat tärkeiden tekstien hahmottamisessa. Televisiossa hän käyttää suomenkielistä ääntä aina kun se on mahdollista.

Raili Lukkarinen jäi leskeksi 11 vuotta sitten. Hänellä on kolme lasta, kuusi lastenlasta ja 13 lastenlastenlasta. Perheestä suuri osa asuu Kokkolassa, mitä mummu pitää hyvänä asiana.

– Lastenlastenlapset ovat tietysti mummulle tärkeitä. Niiden kanssa vaan on vaikea temmeltää.

– Pidämme aika paljon erilaisia perhejuhlia. Pikkulapset ovat erityisen mukavia kun opastavat minut aina istumaan oikeaan paikkaan, Raili Lukkarinen kertoo.

//16.10. kello 6.56 Muokattu otsikkoa.