Paikallisuutiset

Työn perässä 1950-luvulla Toholammilta Australiaan – Seitsemän siirtolaisvuoden aikana Solmu Finnilä raatoi kaivoksessa, avioitui toisen toholampilaisen kanssa ja perusti perheen

Vuonna 1955 kaksi toholampilaista päätti tehdä yli kymmenentuhannen kilometrin hypyn tuntemattomaan. ParikymppinenSolmu Finnilä nousi Englannissa Sydneyn-laivaan matkaseuranaan niin ikään Toholammilta kotoisin oleva Toivo Purontakanen.

Lopullisena määränpäänä oli pienehkö australialaiskaupunki nimeltään Mount Isa. Sieltä miesten oli määrä tuoda leipä pöytiinsä.

– Työn perässä lähdin. Oli sellainen tilanne, että oli pakko lähteä. Ei kukaan maksanut penniäkään, jos istui kotona ja odotti töitä, 85-vuotias Solmu Finnilä kertoo lähdön syyksi.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Yrjö-setäni oli siellä. Hän sanoi, etteivät metsähommat kuulu minulle. Oli hänen mukaansa parempi, että lähden Australiaan, kunhan vain pääsen, mies jatkaa.

Solmu Finnilä työskenteli seitsemisen vuotta kaivoksessa Mount Isa -nimisessä kaupungissa Australiassa.
Solmu Finnilä työskenteli seitsemisen vuotta kaivoksessa Mount Isa -nimisessä kaupungissa Australiassa. Kuva: Ulla Nikula

Seitsemisen vuotta myöhemmin laivan kannella seisoi jälleen kaksi – oikeastaan kolme – vartiotulivaakunaisen kunnan lahjaa maailmalle. Alkuperäisestä retkikunnasta takaisin Suomeen palasi vain toinen osapuoli: Solmu Finnilä. Purontakanen oli päättänyt jäädä niille sijoilleen Australiaan.

Nyt Solmu Finnilän matkakumppaneina olivat vaimoAino Finnilä (o.s. Porko)ja vuonna 1959 syntynyt esikoinen Marja-Leena. Aino Finnilän Australiaan joulukuussa 1957 oli tuonut rakkaus.

Vajaan kymmenen kilometrin päässä toisistaan Toholammilla asuneet Aino ja Solmu Finnilä olivat tavanneet jo ennen lähtöä Australiaan. He olivat nähneet työväentalolla tansseissa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kohtaamisilla oli seurauksensa. Aino ja Solmu Finnilä kävivät pitkään kirjeenvaihtoa ennen Ainon päätöstä matkustaa Australiaan. Siellä he avioituivat, rakensivat talon ja perustivat perheen.

Maantieteellisesti eristäytyneen maanosan tuliaisia olivat rakas perhe, pääomaa tulevaisuutta varten ja vuosien edestä muistoja. Näin voisi summata Finnilöiden ajanjakson Australian-siirtolaisina.

– Se (Australian-siirtolaisuus) oli yksi kokemus elämässä. En voi sanoa mitään huonoa. Kotimaa on kuitenkin aina kotimaa, 81-vuotias Aino Finnilä tiivistää.

Taustoitus ja yhteenveto on tehty – on yksityiskohtien aika.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Solmu Finnilä on kirjoittanut omakustanteisen muistelmateoksen Australian-vuosistaan.
Solmu Finnilä on kirjoittanut omakustanteisen muistelmateoksen Australian-vuosistaan. Kuva: Ulla Nikula

Solmu Finnilä oli Australian-aikanaan kaivoksella töissä maahantulopäivän jälkeisestä päivästä lähtien. Kotia pyörittänyt Aino Finnilä ei yksinkertaisesti ehtinyt käydä vakituisesti töissä. Hän kävi silloin tällöin silittämässä toisten asukkaiden pyykkejä.

Tästä huolimatta perhe tuli toimeen Solmu Finnilän hyväpalkkaisen, joskin kuluttavan työn turvin. Urakkatyöstä maksettiin niin hyvin, että Solmu Finnilä saattoi lähettää rahaa Suomeen verstasta pitävälle isälleen.

– Semmoinen 60-kiloinen masiina otettiin olkapäälle ja lähdettiin kiipeämään rappusia pitkin ylös. Tein raisia (engl. rise) eli ylöspäin menoja koko ajan, Solmu Finnilä kertoo toimenkuvastaan.

