Paikallisuutiset

Syysloma tekee terää voimavaroja vieneiden ylioppilaskirjoitusten jälkeen – Yleisesti ottaen lukiolaisen arki ei ole liian raskasta, arvioivat kokkolalaisabiturientit

Ansaittu viikon tauko kiireisen syksyn jälkeen. Aito huilihetki opiskelusta.

KokkolalaisabiturientitMeea Haapala jaMinna Hollanti viettävät parhaillaan syyslomaa. Koulukirjat ovat pysyneet visusti poissa nenän edestä. Arki on täyttynyt muilla aktiviteeteilla.

– Kirjoitusten jälkeinen aika on oikeastaan mennyt vain lomailuun. Olen koettanut rentoutua ja olla perheen sekä kavereiden kanssa, Kiviniityn lukiota käyvä Haapala selvittää.

– Minulla alkoi harjoituskausi. Viikko on mennyt treenatessa ja lepäillessä, yhteislyseon puolella oleva, keihäänheittoa harrastava Hollanti summaa.

Jos osaa järjestää asiat ja jaksaa tehdä töitä, ei se (lukioarki) ole kamalaa. Minna Hollanti abiturientti

On luonnollisesti myös heitä, jotka eivät irrottaudu kokonaan koulutöistä syyslomallakaan.

– Yleensä ainakin osan syyslomasta olen muualla kuin Kokkolassa. Käytän myös osan lomasta rästihommiin tai isoihin läksyihin. Koen, ettei syyslomalla pysty lomailla ihan täysin, kokkolalaisabiturienttiLauri Paloneva perustelee.

Haapalan ja Hollannin kertomuksista aistii, että lomalle on käyttöä. Sen uskoo – kolmannen vuoden opiskelijan kuorma on eittämättä raskas kannettavaksi.

Kurssit ovat pyörineet normaalisti parin kuukauden ajan, ja toinen jakso on vastikään alkanut. Tavanomaista lukioarkea syys-lokakuussa rikastuttivat kirjoitukset, joihin valmistauduttiin keskikesästä asti.

Kuluttava syksy on vaatinut veronsa.

– Onhan se (syksy) ollut raskas. Huomasin olevani väsynyt kirjoitusten jälkeen, Hollanti myöntää.

– Kyseessä oli vasta ensimmäinen kirjoituskerta, minkä vuoksi kirjoituksia tuli stressattua paljon. Niiden jälkeen voimat olivat jotenkin ihan loppu, Haapala avaa.

Kirjoituksista seurannut väsymys oli ilmeisen väliaikainen tila. Kaiken kaikkiaan lukioelämä ei nimittäin kuormita liikaa Haapalan ja Hollannin mukaan.

Loikka yläasteelta lukioon on toki iso, ja siitä koituva muutos voi tulla pienenä shokkina nuorelle. Uudenlaiseen arkeen kuitenkin tottuu.

– Jos osaa järjestää asiat ja jaksaa tehdä töitä, ei se (lukioarki) ole kamalaa. Aina ei ole kivaa, se on fakta. Pitää välillä mennä vähän epämukavuusalueelle. Työ palkitaan sitten myöhemmin, Hollanti analysoi.

Kokonaispaketti on siis täysin hallittavissa, mutta se vaatii omatoimisuutta. Kaikki perustuu jokapäiväiseen aherrukseen, jonka tietenkin on pysyttävä kohtuuden rajoissa.

– On pidettävä jonkinlainen rytmi kaikissa asioissa, joita tekee. Tietysti täytyy muistaa nukkua hyvin. Se on todella tärkeää, ettei tule uupumusta, Hollanti tuumii.

– On hyvä nähdä ystäviä ja käydä liikkumassa eli pitää tasapaino koulun ja muun elämän välillä, Haapala nostaa esiin.

Haapalan ja Hollannin kommenttien perusteella lukioarjen ulkoiset rakennuspalikat eivät vaadi hiomista.

Heidän kouluissaan lukuvuosi jakautuu viiteen jaksoon. Yhden jakson mitta on kutakuinkin kaksi kuukautta. Haapala ja Hollanti luonnehtivat ytimekkäästi viisijaksoisen järjestelmän olevan toimiva. Paloneva lisää, että jaksojen pituus sinänsä on hyvä.

Kunkin jakson lopussa on koeviikko, jolloin opiskelijalla on tyypillisesti yhden kurssin koe jokaisena päivänä. Viikon ohjelma toki riippuu yhtäältä opiskelijan valitsemista kursseista ja toisaalta opettajan valitsemasta tavasta toteuttaa kurssiarviointi.

Joka tapauksessa Haapala ja Hollanti liputtavat koeviikon puolesta.

– Koepäivänä on vain koe eikä muuta koulua. Saa käydä tekemässä kokeen ja sitten pääsee kotiin lukemaan seuraavaan kokeeseen, Haapala antaa kehuja selkeälle systeemille.

– Koeviikko on rankka, jos on paljon aineita samassa jaksossa. Silloin pitää lukea moneen aineeseen yhtä aikaa, Hollanti valaisee.

– Jos on tehnyt hommia hyvin jakson ajan, ei koeviikko ole niin paha, hän jatkaa ja huomauttaa.

Ensiuinti syvässä altaassa nimeltä ylioppilaskirjoitukset on siis tehty. Pinnalla pysyttiin, eikä jäänyt traumoja. Kirjoitukset antoivat hyviä tuloksia ja oppia seuraavalle kirjoituskerralle.

– Ehkä voisi aloittaa aikaisemmin lukemaan, Hollanti ja Haapala toteavat miltei yhteen ääneen ja purskahtavat nauruun.

Järkevistä aikeista projekti ei vaikuta olevan kiinni. Eikä jaksamisesta.