Noin 1 500 työntekijän kaivos oli Aino Finnilän sanoin "Baabelin sekoitus". Kaivoksessa oli edustettuna 38 kansallisuutta, ja työkieli oli luonnollisesti englanti. Yhteistyö ulkomaalaisten kanssa onnistui kuitenkin moitteitta.

– Siellä oli paljon työntekijöitä varsinkin Saksasta ja Virosta. Minulla oli virolainen Rudi Laar kämppäkaverina, kun menin sinne. Asuimme hänen kanssaan hyvänkokoisessa miehistöparakissa, Solmu Finnilä kertaa.

Jo Finnilöitä ennen Australiaan oli saapunut huomattava määrä suomalaisia. Joukossa oli keskipohjalaislähtijöitä, kuten muuan ullavalaisveljekset. Suomalaisuutta ei unohdettu, mikä oli arvokas asia.

– Mount Isassa kaikki suomalaiset olivat samaa perhettä. Rakennettiin Suomi-haali, jossa oli illanviettoja. Pidimme näytelmäharjoituksia ja olimme mukana kuorossa, Finnilät ynnäävät.

Aika ei siis käynyt pitkäksi. Kaivostyövoiman käyttöön valjastettu kaupunki ei ollut isoimmasta päästä – suuruusluokaltaan 40 000 asukasta. Palveluita oli silti riittävästi.

– Siellä oli sairaala, kolme neljä kapakkaa, elokuvateatteri ja autoteatteri, Solmu Finnilä luettelee.

Kun siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle toiseen maanosaan, monet asiat ovat toisin kuin Pohjolan perukoilla Euroopassa. Australian paikallinen ekosysteemi ilmastollisine ominaispiirteineen oli erityisen merkittävä muutos.

– Siellä oli jatkuvasti kuuma, ja lämpimässä olo oli kovaa puuhaa, Solmu Finnilä puhaltelee.

– Joka joulu tuli Suomen joulu mieleen, kun siellä oli lämmin, eikä saanut laittaa joulukuusta, Aino Finnilä lisää.

– Isoihin russakoihin (torakoihin) piti tottua. Ne saattoivat tulla vaikka perunapussista esille. Ne mahtuivat juuri ja juuri tulitikkulaatikkoon, kun käänsi niiden sarvet, hän kuvailee.

Elämä Australiassa sujui rattoisasti. Finnilät eivät poteneet koti-ikävää, ja työ maistui Solmu Finnilälle. Tilanne muuttui syksyllä 1962.

– Solmu tuli yhtenä päivänä töistä ja sanoi, että lähdemme seuraavalla laivalla, joka menee Suomeen. Tuntuihan se aluksi pahalta, että meidän pitäisi purkaa ensimmäinen kotimme, Aino Finnilä myöntää.

– Lähdön syynä oli se, että palkkani olisi laskenut puoleen, mutta työmaa olisi pysynyt samana. Minun olisi pitänyt opettaa kahta työntekijää siinä sivussa. Kaivosyhtiön väki meinasi, että he hommaavat minut mainikoulun (kaivoskoulu) opettajaksi, Solmu Finnilä perustelee.

Vuosien 1962–63 taitteessa Finnilät palasivat Suomeen. He asuivat vuoden 1963 ensimmäiset kuukaudet Toholammilla Aino Finnilän kotitalossa. Hiukan myöhemmin samana vuonna edessä oli muutto Kokkolaan.

– Solmu lähti hakemaan Kokkolasta töitä ja meni Askoon kysymään, onko töitä. Hän sai varastonhoitajan paikan. Minä olin yli 25 vuotta Shellin palveluksessa tuontivarastolla Kokkolassa, Aino Finnilä paljastaa tarinan epilogin.

– Yhdessä on yritetty ja paljon on saatu aikaan, Aino Finnilä paketoi pariskunnan lähes 62-vuotisen yhteisen matkan haastattelun lopussa.

Matkan, jossa on kierretty Toholammin Asialan kylältä Australian kautta Kokkolan Torkinmäelle. Antoisa ja vaiherikas reissu, etten sanoisi.

Fakta

Finnilät Australiassa

Toholampilaiset Solmu ja Aino Finnilä olivat vuosien ajan Australian-siirtolaisia. He asuivat Mount Isa -nimisessä kaupungissa.

Solmu Finnilä lähti kaivostöihin Australiaan vuonna 1955. Aino Finnilä saapui maahan vuonna 1957. He palasivat takaisin Suomeen vuosien 1962 ja 1963 vaihteessa.

Solmu Finnilä on tehnyt Australian-siirtolaisuudestaan muistelmateoksen.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä